Tempaustapahtuman vaiheet

[kalamos]

Ensin tapahtuu Kristuksessa kuolleiden ruumiin ylösnousemus.
Tuo YLÖSNOUSEMUS kirjaimellisesti käännettynä on
PYSTYYN/SEISOMAAN NOUSEMINEN.
Aivan niinkuin sinä aamulla heräsit ja nousit ylös.
Siis kuolleiden ruumiit herätetään.

Sitten heti tämän jälkeen, meidän elossa olevien
Kristuksen omien ruumiit muuttuvat
samanlaisiksi kirkastetuiksi ylösnousemusruumiiksi.
Tämä ruumiin muuttuminen tapahtuu yhdessä atomivärähdyksessä (atomos).

Nyt ilmoitan teille salaisuuden:
Emme me kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme,
yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa.
Pasuuna soi,
ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.

Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta
käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa,
ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin;
sitten meidät, jotka olemme elossa,
jotka olemme jääneet tänne,
temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä
Herraa vastaan yläilmoihin;
ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.

1

Siis ensimmäinen vaihe on se,
kun Kristuksessa kuolleet nousevat pystyyn/ylös,
kun heidän ruumiinsa herätetään eloon.

2

Toinen vaihe on se,
kun elossa olevien Kristuksen omien ruumiit muutetaan ylösnousemusruumiiksi.

3

Kolmas vaihe on sitten
näiden kaikkien yhtäaikainen tempaus kohti Herraa,
joka on tullut maan ilmakehään eli pilviin noutaakseen meidät Isän Kotiin,
jonne on valmistanut meille sijaa.

Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa,
tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni,
että tekin olisitte siellä, missä minä olen.

[totuusfriikki7678]

Uskossa kuolleiden ylösnousemus ja elossa olevien uskovien kirkastaminen kirkkauden ruumiiseen tapahtuvat todellakin ajallisesti samoihin aikoihin ja nopeasti.

[kalamos]

Tarkoitin nimenomaan aikayksikköä,
joka Raamattukäännöksissämme
ilmaistaan sanalla silmänräpäys,
kun puhuin atomivärähdyksestä.
Niin nopeasti tapahtuu
elossa olevien ruumiiden muuttuminen
kuolevaisesta katoamattomiksi.

Tämä muuttuminen on kerran tapahtunut.
Kristus on noussut esikoisena kuolleista.
Käärinliinoihin on piirtynyt Hänen kuvansa.
Tällaista ei voi tapahtua kuin
räjähdyksen omaisessa tapahtumassa.

Eli tuo Jeesuksen kuollut ruumis
muuttui eläväksi räjähdyksen omaisesti
aikayksikössä, jota sana atomos kuvaa.
Ja samoin tapahtuu meille tempauksessa.
Tai tarkkaan ottaen juuri ennen sitä.

Ihminen on siis henki,
jolla on sielu.
Ja tämä henki asuu nyt kuolevaisessa ruumiissa.
Ja kun tuo ruumiillinen kuolema tapahtuu
Kristuksessa olevalle ihmiselle,
niin hänet eli hänen henkensä
viedään Aabrahamin helmaan
eli Jumalan Paratiisiin.

Mutta kun tapahtuu
ruumiiden ylösnousemus
eli eloonherääminen,
niin nämä Paratiisissa
olevat henget pukeutuvat
tuohon ylösnousevaan
katoamattomaan ruumiiseen.

Tuolloin elossa olevien
kuolevainen ruumis
ei kuoleman uneen nuku,
mutta ruumis kyllä kuolee
ja herätetään eloon
salamannopeasti.

Eli Kristuksessa kuolleet
ihmiset ovat nyt
Jumalan Paratiisissa.
Mutta tempaustapahtumassa
he saavat pukeutua
ylösnousemusruumiiseen.

Ja sitten heidät
ja maan päällä elossa olevat,
jotka kokevat ruumiillisen kuoleman
ja eloonheräämisen äärimmäisen nopeasti,
temmataan pilviin kohti Jeesusta,
joka vie meidät
Isänsä Kotiin valmistamiin
asuinsijoihin.

Siis vasta tuolloin kaikki Kristuksen omat
pääsevät Isän Kotiin.
Isän Kodissa ei ole vielä yhtään ihmistä.
Paitsi tietenkin Jeesus,
joka on sekä ihminen että Jumala.

Mutta Kristuksessa kuolleet ihmiset
ovat nyt Jumalan Paratiisissa
eli puutarhassa.
Isän Kotona he eivät vielä ole.

Sieltä nämä ihmiset eli henget
tulevat Jeesuksen kanssa alas
ja pukeutuvat ylösnousemusruumiiseensa
ja sitten yhdessä
elossa olevien kanssa
koko Kristuksen Ruumis
eli Seurakunta
eli Morsian
viedään Isän Kotiin,
jossa tapahtuu vihkiminen.

Myöhemmin Jeesus tulee
taivaasta takaisin
- ja nyt maan päälle asti -
vihityn Vaimonsa kanssa
ja perustaa Valtakuntansa maan päälle.

Tuohon tapahtumaan ei sisälly
tempausta, joskin enkelit kokoavat
eli siirtävät maan ääristä
Valitut eli Israelaiset
Jumalan maahan eli Israeliin.

[Kirjoittaja]

Kalamos, Aabrahamin helma on tyhjä. Paratiisi on kolmas taivas. Aabrahamin helma oli maan sisällä johon vanhan liiton pyhät menivät.

Sentähden on sanottu:
"Hän astui ylös korkeuteen,
hän otti vankeja saaliikseen,
hän antoi lahjoja ihmisille".
Mutta että hän astui ylös,
mitä se on muuta,
kuin että hän oli astunut alaskin,
maan alimpiin paikkoihin?

Vangit ovat tässä VT:n pyhät.

Sillä niinkuin Joonas
oli meripedon vatsassa
kolme päivää ja kolme yötä,
niin on myös Ihmisen Poika oleva
maan povessa kolme päivää ja kolme yötä.

Tunnen miehen, joka on Kristuksessa:
neljätoista vuotta sitten
hänet temmattiin kolmanteen taivaaseen
- oliko hän ruumiissaan, en tiedä,
vai poissa ruumiista, en tiedä,
Jumala sen tietää.
Ja minä tiedän,
että tämä mies
- oliko hän ruumiissaan vai poissa ruumiista,
en tiedä, Jumala sen tietää-
temmattiin paratiisiin
ja kuuli sanomattomia sanoja,
joita ihmisen ei ole lupa puhua.

Niin Jeesus sanoi hänelle:
"Totisesti minä sanon sinulle:
tänä päivänä pitää sinun oleman
minun kanssani paratiisissa."

Yksi juttu vielä:

Tässä sanotaan, ettei tempauksessa kuolla.

Katso, minä sanon teille salaisuuden:
emme kaikki kuolemaan nuku,
mutta kaikki me muutumme,
yhtäkkiä, silmänräpäyksessä,
viimeisen pasunan soidessa;
sillä pasuna soi,
ja kuolleet nousevat katoamattomina,
ja me muutumme.

[kalamos]

Olipa hyvät ja tärkeät
Raamattulainaukset.
Paratiisi sijaitsee tosiaankin
nyt kolmannessa taivaassa.
Ja sinne Jeesuksen oma päätyy
heti ruumiillisen kuolemansa jälkeen.

Helma on ilmaisu,
joka tarkoittaa turvallista paikkaa
isän sylissä/helmassa/rinnalla.

κόλπος = syli, helma, rinta
kolpos

Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt;
ainokainen Poika,
joka on Isän helmassa,
on hänet ilmoittanut.

Raamattu kansalle

joka on
Isän rinnalla

Novum interlineaari

oleva
sylissä Isän

Aivan vastaavasti ne,
jotka ovat uskon isän Aabrahamin lapsia,
ovat Aabrahamin helmassa/sylissä/rinnalla.

Aabraham ei kuitenkaan ole vielä
Isän Kotona.
Hän on Jumalan Paratiisissa.
Ja sinne Aabrahamin helmaan
jokainen uskon kautta
Aabrahamin lapseksi tullut
päätyy nyt kuoltuaan.

Käsite Aabrahamin helma
kuvaa siis kuolemanjälkeistä
autuuden tilaa
Aabrahamin helmassa
eli itse asiasa Paratiisissa.

Kun Jeesus puhui Aabrahamin helmasta,
niin Hänen puheensa
toi väistämättä kuulijoiden mieleen sen,
mitä opetettiin Talmudissa
juutalaisten Raamatusta eli Tanakista.

Aabraham seisoi Paratiisin portilla.
Hän otti vastaan ja sulki syliinsä
jokaisen lapsensa,
joka siirtyi ajasta iäisyyteen
eli Aabrahamin helmaan.

Ja myöskin me
pakanauskovat olemme
Aabrahamin lapsia.

Sentähden se on uskosta,
että se olisi armosta;
että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle,
ei ainoastaan sille,
joka pitäytyy lakiin,
vaan myös sille,
jolla on Aabrahamin usko,
hänen, joka on meidän kaikkien isä

Meidän kaikkien on siis koettava
ruumiillinen kuolema.

ihmisille on määrätty,
että heidän kerran on kuoleminen

Ihminen, jolla
on Aabrahamin usko,
oli sitten kysymyksessä
ympärileikattu Aabraham
tai ympärileikkaamaton Aabraham,
niin tällainen Aabrahamin lapsi
ruumiillisen kuoleman jälkeen
päätyy Aabrahamin helmaan
eli Jumalan Paratiisiin,
joka nyt on kolmannessa taivaassa.

Kun sitten tulee
ruumiin ylösnousemusten aika,
niin sitten maisemat vaihtuvat taas.

[Kirjoittaja]

Meidän kaikkien on siis koettava
ruumiillinen kuolema.

ihmisille on määrätty,
että heidän kerran on kuoleminen

Taidat olla oikeassa, mutta voi olla niin, että vain uskovien ruumis kuolee silloin, mutta tempaushetkellä ei välttämättä sitä edes huomaa, koska henki+sielu ei koe kuolemaa:

Eikä yksikään,
joka elää ja uskoo minuun,
ikinä kuole.
Uskotko sen?

[kalamos]

On kolme eri kuolemaa
- hengellinen
- ruumiillinen
- iankaikkinen

Hengellinen kuolema erottaa
ihmisen Jumalan yhteydestä,
ja sen saa aikaiseksi synti.
Seuraavassa katkelmassa
ei mainita yhtään ruumiillisesti kuollutta.

Ja eräs toinen hänen opetuslapsistaan
sanoi hänelle:
"Herra,
salli minun ensin käydä hautaamassa isäni".
Mutta Jeesus sanoi hänelle:
"Seuraa sinä minua,
ja anna kuolleitten haudata kuolleensa".

Hengellinen kuolema on siis ensimmäinen.
Ja tämän kuoleman tähden
meidän täytyy syntyä uudesti ylhäältä Hengestä.
Ja silloin meidät siirretään
kuolemasta Elämään.

Eli maan päällä tallustelee
kuolleita ja eläviä sieluja.

Kun synteihinsä hengellisesti kuollut
kokee ruumiillisen kuoleman
eli siirtyy ajasta iäisyyteen,
niin häntä kohtaa iankaikkinen kuolema.

Jeesus (= Pelastus)
on ikuinen elämä.
Kun olemme ottaneet
tämän Jeesuksen (= Pelastuksen)
eli ikuisen elämän vastaan,
meidät on jo siirretty
kuolemasta ikuiseen elämään.
Ja niin meitä ei
toinen eli ruumiillinen kuolema
vahingoita.

Smyrnan (= Mirha)
seurakunnalle
Jeesus lupaa kärsimyksiä.
Jopa marttyyrikuolemaa.
Ja niin juuri tuolle seurakunnalle
Pyhä Henki muistuttaa tosiasiasta,
joka juuriin saakka oikein käännettynä
menisi näin:

kalamos

(Jeesuksessa) Pelastuva
ei vahingoitu kuolemasta toisesta

PS

Tuossa kohden siis on kreikan sana,
joka tarkoittaa voittoa
oikeudessa tai taistelussa.
Eli kirjaimellisesti käännettynä
tuo sana pitäisi kääntää:
Voittava ...

Tuo alkutekstin yksi sana
on valitettavasti
venytetty kolmen sanan rotlaksi:
Sitä, joka voittaa ...

Mutta ei tuossa niin sanota.
Siinä on vain yksi sana.
Eikä se ole ehdollinen.
Siinä ei sanota, jos voitat.

Vanhan Testamentin hepreassa
vastaava ilmaisu
pohjautuu verbiin

Jasa = Pelastaa

Kysymys on siis itse asiassa
Jeesuksesta, joka pelastaa.

Juuri sen tähden,
että Hän pelastaa,
oli Hänelle annettava nimi,
joka tulee tuosta verbistä Jasa.

Jesua

PPS

Eli armosta pelastetut
Jeesuksen omat kuuluvat sarjaan,
jota toinen kuolema ei vahingoita.

Se ei vahingoita silloinkaan,
kun tapahtuu seurakunnan tempaus.

Mutta siinäkin silmänräpäyksessä
tapahtuu tälle katoavaiselle ruumiille jotakin,
sillä se ei voi periä Jumalan Valtakuntaa.
Ja niin se kuolee ja herää eloon samantien.
Eli me emme kuoleman uneen nuku.

Katso, minä sanon teille salaisuuden:
emme kaikki kuolemaan nuku,
mutta kaikki me muutumme,
yhtäkkiä, silmänräpäyksessä,
viimeisen pasunan soidessa;
sillä pasuna soi,
ja kuolleet nousevat katoamattomina,
ja me muutumme.

Ja niin meidät temmataan
kohti Kristusta samanlaisissa
ylösnousemusruumiissa,
jollaiset on oleva
niilläkin ylöstemmattavilla,
jotka ovat kuoleman uneen nukkuneet
ja joiden ruumiit ovat maatuneet
jo kaun kauan sitten.

[Annora]

Sinä palautat ihmiset takaisin tomuun
ja sanot:
"Palatkaa jälleen, te ihmisten lapset."

Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät,
sinä otat pois niiden hengen,
ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen.

Kaikki menee samaan paikkaan.
Kaikki on tomusta tullut,
ja kaikki palajaa tomuun.

Ja tomu palajaa maahan,
niinkuin on ollutkin,
ja henki palajaa Jumalan tykö,
joka sen on antanutkin.

[Kirjoittaja]

Eikös tuossa viimeisessä ole ristiriita, koska eihän VT:n aikaan henki palannut Jumalan tykö?

[kalamos]

Nuo Viisauskirjallisuuden lainaukset
Raamatusta vahvistavat sen,
että jokaisen ihmisen on kerran kuoleminen.

Meidän ruumiimme on
Aadamin
ja hänestä otetun puoliskon
Eevan
lisääntynyttä solukkoa.

Kaikki ihmiset ovat samaa lihaa ja luuta
Aadamin kanssa,
jolle Jumala sanoi:

"Koska kuulit vaimoasi
ja söit puusta,
josta minä kielsin sinua sanoen:
'Älä syö siitä',
niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi.

Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä
koko elinaikasi;
orjantappuroita ja ohdakkeita
se on kasvava sinulle,
ja kedon ruohoja sinun on syötävä.

Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi,
kunnes tulet maaksi jälleen,
sillä siitä sinä olet otettu.
Sillä maasta sinä olet,
ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman."

Ja mies antoi vaimolleen nimen Eeva,
sillä hänestä tuli kaiken elävän äiti.

Tämä Jumalan ratkaisu
oli koko ihmiskunnan Pelastus,
joka mahdollisti sen,
että tulee Viimeinen Aadam,
joka voittaa kuoleman vallan.

Ensimmäisen Aadamin tähden
kaikki kokevat ruumiillisen kuoleman.
Viimeisen Aadamin tähden
kaikki kokevat ruumiin ylösnousemisen.

Tuo ylösnousemusruumis
ei enää ole maasta eikä maallinen.
Ja kaikki tämä johtaa
juuri siihen,
mitä Paavali opettaa salaisuudesta,
jonka Jeesus oli hänelle paljastanut.
Luetaanpa oikein hitaasti seuraava:

Niin on myös kuolleitten ylösnousemus:

kylvetään katoavaisuudessa,
nousee katoamattomuudessa;
kylvetään alhaisuudessa,
nousee kirkkaudessa;
kylvetään heikkoudessa,
nousee voimassa;
kylvetään sielullinen ruumis,
nousee hengellinen ruumis.

Jos kerran on sielullinen ruumis,
niin on myös hengellinen.
Niin on myös kirjoitettu:

"Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista,
tuli elävä sielu";
viimeisestä Aadamista
tuli eläväksitekevä henki.

Mutta mikä on hengellistä,
se ei ole ensimmäinen,
vaan se,
mikä on sielullista, on ensimmäinen;
sitten on se,
mikä on hengellistä.

Ensimmäinen ihminen oli maasta,
maallinen,
toinen ihminen on taivaasta.
Minkäkaltainen maallinen oli,
senkaltaisia ovat myös maalliset;
ja minkäkaltainen taivaallinen on,
senkaltaisia ovat myös taivaalliset.

Ja niinkuin meissä on ollut maallisen kuva,
niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva.

Mutta tämän minä sanon, veljet,
ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa,
eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta.

Katso,
minä sanon teille salaisuuden:
emme kaikki kuolemaan nuku,
mutta kaikki me muutumme,

yhtäkkiä, silmänräpäyksessä,
viimeisen pasunan soidessa;
sillä pasuna soi,
ja kuolleet nousevat katoamattomina,
ja me muutumme.

Sillä tämän katoavaisen
pitää pukeutuman katoamattomuuteen,
ja tämän kuolevaisen
pitää pukeutuman kuolemattomuuteen.

Mutta kun tämä katoavainen
pukeutuu katoamattomuuteen
ja tämä kuolevainen
pukeutuu kuolemattomuuteen,
silloin toteutuu se sana,
joka on kirjoitettu:
"Kuolema on nielty ja voitto saatu".

Selittäessään salaisuutta/mysteeriä,
jonka Jeesus oli paljastanut
suoraan Paavalille
pakanain apostolille
eikä Israelin kansan apostoleille,
Paavali aloittaa johdannon
suoraan Ensimmäisestä Aadamista,
joka oli tuleva maaksi jälleen.

Ja me olemme kaikki
Ensimmäisen Aadamin jälkeläisiä
samaa lihaa ja luuta.
Ja se ei peri Jumalan Valtakuntaa.

Ja niin kun koittaa H-hetki,
jolloin Viimeinen Aadam
noutaa Morsiamensa Isän Kotiin
täytyy tapahtua tuo kaikki kerrottu
joidenkin kohdalla
tuossa yhdessä silmänräpäyksessä.

Maasta oleva kuolevainen katoaa
samalla silmänräpäyksellä,
kun meidät puetaan katoamattomaan
ylösnousemusruumiiseen.

Tämä yksi ryhmä
eli Seurakunnan
eli Kristuksen Morsiamen
eli Kristuksen Ruumiin
maan päällä elossa olevien
ruumiinjäsenten joukko
ei koe kuoleman uneen nukkumista
eikä silloin myöskään sitä,
että ihmisen henki, jolla on sielu,
erkanee ruumiista
ja menee Jumalan luo
Aabrahamin helmaan.

Kaikki muut ovat sen kokeneet.
Sillä erotuksella,
että kaikki eivät ole päätyneet
Jumalan lepoon
Aabrahamin helmaan
vaan jotkut
paholaisen helmaan
tuonelan vaivanpaikkaan.