Raamattu on Jumalan omasivu

(Hebr 6:4-6) Heprealaisille kirjoittava kirjoitti:Sillä mahdotonta on niitä,
jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet
ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet
ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia,
ja sitten ovat luopuneet - taas uudistaa parannukseen,
he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat
Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät.

Tuossa ei ollenkaan puhuta siitä asiasta,
mistä me kaanaankielessä puhumme,
kun puhumme luopiosta tai kylmenneestä uskovasta.

Tuo kohta on osoitettu heprealaisille eli juutalaisille,
jotka olivat Pyhässä Hengessä julistetun Sanan
ja sitä seuraavien merkkien kautta tulleet tietoisiksi siitä,
että Jeesus on Israelille luvattu Messias.

He olivat kuitenkin kaiken tämän jälkeen hylkäämässä
heille tarjolla olleen armoliiton Jeesuksessa
ja palaamassa lakiliittoon Mooseksessa.

Taustalla oli se, että heitä uhkasi synagoogasta erottaminen.
Synagoogaan palaaminen edellytti heiltä Jeesuksen kieltämisestä.
Heidän oli tunnustettava, ettei Jeesus ole luvattu Messias,
vaan luvattu Messias on vasta tulossa, mutta ei ole vielä tullut.
Heidän oli tunnustettava,
että luvattu Messias ei ole vielä kärsinut sovituskuolemaa edestämme jne.
Kun Jeesus näin kielletään, niin silloin me itse asiassa lähdemme siitä,
että Jumalan Pojan täytyy vielä tulla ja kärsiä risti.

Se, joka näin teki ja kiroten kielsi Jeesuksen,
kielsi ainoan Messiaansa.
Kysymys ei siis ole uskon loppumisesta tai hiipumisesta,
vaan paljon paljon vakavammasta asiasta.

Toinen vaihtoehto heille olisi ollut,
ottaa Pyhässä Hengessä vastaan Sana ja Usko.
Silloin he olisivat syntyneet uudesti ylhäältä Hengestä.
Mutta nyt he olivat aikeissa tehdä aivan päinvastoin.
He olivat aikeissa herjata Armon Henkeä.

Kun ihminen lakkaa vastustamasta Pyhää Henkeä,
ja ottaa vastaan Jumalan lahjan, uskon Jeesukseen,
niin hän on syntynyt Jumalan lapseksi.
Tämä tapahtuu vain kerran.
Jumalan lapseksi ei synnytä monta kertaa.

Jumalan lapsi voi kompuroida ja eksyäkin,
mutta hän ei enää koskaan tule perkeleen lapseksi,
vaan hänet on siirretty pimeyden vallasta
Jumalan Rakkaan Pojan Valtakuntaan eli hallintavaltaan.

Uusi Testamentti ei tunne ollenkaan sanaa luopio.
Mutta se puhuu kylläkin uskosta luopumisesta
eli kirjaimellisesti kääntäen siitä,
että viimeisinä aikoina ihmiset asettavat sivuun uskon.
Kysymys ei siis suinkaan ole uskoon tulleista ihmisistä.

(1 Tim 4:1) Paavali kirjoitti:Mutta Henki sanoo selvästi,
että myöhempinä aikoina jotkut luopuvat uskosta
pitäytyen villitseviin henkiin ja riivaajain oppeihin

Hebr. 6:6 ja sitten ovat luopuneet – taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät.

Ei tarkoita vain juutalaisia, vaan ketä tahansa, joka uskonsa hylkää.
Tänä päivänä tosin, löytyneekö heitä?

Hyvä tunnusmerkki uskovalle on, että hän ei tee syntiä, vaan on siirtynyt "kaikkeinpyhimpään". Vain sellaiset voivat siirtyä takaisin etummaiseen majaan ja tehdä halvaksi Kristuksen veren.

Hebr. 9:8 Näin Pyhä Henki osoittaa, että tie kaikkeinpyhimpään vielä on ilmoittamatta, niin kauan kuin etumainen maja vielä seisoo.

Heprealaiskirje on Jumalan Sanaa. Se on osoitettu heprealaisille.
Vain juutalaiset olivat tuon ongelman edessä,
jota avauksessani kuvasin heprealaiskirjeen pohjalta.
Tuossa ei ole kysymys uskon hiipumisesta vaan perusratkaisusta.
Kieltää Kristus tai tulla itse kielletyksi. Erotetuksi synagoogasta.
Heprealaiskirjeen vastaanottajat olivat päässeet totuuden tuntoon.
He olivat siis maistelleet Jumalan Sanaa ja tulevan maailmanajan voimia.
Mutta lopullinen ratkaisu oli vielä tekemättä. Kustannuksia laskettiin vielä.
Ja siksi kirjoittaja varoittaa näitä:

(Hepr 6:4-6) Kirjeen kirjoittaja kirjoitti:Sillä mahdotonta on niitä,
jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet
ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet
ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia,
ja sitten ovat luopuneet - taas uudistaa parannukseen,
he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat
Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät.

Tuossa ei ollenkaan puhuta siitä asiasta,
mistä me kaanaankielessä puhumme,
kun puhumme luopiosta tai kylmenneestä uskovasta.

Tuo Hebrealaiskirjeen kohta puhuu siitä, mistä avauksessani kerroin.
Siis Jeesuksen kieltämisestä siten, että Hän ei ole luvattu Messias,
vaan luvattu Messias on vasta tulossa, mutta ei ole vielä tullut,
luvattu Messias ei ole vielä kärsinut sovituskuolemaa edestämme jne.
Kun Jeesus näin kielletään, niin silloin me itse asiassa lähdemme siitä,
että Jumalan Pojan täytyy vielä tulla ja kärsiä risti.

Se, joka näin teki ja kiroten kielsi Jeesuksen, kielsi ainoan Messiaansa.
Kysymys ei siis ole uskon loppumisesta tai hiipumisesta,
vaan paljon paljon vakavammasta asiasta.
Sillä nämä Hebrealaiskirjeen tarkoittamat ihmiset todella tiesivät,
että Jeesus on Kristus eli Messias.

Kieltää Kristus tai tulla itse kielletyksi. Erotetuksi synagoogasta.
Heprealaiskirjeen vastaanottajat olivat päässeet totuuden tuntoon.
He olivat siis maistelleet Jumalan Sanaa ja tulevan maailmanajan voimia.

Mielestäni kukaan ei voi maistaa tulevan maailmanajan voimia jos ei ole uskossa.
Eikö nuo "voimat" ole Pyhä Henki ?

Jos ihminen on saanut Pyhän Hengen niin hän on uskossa. Ei voi luopua muutakuin
sellaisesta jonka jo omistaa. Jos alunperin kieltäytyy vastaanottamasta niin silloin
vain kieltäytyy eikä varsinaisesti luovu jo omistamastaan.