Raamattu on Jumalan omasivu

Galatalaiskirje alkaa tervehdyksellä,
joka päättyy mainintaan
maailman suurimman kuorman kantamisesta.

Paavali (Gal 1:3-5) kirjoitti:
Armo teille ja rauha Jumalalta,
meidän Isältämme,
ja Herralta Jeesukselta Kristukselta,

joka antoi itsensä alttiiksi
meidän syntiemme tähden,
pelastaaksensa meidät
nykyisestä pahasta maailmanajasta
meidän Jumalamme ja Isämme
tahdon mukaan!

Hänen olkoon kunnia
aina ja iankaikkisesti!

Amen.

Ja sitten kirjeen viimeisessä luvussa
on tällainen katkelma:

Paavali (Gal 6:2-4) kirjoitti:
Kantakaa toistenne kuormia,
ja niin te täytätte Kristuksen lain.

Sillä jos joku luulee jotakin olevansa,
vaikka ei ole mitään,
niin hän pettää itsensä.

Mutta tutkikoon kukin omat tekonsa,
ja silloin
hänen kerskaamisensa on vain siinä,
mitä hän itse on,

ei siinä,
mitä toinen on;

sillä kunkin on kannettava
oma taakkansa.

Hämmentävää:

Paavali (Gal 6:2-4) kirjoitti:
Kantakaa toistenne kuormia,
---
sillä kunkin
on kannettava oma taakkansa.

Alkutekstissä on todellakin
kaksi eri ilmaisua,
mutta päinvastaisessa järjestyksessä:

Paavali (Gal 6:2-4) kirjoitti:
Toistenne taakkoja kantakaa
---
jokainen sillä
oman kuormansa kantaa

Siis taakat on monikossa.
Kuorma on yksikössä.

Jeesus syntyi tähän maailmaan
kantaakseen maailman suurimman kuorman.

Katso,
Jumalan Karitsa,
joka ottaa pois maailman synnin!

Tuossa kuormana on maailman synti
ja se on yksikössä.

Sen Jeesus kantoi

αἴρω = nostaa, kantaa
airō

Hän kantoi sitä jo tuossa hetkessä.
Sitä varten Hän oli maailmaan tullut.
Ja lopulta Hän vei sen ristille.
Jossa sitten tapahtui se,
että Hänet itsensä tehtiin synniksi.
Koko maailman synti tiivistettiin Häneen,
ja Hän kuoli tuon synnin kera.

Mutta sen lisäksi Hän
tuosta kastehetkestään alkaen
kantoi myös ihmisten taakkoja.

Esimerkiksi Hän otti päälleen
ihmisten sairauksia.
Ja niin ihmiset vapautuivat taakoista,
jotka olisivat vieneet heidät
ennenaikaiseen hautaan.

Siis Jeesus kantoi
koko maailman syntikuorman
ja sitä ennen jo
ihmisten taakkoja.

Ja nyt sama kaava kuuluu
meille Jeesuksen seuraajille.

Kannamme toistemme taakkoja.
Tulemme avuksi,
kun joku ihminen on hengen hädässä
menehtymässä taakkansa alla.

Ja toisaalta meillä on
jokin kuorma kannettavana.
Jumalalla on
hyvä suunnitelma meitä
itse kutakin varten.
Jokin erityinen,
jota varten olemme syntyneet
tähän maailmaan.


PS

Palaan noihin taakkoihin.
Tuo viimeinen luku alkaa
siis maininnalla taakoista
eikä kuormista.

Mutta mikä onkaan ensimmäisenä
mainittu taakka.

Paavali (Gal 6:1-2) kirjoitti:
Veljet,
jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta,
niin ojentakaa
te, hengelliset,
häntä sävyisyyden hengessä;

ja ole varuillasi,
ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen.

Kantakaa toistenne taakkoja,
ja niin te täytätte Kristuksen lain.

Mikään ei voi olla suurempi taakka
kuin jokin syntirikkomus.

Ja siitä vapauttaminen
voi olla tuhoisaa,
jos sen tekee lihassa.