Raamattu on Jumalan omasivu

Levätä Herran syleilyssä,
rauhoittua ja rentoutua siinä.
Hiljentyä hiljaisuuden puutarhassa
ja vain aistia tuoksuvaa huminaa
tai hiukan uinahtaa viileissä parantavissa varjoissa.

Miten vaikeaa se onkaan

Minulle tuo
konkretisoituu,
kun menen ulos
ja vaellan
metsän läpi rannalle.

https://kalamos.foorumi.eu/viewtopic.php?f=292&t=4986

"Minulle tuo
konkretisoituu,
kun menen ulos
ja vaellan
metsän läpi rannalle."

Hieno kirjoitus, melkein kuin Tanka-runoutta

Tässä minua herätteli sana "ulos" henkilökohtaisista syistä.

Jotenkin on kuin olisi
Jumalan temppelissä
tai Paratiisissa,
kun aurinko paistaa,
linnut laulavat,
meri kohisee jne.

En minä välttämättä
rukoile tuossa ympäristössä,
mutta koen olevani juuri siinä,
mistä avauksesi puhuu.

Isäni oli kuulemma
pienenä poikana aina halunnut
metsään vaikkapa mustikoille.

Ja kaikki tiesivät,
että siellä tuo pieni poikanen
rukoilee taivaan isää.

Tästä olen kai kertonut blogissani.
Ainakin jotain.

Itse asiassa vielä hyvin vanhana,
kun olimme vierailulla,
niin isä sanoi kerran,
että hänen tekisi vielä mieli metsään.

Vähän jäi painamaan mieltä,
kun se toive jäi täyttämättä.

Mutta isä ja äiti ovat olleet
jo pitkään Jumalan Paratiisissa,
joten ehkä jätän tuon asian suremisen.

He saavat levätä vaivoistansa,
minä vielä jatkan näissä maisemissa ...