Jumala kuulee,
kun rukoilemme puhtaalla sydämellä.
Jesaja (1:11) kirjoitti:
Mitä ovat minulle teidän paljot teurasuhrinne?
sanoo Herra.
Minä olen kyllästynyt
oinas-polttouhreihin ja juottovasikkain rasvaan.
Mullikkain, karitsain ja kauristen vereen
minä en mielisty.
Jesajan kirja alkaa siis
raskaalla syytöksellä.
Juuda ja Jerusalem on
kuin Sodoma ja Gomorra.
Jesaja (1:12-15) kirjoitti:
Kun te tulette minun kasvojeni eteen,
kuka sitä teiltä vaatii
- minun esikartanoitteni tallaamista?
Älkää enää tuoko minulle turhaa ruokauhria;
suitsutus on minulle kauhistus.
En kärsi uuttakuuta enkä sapattia,
en kokouksen kuuluttamista,
en vääryyttä ynnä juhlakokousta.
Minun sieluni vihaa
teidän uusiakuitanne ja juhla-aikojanne;
ne ovat käyneet minulle kuormaksi,
jota kantamaan olen väsynyt.
Kun te ojennatte käsiänne,
minä peitän silmäni teiltä;
vaikka kuinka paljon rukoilisitte,
minä en kuule:
teidän kätenne ovat verta täynnä.
Jumalan lähestyminen
alkaa sydämen kääntymisellä.
Jesaja (1:16-17) kirjoitti:
Peseytykää, puhdistautukaa;
pankaa pois pahat tekonne
minun silmäini edestä,
lakatkaa pahaa tekemästä.
Oppikaa tekemään hyvää;
harrastakaa oikeutta,
ojentakaa väkivaltaista,
hankkikaa orvolle oikeus,
ajakaa lesken asiaa.
Ilman tätä mielenmuutosta ja parannusta
ei mikään uhri puhdista meitä synneistämme.
Jesaja (1:18) kirjoitti:
Niin tulkaa,
käykäämme oikeutta keskenämme,
sanoo Herra.
Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat,
tulevat ne lumivalkeiksi;
vaikka ne ovat purppuranpunaiset,
tulevat ne villanvalkoisiksi.
Eli meidän on lähestyttävä
Jumalaa syyllisyytemme tuntien.
Jos emme näin tee,
niin eihän meitä silloin voida
mistään armahtaakaan.
Jesaja (1:19-20) kirjoitti:
Jos suostutte ja olette kuuliaiset,
niin te saatte syödä maan hyvyyttä;
mutta jos vastustatte ja niskoittelette,
niin miekka syö teidät.
Sillä Herran suu on puhunut.
Jälkimmäinen vaihtoehto toteutui.
Joskaan Juuda ei mielellään
taipunut tuomioonsa,
kun sen aika koitti
Jeremian ollessa profeettana.
Daniel löysi pakkosiirtolaisuuden aikana
kirjoituksista vuosien luvun,
josta Herran sana oli tullut
profeetta Jeremialle,
että Jerusalem oli oleva raunioina
seitsemänkymmentä vuotta.
Oli Juudan kääntymisen aika.
Ja niin Daniel tekee juuri niinkuin
Jesaja oli aikoinaan neuvonut
Juudaa tekemään.
Daniel tunnusti omat ja kansansa synnit.
Daniel (9:13-19) kirjoitti:
Ja minä käänsin kasvoni Herran Jumalan puoleen
hartaassa rukouksessa ja anomisessa, paastossa, säkissä ja tuhassa.
Minä rukoilin Herraa, Jumalaani, tunnustin ja sanoin:
Oi Herra, sinä suuri ja peljättävä Jumala,
joka pidät liiton ja säilytät laupeuden niille,
jotka sinua rakastavat ja noudattavat sinun käskyjäsi.
Me olemme syntiä tehneet,
olemme väärin tehneet,
olleet jumalattomat ja uppiniskaiset;
me olemme poikenneet pois sinun käskyistäsi ja oikeuksistasi
emmekä ole kuulleet sinun palvelijoitasi, profeettoja,
jotka puhuivat sinun nimessäsi
kuninkaillemme, ruhtinaillemme ja isillemme ja kaikelle maan kansalle.
Sinun, Herra, on vanhurskaus, mutta meidän on häpeä,
niinkuin se on tänä päivänä
Juudan miesten ja Jerusalemin asukasten
ja koko Israelin, läheisten ja kaukaisten, kaikissa maissa,
joihin sinä olet heidät karkoittanut heidän uskottomuutensa tähden,
jota he ovat sinulle osoittaneet.
Herra, meidän on häpeä,
meidän kuninkaittemme, ruhtinaittemme ja isiemme,
koska me olemme tehneet syntiä sinua vastaan.
Herran, meidän Jumalamme, on armo ja anteeksiantamus,
sillä me olemme olleet hänelle uppiniskaiset;
me emme ole kuulleet Herran, meidän Jumalamme, ääntä
emmekä vaeltaneet hänen laissansa,
jonka hän asetti meidän eteemme palvelijainsa, profeettain, kautta.
Vaan koko Israel rikkoi sinun lakisi ja poikkesi pois eikä kuullut sinun ääntäsi,
ja niin vuodatettiin meidän päällemme se kirous ja vala,
joka on kirjoitettu Mooseksen, Jumalan palvelijan, laissa;
sillä me olimme tehneet syntiä häntä vastaan.
Ja hän toteutti sanansa,
jonka hän on puhunut meitä ja meidän tuomareitamme vastaan,
jotka meitä tuomitsivat,
ja antoi meidän päällemme tulla niin suuren onnettomuuden,
ettei senkaltaista ole tapahtunut koko taivaan alla,
kuin Jerusalemissa tapahtui.
Niinkuin on kirjoitettu Mooseksen laissa,
niin tuli kaikki tämä onnettomuus meidän päällemme.
Mutta me emme koettaneet lepyttää Herraa,
meidän Jumalaamme, niin että olisimme kääntyneet pois synneistämme
ja ottaneet vaarin sinun totuudestasi.
Sentähden Herra valvoi ja antoi tämän onnettomuuden tulla meidän päällemme;
sillä Herra, meidän Jumalamme, on vanhurskas kaikissa töissänsä, jotka hän tekee,
mutta me emme ole kuulleet hänen ääntänsä.
Ja nyt, Herra, meidän Jumalamme,
joka toit kansasi pois Egyptin maasta väkevällä kädellä ja teit itsellesi nimen,
niinkuin se vielä tänä päivänä on:
me olemme syntiä tehneet ja olleet jumalattomat.
Herra, kaiken vanhurskautesi tähden,
kääntyköön sinun vihasi ja kiivastuksesi pois sinun kaupungistasi Jerusalemista,
sinun pyhästä vuorestasi;
sillä meidän syntiemme tähden
ja meidän isäimme pahojen tekojen tähden
on Jerusalem ja sinun kansasi tullut kaikkien häväistäväksi,
jotka meidän ympärillämme ovat.
Ja nyt, meidän Jumalamme,
kuule palvelijasi rukous ja hänen anomisensa ja valista kasvosi pyhäkkösi ylitse,
joka on autiona; Herran tähden.
Minun Jumalani, kallista korvasi ja kuule,
avaa silmäsi ja katso meidän hävitystämme ja sitä kaupunkia,
joka on otettu sinun nimiisi;
sillä me annamme rukouksiemme langeta sinun eteesi,
emme omaan vanhurskauteemme,
vaan sinun suureen armoosi luottaen.
Herra, kuule, Herra, anna anteeksi, Herra,
huomaa ja tee tekosi itsesi tähden, älä viivyttele, minun Jumalani;
sillä sinun kaupunkisi ja sinun kansasi ovat sinun nimiisi otetut.
Ja mitä tapahtui.
Herra kuuli.
Daniel (9:20-23) kirjoitti:
Ja vielä minä puhuin ja rukoilin
ja tunnustin syntini
ja kansani Israelin synnit
ja annoin rukoukseni langeta Herran, Jumalani, eteen
minun Jumalani pyhän vuoren puolesta.
Ja kun minä vielä puhuin rukouksessa, tuli se mies, Gabriel,
jonka minä olin nähnyt ennen näyssä,
kiiruusti kiitäen minun tyköni ehtoouhrin aikana.
Ja hän opetti minua,
puhui minulle ja sanoi:
Daniel, nyt minä olen lähtenyt neuvomaan sinua ymmärrykseen.
Kun sinä aloit rukoilla,
lähti liikkeelle sana,
ja minä olen tullut sitä ilmoittamaan;
sillä sinä olet otollinen.
Mielenkiintoista on,
että Gabriel ilmestyi
ehtoouhrin aikaan.