Raamattu on Jumalan omasivu

Katselin eilen jonkin aikaa D.Pawsonin raamattutuntia, ja tulin syvästi vaikutetuksi, kun hän opetti, että VT:n aikoina Jumala puhui kansalle, kun taas UT:n aikana yksilöille. Hän toi esiin useita (UT:n) raamatunkohtia, joissa Jumalan Sana (Jeesus) vaikuttaa henkilökohtaista uskoa.

En katsonut opetusta kokonaan, mutta ajatuksena tämä jäi rohkaisemaan ja lohduttamaan (Marian tavoin): Minun Jumalani, minun Herrani.

Vasta Jeesus mahdollistaa 'Isä meidän', niin että Hän on sinun ja minun.

Jos tuo ohjelma löytyy arkistosta,
niin antaisitko linkin tuohon Pawsonin opetukseen.

Kiitos!

Tuossa opetuksessa Pawson opettaa Jeremian kirjan sanomaa.

Katso, päivät tulevat, sanoo Herra,
jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton;
en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin,
kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta,
ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra.
Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa
niiden päivien tultua, sanoo Herra:

Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä;
ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.
Silloin ei enää toinen opeta toista eikä veli veljeänsä sanoen
'Tuntekaa Herra'. Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra;
sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä.
Näin sanoo Herra, joka on pannut auringon valaisemaan päivää,
kuun ja tähdet lakiensa mukaan valaisemaan yötä,
hän, joka liikuttaa meren, niin että sen aallot pauhaavat Herra Sebaot on hänen nimensä

Jos väistyvät nämä lait minun kasvojeni edestä,
silloin mys lakkaavat Israelin jälkeläiset olemasta kansa minun kasvojeni edessä ainiaan.
Näin sanoo Herra:
Jos voidaan mitata taivaat ylhäällä ja tutkia maan perustukset alhaalla,
silloin vasta minä hylkään Israelin jälkeläiset kaikki,
kaiken sen tähden, mitä he ovat tehneet, sanoo Herra.

Uudessa liitossa jokaisen yksilön on otettava henkilökohtaisesti
vastaan usko Herraan.

Näinhan se on.
Kun me käännymme Jumalan puoleen,
niin me saamme lahjaksi uskon.

UT puhuukin - jopa useamman kerran - siitä,
että meillä on Kristuksen usko.
Siis kysymys ei ole siitä,
että puristaisimme uskoa itsestämme ulos,
vaan olemme saaneet lahjaksi Kristuksen uskon.

Paavali (Gal 2:16) kirjoitti:
Mutta koska tiedämme,
ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista
vaan Jeesuksen Kristuksen uskon kautta,
olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen,
jotta tulisimme vanhurskaiksi Kristuksen uskosta
emmekä tekemällä lain vaatimia tekoja.
Eihän kukaan tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja.

Paavali (Gal 2:20) kirjoitti:
ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa;
ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa,
hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.

Paavali (Room 3:26) kirjoitti:
hän on itse vanhurskas ja vanhurskauttaa sen,
jolla on Jeesuksen usko

Näissä käytetty genetiivi-ilmaisu tarkoittaa sitä,
että Jeesus on tuon uskon aikaansaaja ja sen kantava voima alusta loppuun saakka.

Kyllä; tulin puhutelluksi.

Tässä on vahva sanoma myös juutalaisille, joilla on 'Mooseksen usko' ja heille, joilla on 'isien usko'.

Jeesus käy kohti, tulee tykö. Joka ottaa vastaan Hänet, tulee osalliseksi pelastuksesta, ei uskonnosta.

witness kirjoitti:Jeesus käy kohti, tulee tykö. Joka ottaa vastaan Hänet, tulee osalliseksi pelastuksesta, ei uskonnosta.

Raamatussa ei itse asiassa ole ollenkaan sanaa uskonto,
vaan esimerkiksi kansa uskoi ...

Mooses (Ex 14:31) kirjoitti:Ja Israel näki sen suuren teon,
jonka Herra teki tuhotessaan egyptiläiset.
Silloin kansa pelkäsi Herraa
ja uskoi Herraan ja uskoi hänen palvelijaansa Moosesta.

Kyllä kai tuossakin loppujen lopuksi on kysymys henkilökohtaisesta uskosta?

Jeremia kirjoitti:Niinä päivinä ei enää sanota
'Isät söivät raakoja rypäleitä, lasten hampaat heltyivät;'
vaan jokaisen on kuoltava oman syntivelkansa tähden.
Jokaiselta ihmiseltä, joka syö raakoja rypäleitä,
heltyvät hänen omat hampaansa.

Itse asiassa Jumala kielsi tuon pilkkalauseen lausumisen Israelissa:

Hesekiel (18:1-4) kirjoitti:Ja minulle tuli tämä Herran sana:
"Mikä teillä on, kun te lausutte tätä pilkkalausetta Israelin maasta:
'Isät söivät raakoja rypäleitä, lasten hampaat heltyivät'?
Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra,
ei tule teidän enää lausua tätä pilkkalausetta Israelissa.
Katso, kaikki sielut ovat minun:
niinkuin isän sielu, niin pojankin sielu - ne ovat minun.
Se sielu, joka syntiä tekee - sen on kuoltava.

Se, että Jumala rajasi ne seuraamukset kolmanteen tai neljänteen polveen,
mitä isän pahoista teoista luonnollisestikin seuraa jälkipolville,
oli Jumalan armoa.

Mutta yhtä lailla nuo seuraamukset katkesivat
jo ennen kolmatta tai neljättä polvea,
heti kun ihminen vaikka jo ensimmäisessä polvessa kääntyi Jumalan puoleen.
Jeremiahan aloittaa tuon katkelman sanoin:

Jeremia (32:18) kirjoitti:sinä, joka teet laupeuden tuhansille ...

Tämä aihe koitui selvästikin portiksi läheiseen, henkilökohtaisempaan Jumala-suhteeseen (kohdallani).

Tulin muistutetuksi raamatunkohdista, joissa puhutaan Isästä ja isästä (vallasta). Lyhyesti sanottuna: uskonto tulee ihmiseltä, usko ylhäältä ja uskossa eläminen Isältä.

Hän totisesti on valkeus ja Hänen luonaan asuu kirkkaus. Eikä siellä ole vaihteen varjoa.

witness kirjoitti:Tulin muistutetuksi raamatunkohdista, joissa puhutaan Isästä ja isästä (vallasta). Lyhyesti sanottuna: uskonto tulee ihmiseltä, usko ylhäältä ja uskossa eläminen Isältä.

Antaisitko noita Raamatunkohtia.

Matt. 23:9, Joh. 8:44 taisivat olla päälimmäisinä.