Kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin

[עֵד]

Monen muun lailla olen ollut eri nettifoorumeilla vuosia, kohta 15 vuotta, joista viime vuosina lähinnä vain täällä. Päivässä tuli kirjoiteltua kymmeniäkin viestejä, jolloin huomasi jonkin sortin riippuvuutta joko kirjoittamiseen tai sen mahdollistavaan yhteisöön. Ensin mainitussa nosti päätään usein tarve ilmaisuun ohi asian ja jälkimmäisessä sanaväännöt ohi vuorovaikutuksen. Kasvuprosessina molempia on tarvittu ja eteenpäin tiellä on auttanut juurikin rehellisyys omaa itseään kohtaan. Toistuva vilkuilu oikealle tai vasemmalle luo epävakautta, niinikään taaksepäin katsominen vain harvoin tuottaa hedelmää.

Luin kirjoituksia tämän foorumin alusta alkaen, ja huomioni kiinnittyi 'Alkuun ja Loppuun'. Alku- kirjoituksessa tuotiin esille heprean akkusatiivi, joka muodostuu kahdesta (hepr.) konsonantista (ynnä vokaaleista), joista toinen on heprean ensimmäinen kirjain (alef) ja toinen viimeinen (tet) (kreik. alfa ja omega). Kuvaavaa on, että 'tet' on eräs symboli rististä. Jumalalla on tiedossa asioiden alut ja loput.

Niinikään ajasta ja tästä päivästä on rakentavia aloituksia, mutta ehkä tämä sallitaan omanaan:

Miten uskovan elämässä näkyy edessä olevaan kurottautuminen ilman että se on toiveajattelua, haaveilua tai nykyisyyden vähättelyä? Kysyn tätä itseltäni, koska usein elän jo hiukan huomisessa, jopa missaten tämän päivän levon ja mannan.

Huomenna on kaikki paremmin. Uusi päivä muuttaa kaiken. Nukutaan ensin yön yli.

Vai:

Tänään on armon päivä. Tartu hetkeen. Niinkuin on päiväsi, niin on voimasi.

[kalamos]

Todella syvällinen aloitus.
Olen valtavan kiitollinen siitä,
että Jumala on suonut niin armoitettuja viestin tuojia tälle foorumille.

Viittasit ketjuun Gen 1:1 keskimmäinen sana on אֵ֥ת
Raamatun ensimmäisen lauseen keskimmäinen sana,
jota ei yleensä käännetä, muodostuu alkutekstissä kahdesta kirjaimesta,
joita symbolisoivat häränpää ja risti.
Minä toin esiin lähinnä sitä, että tämä keskimmäinen sana eli lauseen kohokohta
tuo esiin Jumalan voiman ja Jumalan liiton.

Sinä löysit siitä aivan uuden ulottuvuuden, joka pysähdyttää.
En nyt osaa kommentoida kuin tutulla laululla ... edessä risti ...
Tässä englanninkielinen versio,
jonka taustakuvat yhdessä laulun kanssa, ovat todella puhuttelevia.
I Have Decided To Follow Jesus
The World Behind Me, The Cross Before Me.
Tuo laulu tuo myös esiin sen lopullisen, mitä kohti me kurottaudumme.

Ja vielä lopuksi Raamatusta katkelma,
johon ketjun otsikko viittaa.

Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi,
vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin,
koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.
Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni;
mutta yhden minä teen:
unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,
minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa,
johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.
Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli;
ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on.
Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä!
Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat,
niinkuin me olemme teille esikuvana.
Sillä monet, joista usein olen sen teille sanonut ja nyt aivan itkien sanon,
vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina;
heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa,
heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä.
Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa,
ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi,
joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan,
jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi.

Täytyy tunnustaa, että minä elän jatkuvasti liikaa menneessä.
Olisi korkea aika kääntää katse eteenpäin siihen, mikä on edessäpäin.