Raamattu on Jumalan omasivu

Tervehdys kaikille!

Keitä on mukana ylöstempauksessa? Juutalaisia, pakanauskovia, pyhiä, syntisiä pyhiä? Voiko vielä sen jälkeen pelastua tässä ajassa, tulevassa? Mihin kohtaan asettuu ensimmäinen tuomio, toinen tuomio?

Tervetuloa foorumille Kari!

Ihmiskunta jakaantuu Raamatussa kolmeen osaan.

1. Israel
2. Pakanakansat
3. Seurakunta.

Seurakunta muodostuu Israelista ja Pakanakansoista uloskutsuttujen joukosta.
Tätä joukkoa kutsutaan Raamatussa Morsiameksi.
Ylkä noutaa Morsiamensa Isän kotiin, jossa tapahtuu vihkiminen.
Ja niin me sitten olemme yhtä Hänen kanssaan.
Yljästä ja Morsiamesta muodostuu siis yksi Ruumis,
jossa me olemme jäseniä, ja Hän on tuon Ruumiin Pää.

Tuohon seurakuntaruumiiseen ei tempauksen jälkeen
enää liitetä ketään. Tempaus siis tapahtuu,
kun viimeinenkin solu on liitetty tuohon ruumiiseen.

Heti tempauksen jälkeen seurakunta
joutuu Kristuksen palkintotuomioistuimen eteen.
Mikään kadotustuomio ei tätä joukkoa kohtaa,
mutta jokainen palkitaan uskollisuuden mukaan.
Siis uskollisuudesta niissä tehtävissä,
jotka Jeesus on itsekullekin tehtäväksi antanut.

Seuraava tuomion hetki on silloin,
kun Jeesus tulee takaisin maan päälle ja perustaa Valtakuntansa.
Silloin tuomitaan maan päällä elävät ihmiset.
Viimeinen tuomio on tuon tuhat vuotta kestävän Valtakunnan jälkeen.
Silloin tuomitaan kuolleet.

Keskitytään tässä ketjussa tempaukseen.
Ja otetaan tarvittaesa uusi puhdas lautanen,
jos alamme märehtiä tuomioita tai muita asioita.

mielestäni ilmestyskirjassakin on kolme ryhmää-------

144 000 :

Ilm. 7:3
ja sanoi: "Älkää vahingoittako maata älkääkä merta, älkää myös puita, ennenkuin me olemme painaneet sinetin Jumalamme palvelijain otsaan".

suuri joukko :

Johanneksen ilmestys 7:
9 Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään,
10 ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta".

voiton saaneet :

Ilm. 15:2
Ja minä näin ikäänkuin lasisen meren, tulella sekoitetun, ja niiden, jotka olivat saaneet voiton pedosta ja sen kuvasta ja sen nimen luvusta, seisovan sillä lasisella merellä, ja heillä oli Jumalan kanteleet.
3 Ja he veisasivat Mooseksen, Jumalan palvelijan, virttä ja Karitsan virttä

En ole varma mutta voisin kuvitella, että tuo "suuri joukko" ovat temmatut.

koska .........

144000 sta sanotaan älkää vahingoittako maata ja merta ennen kuin ............ miksi merkata joku ryhmä ennen tuhoja jos se ei ole silloin maanpäällä siis tuhojen aikaan ........

lisäksi tuo ryhmä jolla on palmut käsissään vaikuttaa eri ryhmältä kuin nuo joilla on kanteleet, srk ei yleensä laula Mooseksen virttä

Ilmestyskirjasta seurakunnan tempaus
on helppo paikallistaa, kun otetaan huomioon
Paavalin mainitsema Viimeinen Pasuuna eli Jumalan Pasuuna.

Tuo käsite Viimeinen pasuuna tarkoittaa
viimeistä ja peruuttamatonta äänimerkkiä.
Se on sotaanlähdön pasuuna.
Kun tuo Jumalan pasuuna soi,
käynnistyy tapahtumasarja,
jota tarkemmin kuvataan Ilmestyskirjan
kolmannessa osiossa
mitä tämän jälkeen on tapahtuva
eli neljännen luvun alusta lukien.

Jumalan pasuuna on Jeesuksen ääni.
Se on Hänen käskyhuutonsa:

(Ilm 4:1) Jeesuksen sanat, jotka Johannes kirjoitti:Tämän jälkeen minä näin:
taivaassa oli ovi avoinna.
Ääni, jonka olin aiemmin kuullut puhuvan minulle kuin pasuuna,
sanoi: Nouse tänne

Tempauksesta puhutaan vain tessalonikalaiskirjeessä ja Aamoksessa. Aamoksessakin juoppojen tempauksesta, joten Ilmestyskirjan, evankeliumien, Hesekielin tai Sakarjan tapahtumien liittäminen tempaamiseen johtuu muista asiayhteyksistä.

Joka tapauksessa varsin yleisesti julistettu 7 vuoden ennen vaivan aikaa, tai Herran päivää tapahtuva tempaus näyttäisi olevan muualta kuin raamatusta.

Uuden testamentin alkutekstissä
esiintyy toistakymmentä kertaa verbi

harpadzo = tarttua, temmata, siepata, ryöstää

Vanhan testamentin kreikannoksessa eli Septuagintassa
tuo sana on käännösvastine muun muassa heprean sanalle

gazal = ottaa pois, riistää

Raamatun suomennoksissa tempaus substantiivina tai verbinä
esiintyy yli puolensataa kertaa ja monissa eri UT:n ja VT:n kirjoissa.


Asiasisällöllisesti Jeesus puhui seurakunnan tempauksesta kohdassa,
johon avaukseni päättyi:

(Joh 14:3) Jeesuksen sanat, jotka Johannes kirjoitti:Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa,
tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni,
että tekin olisitte siellä, missä minä olen.

Tämä Jeesuksen puhe on selvästi Yljän eli Sulhasen puhetta Morsiamelle.
Eli kun sulhanen oli maksanut morsiamesta hinnan oli kihlaus tapahtunut.
Ja tämä tarkoitti tuossa kulttuurissa sitä, että avioliittosopimus oli jo olemassa.
Kun sulhanen oli ostanut morsiamen omakseen ja siis kihlautunut,
sulhanen palasi isänsä kotiin, jonne hän valmisti sijaa morsiamelleen.
Sitten ajallaan hän tuli yllättäin (yleensä yöllä) takaisin morsiamen luo,
otti morsiamensa mukaansa ja vei isänsä kotiin, jossa tapahtui vihkiminen.

Jeesus pelastaa omansa ulos/pois
seurakuntakauden jälkeen koittavasta
koetuksen hetkestä, ahdistuksen ajasta.

(Ilm 3:10) Jeesuksen sanat, jotka Johannes kirjoitti:Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin,
niin minä myös otan sinusta vaarin
ja pelastan sinut koetuksen hetkestä,
joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä,
jotka maan päällä asuvat.

Tämän meneillään olevan seurakunnan armotalouskauden jälkeen
alkaa siis ahdistuksen aika.
Tuo ahdistuksen aika ja Herran vihan päivä päättyy siihen,
että Jeesus tulee pyhiensä kanssa takaisin maan päälle
ja perustaa Valtakuntansa.

Eli tempauksessa laiva lähtee, mutta laiva tulee myös takaisin.
Yksi kello pysähtyy, mutta toinen eli Israelin kello alkaa taas käydä.
Tämä vaihto alkaa siten, että viimeinen pasuuna soi.
Silloin päättyy nyt meneillään oleva armotalouskausi eli kaksi armonpäivää.
Silloin alkaa ahdistuksen aika, jota Raamattu nimittää Herran päiväksi
kun puhutaan synkeyden päivästä.

Mutta tuo Herran päivän kauhea tuleminen päättyy siihen,
että alkaa suuri ja loistava/häikäisevä/ihana Herran päivä.
Ja tätä 1000 vuotta kestävää aikajaksoa seuraa vielä
Jumalan päivä ja Iankaikkisuuden päivä.

On se tavallaan jännää, että kuolemassa jätämme tämän maan, mutta tulee vielä aika, jolloin palaamme tänne kirkastetussussa ylösnousemusruumiissa tuhanneksi vuodeksi. Aikoinaan kun elämässä oli hyvin vaikeaa ja kaipasin taivaaseen, niin tuntui jopa vastenmieliseltä ajatus, että tänne pitää vielä palata.
Muistan kun Meller puhui ja otaksui, että tulemme elämään ehkä samoilla seuduilla kuin elimme ennen fyysistä kuolemaa. Istuin ja mietin kotipihassa ja tokaisin Herralle, että tuota kuusta tuijottamaan en ainakaan enää palaa. Sekin hieman masensi, että tuleva asuinpaikkamme on maa eikä taivas niin kuin yleensä lapsena ja uskovien keskuudessa puhutaan.

Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.
Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niin kuin morsian, miehellensä kaunistettu. Ilm. 21. 1 - 2.

Alussa Jumala antoi maan ihmisen asuinpaikaksi ja se on myös hänen lopullinen suunnitelmansa.

anniina kirjoitti:On se tavallaan jännää, että kuolemassa jätämme tämän maan, mutta tulee vielä aika, jolloin palaamme tänne kirkastetussussa ylösnousemusruumiissa tuhanneksi vuodeksi. Aikoinaan kun elämässä oli hyvin vaikeaa ja kaipasin taivaaseen, niin tuntui jopa vastenmieliseltä ajatus, että tänne pitää vielä palata.
Muistan kun Meller puhui ja otaksui, että tulemme elämään ehkä samoilla seuduilla kuin elimme ennen fyysistä kuolemaa. Istuin ja mietin kotipihassa ja tokaisin Herralle, että tuota kuusta tuijottamaan en ainakaan enää palaa. Sekin hieman masensi, että tuleva asuinpaikkamme on maa eikä taivas niin kuin yleensä lapsena ja uskovien keskuudessa puhutaan.

Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.
Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niin kuin morsian, miehellensä kaunistettu. Ilm. 21. 1 - 2.

Alussa Jumala antoi maan ihmisen asuinpaikaksi ja se on myös hänen lopullinen suunnitelmansa.

samantapaisesti ajattelen , ei todellakaan kaipaa takaisin tämän pallon pinnalle kun kerran täältä pääsee.

mutta todennäköisesti ihan hyvä paikka tämä on sen 1000 vuotta kun kaikki on kuin paratiisia.......

silti taivaan veraista ei ole ikinä missään --> saamme aina olla Herran kanssa ♥

kuitenkin luulen ettei tarvitse "istua saman kuusen juurella" koska kirkastetussa ruumiissa emme ehkä tarvitse edes "kotia" vaan se hallitseminen on jotein aivan muuta .......