Raamattu on Jumalan omasivu

Paavali (2 Kor 3:18) kirjoitti:Mutta me kaikki,
jotka peittämättömin kasvoin katselemme
Herran kirkkautta kuin kuvastimesta,
muutumme saman kuvan kaltaisiksi
kirkkaudesta kirkkauteen,
niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.

Tuo on tapahtuva tempauksessa ja ensimmäisessä ylösnousemuksessa.

Kyllä me jo katselemme Hänen kirkkauttaan,
joskin vielä kuin kuvastimesta.
Mutta silti me muutumme,
kun Häntä katselemme.

Jos katselemme itseämme,
emme muutu miksikään.

Jos katselisimme Hänen kirkkauttaan, kuten tuossa jakeessa sanottiin, niin meidän kehomme muuttuisi kirkastusruumiiksi, jollainen Jeesuksella jo on. Siitä on kyse. Hengessä katselemme jo nyt Jeesusta, vaikka emme näe Häntä kirkkaudessaan. Uskomme vaikka emme näe. Se on erilaista katselemista, se on Sanan katselemista Jumalan Sanassa.

Paavali (2 Kor 3:18) kirjoitti:Mutta me kaikki,
jotka peittämättömin kasvoin
katselemme Herran kirkkautta
kuin kuvastimesta,
muutumme saman kuvan kaltaisiksi
kirkkaudesta kirkkauteen,
niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki.

Emil kirjoitti:Tuo on tapahtuva tempauksessa ja ensimmäisessä ylösnousemuksessa.

Ymmärrykseni mukaan tuo 2 Kor 3:18 on ilmaistu preesensissä, ei futuurissa (Novum 3, sivu 890)

Preesens = verbin aikamuoto, joka ilmaisee, että jotakin tapahtuu nyt.
Futuuri = verbin aikamuoto, jolla ilmaistaan tulevaa aikaa.

Emil kirjoitti:Tuo on tapahtuva tempauksessa ja ensimmäisessä ylösnousemuksessa.

Tempauksessa ja ylösnousemuksessa katsotaan suoraan,ei " kuin kuvastimesta"

Tuo kuvastimesta tarkoittaa Herran kirkkautta, kuin peilistä katsoen, eli katsomme kyllä suoraan kirkkautta, mutta me olemme itse kukin, kuin kuvastin tuolle Herran kirkkaudelle. Niinkuin kuu on kuin kuvastin auringon kirkkaudelle. Me peilaamme Herran kirkkautta kehoillamme. Hän ei peilaa, eikä ole peilikuva, Hän on ja Hänen kirkkaus muuttaa meidät, jotka olemme kuin peilejä Herran kirkkauden edessä.

Siksi preesens, koska se on jo nyt, mutta lopullinen muuttuminen saman kuvan kaltaiseksi toteutuu fyysisen kehomme osalta vasta ensimmäisessä ylösnousemuksessa, kun saamme samankaltaisen säteilevän ja katoamattoman ylösnousemuskehon kuin Jeesuksella esikoisena jo on. Muutumme saman kirkkauden kerhoihin.

Emme me ole niitä peilejä tai kuvastimeja vaan me katselemme kirkkautta "kuin kuvastimesta", kun emme fyysisesti suoraan nyt Häntä näe.

Me katsomme silmillämme ja silmämme on se kuvastin, yhdessä kehomme kanssa. Ei Jeesus ole kuvastin, eikä Jeesus ilmesty jonkin muun kuvastimen kautta. "Kuin kuvastin ", se olemme me ja meistä käsin, sisältämme käsin, me Jeesusta katselemme. Hänen kirkkaus on tuolloin kasvoista kasvoihin.

Emme me katso itseämme, vaan Jeesusta. Jeesus ei ole kuvastin vaan me katselemme Jeesusta "kuin kuvastimesta". Me katselemme Jeesusta Hengen silmillä "kuin kuvastimesta" esim. rukoillessa, sekä näemme Jeesuksen kuin kuvastimesta, kun luemme Sanaa.