Kuten Annun
avauksesta
sekä ensimmäisestä eli Kirjoittajan
kommentista
käy ilmi,
Raamatun mukaan
ei ole hyväksyttävä tilanne,
että ihminen,
jota kutsutaan veljeksi,
on huorintekijä.
Annun esille ottamassa esimerkissä
kävi niin,
että kivittämään valmiit olleet veljet
poistuivat paikalta yksi kerrallaan
parannusta tekemättä.
Ainoa, joka sai uuden elämän
tuossa hetkessä oli syntinen nainen,
joka sai suuren autuuden ja ilon
tehdä kertakaikkisen parannuksen.
Raamattu kansalleJohannes (8:10-11) kirjoitti:
Jeesus suoristautui ja kysyi:
"Nainen, missä ovat syyttäjäsi?
Eikö kukaan ole sinua tuominnut?"
Hän vastasi:
"Herra, ei kukaan."
Jeesus sanoi hänelle:
"En minäkään sinua tuomitse.
Mene äläkä enää tee syntiä."
Mutta uskovienkin keskuudessa
voi esiintyä haureutta.
Ja näin oli Korinton seurakunnan kohdalla,
jolle osoitettua kirjettä Kirjoittaja lainasi.
Korinton seurakunnassa esiintyi
haureutta yleisesti.
Ja vieläpä sellaista haureutta,
jota ei esiintynyt edes
pakanain keskuudessa.
Mies, jota kutsuttiin veljeksi,
piti isänsä vaimoa.
Tätä miestä piti Rakastaa siten,
että hänet piti hyljätä saatanan haltuun.
Ja tämä Rakkauden teko
pelastaisi miehen.
Paavali (1 Kor 5:3-5) kirjoitti:
Sillä minä,
joka tosin ruumiillisesti olen poissa,
mutta hengessä kuitenkin läsnä,
olen jo, niinkuin läsnäollen,
puolestani päättänyt,
että se, joka tuommoisen teon on tehnyt,
on
- sittenkuin olemme,
te ja minun henkeni
ynnä meidän Herramme Jeesuksen voima,
tulleet yhteen -
Herran Jeesuksen nimessä hyljättävä
saatanan haltuun lihan turmioksi,
että hänen henkensä pelastuisi
Herran päivänä.
Rakastaminen on taitolaji.
Tämä ei ollut suoraan Raamatusta.
Mutta helposti menee överiksi.
Ja niin meni korinttolaisillakin.
Ja Paavali joutuu palaamaan asiaan.
Mutta onneksi tuo Rakkauden teko
oli saavuttanut päämääränsä.
Paavali (2 Kor 2:5-11) kirjoitti:
Mutta jos eräs on tuottanut murhetta,
ei hän ole tuottanut murhetta minulle,
vaan teille kaikille,
jossakin määrin,
etten liikaa sanoisi.
Semmoiselle riittää se rangaistus,
minkä hän useimmilta on saanut;
niin että teidän päinvastoin
ennemmin tulee antaa anteeksi ja lohduttaa,
ettei hän ehkä menehtyisi
liian suureen murheeseen.
Sentähden minä kehoitan teitä,
että päätätte ruveta osoittamaan
rakkautta häntä kohtaan;
sillä sitä varten minä kirjoitinkin,
että saisin nähdä,
kuinka te kestätte koetuksen,
oletteko kaikessa kuuliaiset.
Mutta kenelle te jotakin anteeksi annatte,
sille minäkin;
sillä mitä minä olen anteeksi antanut
- jos minulla on ollut
jotakin anteeksiannettavaa -
sen olen anteeksi antanut teidän tähtenne
Kristuksen kasvojen edessä,
ettei saatana pääsisi meistä voitolle;
sillä hänen juonensa
eivät ole meille tuntemattomat.
Haureus on syntien synti.
Uskovan ihmisen ei sovi elää
minkäänlaisessa haureudessa.
Paavali (Ef 5:1-12) kirjoitti:
Olkaa siis Jumalan seuraajia,
niinkuin rakkaat lapset,
ja vaeltakaa rakkaudessa,
niinkuin Kristuskin rakasti teitä
ja antoi itsensä meidän edestämme
lahjaksi ja uhriksi,
Jumalalle "suloiseksi tuoksuksi."
Mutta haureutta
ja minkäänlaista saastaisuutta
tai ahneutta
älköön edes mainittako
teidän keskuudessanne
- niinkuin pyhien sopii -
älköön myös rivoutta
tai tyhmää lorua
tai ilvehtimistä,
jotka ovat sopimattomia,
vaan paremmin kiitosta.
Sillä sen te tiedätte ja tunnette,
ettei yhdelläkään haureellisella
eikä saastaisella eikä ahneella
- sillä hän on epäjumalanpalvelija -
ole perintöosaa
Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa.
Älköön kukaan pettäkö teitä tyhjillä puheilla,
sillä semmoisten tähden kohtaa
Jumalan viha tottelemattomuuden lapsia;
älkää siis olko niihin osallisia
heidän kanssaan.
Ennen te olitte pimeys,
mutta nyt te olette valkeus Herrassa.
Vaeltakaa valkeuden lapsina
- sillä kaikkinainen
hyvyys ja vanhurskaus ja totuus
on valkeuden hedelmä -
ja tutkikaa,
mikä on otollista Herralle;
älköönkä teillä olko mitään osallisuutta
pimeyden hedelmättömiin tekoihin,
vaan päinvastoin nuhdelkaakin niistä.
Sillä häpeällistä on jo sanoakin,
mitä he salassa tekevät
Vastaukseni avauksen loppukysymykseen
on siis ehdottomasti se,
että on Rakkautta
varoittaa Jumalan Sanalla,
kertoen mitä Raamattu sanoo.
Rakastaminen on kuitenkin
vaikea asia.
Iloitsen siitä,
että sekä avaus
että Kirjoittajan kommentti
suorastaan pursuavat Rakkautta.
Mutta joskus huomaan
itseni tai ehkä jopa
jonkun veljenikin
lyövän Raamatulla päähän.
Esimerkiksi nyt esille nostamani
Efesolaiskirjeen katkelma
puhuu perinnöstä.
Raamattu puhuu paljonkin perimisestä.
Jeesuskin käytti tuota ilmaisua.
Mutta perintö on eri asia
kuin pelastus.
Itse asiassa perintö
on Sanan mukaan palkka.
Ja palkka on ihan eri asia kuin lahja.
Lahja saadaan yksin armosta.
Palkka tulee ansiosta.
Paavali (Kol 3:23-25) kirjoitti:
Kaikki, mitä teette,
se tehkää sydämestänne,
niinkuin Herralle eikä ihmisille,
tietäen,
että te saatte Herralta palkaksi perinnön;
te palvelette Herraa Kristusta.
Sillä se,
joka tekee väärin,
on saava takaisin,
mitä on väärin tehnyt;
ja henkilöön ei katsota.
Itse asiassa tuossa puhutaan
takaisinmaksusta.
Siis palkasta,
eli työstä maksetusta korvauksesta.
Eli meille maksetaan (eli kostetaan)
sen mukaan, mitä olemme tehneet.
Mutta pelastus on eri asia.
Se on lahja yksi armosta,
ei tekojen kautta.
Ja se on totta tässä ja nyt.
Palkka ja perintö on tulevaisuutta.
Samaisen Efesolaiskirjeen alkupuolelta:
Paavali (Ef 2:8-10) kirjoitti:
Sillä armosta te olette pelastetut
uskon kautta,
ette itsenne kautta
- se on Jumalan lahja -
ette tekojen kautta,
ettei kukaan kerskaisi.
Sillä me olemme hänen tekonsa,
luodut Kristuksessa Jeesuksessa
hyviä töitä varten,
jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut,
että me niissä vaeltaisimme.