Muurit, väliseinät

[עֵד]

Nyt on niin, että tämä kirjoitus ei välttämättä pysy otsakkeessaan, ja saattaisikin olla paikallaan purkaa tätä vyyhtiä vaikkapa blogissani. Kuitenkin otsikko on niin totta. Voisikohan lomalla/pysähtymisellä olla osansa avautumiseen... Siltikin koen saaneeni aivan kuin jonkin hengellisen lahjan itse sitä osaamatta vielä täysin käsittää, mutta iso merkitys on sillä, etten omassa voimassani ole kyennyt hiljentymisen kautta ottamaan vastaan hengellistä hyvää.

Voisi puhua herätyksestä, kun se, mikä pidättää, aivan kuin siirtyy pois paikaltaan. Toisessa ketjussa haparoiden nimesin kokemani epäuskon muuriksi so. uskon esteeksi. Tiedätkö olotilan, jossa aivan kuin seinä on sinun ja Jumalan välillä, ja uskomisesta tulee tottumus, hyvä sellainen. Se on vähäsuolaista ja terveellistä uskoa, mikä ei loukkaa ketään, mutta se ei pelasta, nosta eikä kanna. Mitä tekee pelastusrenkaalla, jota ei ole huollettu asianmukaisesti, ja joka on lojunut auringossa vuosikymmenet?

On tarpeellista käsittää, kuinka arvokas ja kallis pelastumisestamme maksettu hinta on! Se on mysteeri ja vieras asia ihmiselle, joka aamu aamulta huokailee tämän ajan paineissa, huolissa ja riittämättömyydessä. Silloin uskonasiat koetaan joko lisätaakkana tai pakopaikkana. Uskovan ja ei-uskovan välille syntyvä lasiseinä vääristää kommunikoinnin ja jopa välittämisen.

Synti erottaa: yksikään meistä ei ole immuuni saatanan juonille eivätkä ne aina edes näyttäydy valheellisina, varastelevina, rivoina tai pelottavina asioina, vaan ne kutsuvat sinua olemaan monipuolinen, kauaskantoinen, arvostava ja inspiroiva - häkkilintu. Se on ehdollista vapautta.

"Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani;
ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi".

"Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi."

jossa meillä, uskon kautta häneen, on uskallus ja luottavainen pääsy Jumalan tykö.

[kalamos]

Nyt on niin, että tämä kirjoitus ei välttämättä pysy otsakkeessaan, ja saattaisikin olla paikallaan purkaa tätä vyyhtiä vaikkapa blogissani.

Tällaiseen muurien ja väliseinien purkamiseen
on oivallinen myöskin osio Teemablogit

Mutta kun tämä viestisi on nyt täällä keskustelupuolella,
ja mielestäni hyvin tänne kyllä sopiikin,
niin kuittaan nyt jotakin siitä, mitä luulen ymmärtäneeni kirjoituksestasi.

Sinulle on nyt lomalla ollessasi
vapaana työn ja toimen vaatimuksista
avautunut jotakin, jota nimität hengelliseksi lahjaksi,
olet osannut hiljentyneenä ottaa vastaan lahjana hengellistä hyvää.

Tuo mikä Sinulle on avautunut, on jotain sellaista,
että olet ikäänkuin kokenut heräämisen jossain asiassa.

Kuvaat tätä tapahtumaa epäuskon muurin siirtymiseksi pois paikaltaan.
Usko ei ole enää vain terveellinen tottumus ja elämäntapa,
vaan Jumalan voima, jota uskosta osattomalla ei ole.
Tuo usko voi syntyä,
kun kuulemme Pelastuksemme evankeliumin - Sanan Rististä,
joka on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat.

Vasta tuon Jumalan Pojan uskon kantava voima
vapauttaa meidät - tekee meistä vapaita.
Muurit ja väliseinät ympäriltämme ovat poissa.
Olemme todellisesti vapaita - emme enää häkkilintuja.

Tuo vapaus ei kuitenkaan tarkoita sitä,
ettei synnillä olisi enää mitään halua meihin.

[עֵד]

Sanasta sanaan juurikin näin.

"Eikö niin: jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi; mutta jos et hyvin tee, niin väijyy synti ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä!"

[kalamos]

Mitä on armo suhteessa syntiin?

Minä olen ilmaissut asian näin:
Vain armo voi vapauttaa syntikahleista.

Lisää keskusteluja armon suhteesta syntiin
löytyy keskustelualueelta PELASTUS
ja sen alakeskustelualueilta.