Raamattu on Jumalan omasivu

Jos tästä on jo keskusteltu, on se mennyt minulta ohi. Netissä aiheesta on tosin käyty moninaisia vääntöjä.

Monikin, joka pitää sapatin (lauantaisin) on asiasta hiljaa ja pyhittää sen sydämessään.

Joka tapauksessa: ihminen tarvitsee levon.

Lapsuudestani jäi mieleen se, kun pyhäpäivänä (su) ei saanut tehdä töitä, tai että niillä töillä ei olisi siunausta. Vanhempani eivät olleet uskossa, mutta käytäntö oli ns. hyvä tapa. Itseäni ahdisti tietty lainomaisuus, mutten väittänyt vastaan.

Nyt vuorotyöläisenä niin levon kuin pyhäpäivän merkitys on ollut hakusessa. Joku selitti, ettei pyhäpäivä ja lepopäivä välttämättä ole sama asia.

Työehtosopimuksissa on säädetty yhdestä viikkolepopäivästä, jonka lisäksi tulee pidettäviksi kertyneitä vapaapäiviä.

Pyhittämisen synonyyminä toimii hyvin 'erottaminen/erottautuminen'. Olen usein lauantaisin töissä (hoiva-alalla), mutta sisimmässäni pyhitän sen ns. Jumalan päivänä.

Ja en ole adventisti.

witness kirjoitti:Pyhittämisen synonyyminä toimii hyvin 'erottaminen/erottautuminen'. Olen usein lauantaisin töissä (hoiva-alalla), mutta sisimmässäni pyhitän sen ns. Jumalan päivänä.

Ja en ole adventisti.

Jeesuskin toimi 'hoiva-alalla' ja syytösryöpyistä huolimatta paransi myös sapattina. Paavalikin otti kantaa päiviin

Room. 14:5-6 hän kirjoitti:Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; ja joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa

Tämä näyttää jätetyksi kunkin omantunnon kysymykseksi kuten erilaisten ruokienkin nauttiminen.

Uudessa Liitossa vietetään sapattia levosta käsin; Jeesus on sapatin Herra.

Luin aiheesta mielenkiintoisen artikkelin, joka tosin voi olla jonkun henk.koht. näkemys tai sitten se on avattu hänelle jaettavaksi:

http://www.kolumbus.fi/~w462389/sapatti.shtml

Siunausta.

Luin linkin. Siinä siis veljemme sapatinpäivää koskevan kirjoituksen. Hän lähestyy aihetta -sapattikäskyn noudattamista ja ylipäätään käskyjen pitämistä- eri suunnalta kuin minä. Voisin sanoa sen vaikkapa näin: Hän tarkastelee asiaa "elämän kannalta" ja minä "kuoleman kannalta". (Vähän ontuva kuvaus).

Minun lähtökohtani on, että laki pysyy muuttumattomana. Koska laki pysyy voimassa emmekä voi pitää sitä, niin ainoa mahdollisuutemme on kuolla laille ja sitä kautta vapautua siitä. VT:ssa on ennustuksia tästä asiasta ja Uudesta Liitosta. Vanha Liitto puretaan, joka solmittiin lain antamisen yhteydessä Siinailla ja Uusi Liitto perustetaan Messiaan sijaisuhrin ja ylösnousemuksen perustukselle.

Jer. 31:31-34 profeetta kirjoitti: Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra. Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: 'Tuntekaa Herra'. Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä

(Hes. 36:26-27) Hesekiel kirjoitti: Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen. Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne.

Nämä lupaukset ovat tulleet myös pakanoiden osaksi, koska ennustus Jeesuksesta sanoo

Jesaja (42:6-7) kirjoitti:Minä, Herra, olen vanhurskaudessa kutsunut sinut, olen tarttunut sinun käteesi, varjellut sinut ja pannut sinut kansoille liitoksi, pakanoille valkeudeksi,
avaamaan sokeat silmät, päästämään sidotut vankeudesta, pimeydessä istuvat vankihuoneesta.

Herra ilmoitti tulevasta Uudesta Liitosta, jossa antaa meille uuden sydämen ja uuden hengen sekä lisäksi vielä Henkensä sisimpäämme. Tästä seuraa -Hän itse sen sanoo- että "(Minä) vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne".

Mutta Vanhan Liiton ja Uuden Liiton väliin, niiden taitekohtaan on pystytetty risti. Ristin 'vanhalla puolella' on vanhurskas kiveen kirjoitettu laki (pyhä ja hyvä), mutta turmeltuneen ihmisen kivisydän ei voi sitä täyttää. Kirjaimen tarkoitus onkin kuolettaa (Room. 7:1-3), jotta Ristin "uudella puolella" saisimme lihasydämen ja uuden hengen. Se tekee meidät eläväksi ja kykeneväksi 'sisäsyntyisesti' toteuttamaan Kristuksen lakia. Me muutumme, emme Kirjaimen 'ulkoa sisälle päin vaikuttaen" vaan Hengen 'sisältä ulospäin tapahtuvan vaikutuksen kautta'.

Selitykseni voi olla vähän sekavaa, mutta tarkoitukseni on ollut jo parin viikon ajan jatkaa sitä aloitustani, jossa esitän näkemykseni, että meidän on kuoltava laille voidaksemme palvella Jumalaa Hengen uudessa olotilassa eikä kirjaimen vanhan. Seuraavassa r-paikassa kursivointi minun.

(Gal. 2:19-20) Paavali kirjoitti:Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni

Me uskovat tiedämme, että Liitonarkki oli esikuva Vapahtajasta. Liitonarkissa oli kivitaulut (Jumalan 10 sanaa eli käskyt), mannaa sisältävä astia ja Aaronin viheriöivä sauva. Se rakennettiin Siinainvuorella, ja se oli merkkinä liitosta, jonka Jumala teki Israelin kanssa lain antamisen yhteydessä. (2. Moos. 24.luku ja seuraavissa luvuissa esikuvia Jeesuksesta, anteeksiantamuksesta, rukouksesta, synnin turmelemasta ihmisestä ym.). Tämän lisäksi Mooses sai Jumalalta kansaa koskevan rituaali- ja sotalait. Niitä ei pantu sisälle arkkiin vaan arkin sivulle ja niistä kirjoitettiin kopiot perhekuntien päämiehille ja papeille.

5.Moos. 31:9, 26 Mooses kirjoitti:Ja Mooses kirjoitti tämän lain ja antoi sen papeille, leeviläisille, jotka kantoivat Herran liitonarkkia, ja kaikille Israelin vanhimmille...Ottakaa tämä lain kirja ja pankaa se Herran, teidän Jumalanne, liitonarkin sivulle, olemaan siellä todistajana sinua vastaan.

Tämä läki ristiinnaulittiin Jeesuksen kanssa ristille.

(Gal. 2:13-14) Paavali kirjoitti:Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset, ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin.

Toiset ovat sitä mieltä, ettei Jeesuksessa ristille naulittu kuitenkaan Jumalan moraalilakia (10 käskyä). Onpa niitäkin, jotka esittävät, että kohtia rituaalilaistakin jätettiin ristille naulitsematta. Kyllähän kaikki ristille naulittiin, koska Jumalan laki oli Jeesuksen sydämessä kuten laintaulut liitonarkissa.

(Ps.37:31; 40:9)psalmista kirjoitti:Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessään, hänen askeleensa eivät horju... Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni

Jeesus kantoi syntimme ristille ja täytti koko lain puolestamme. Pelastus merkitsee sitä, että Jumala tulee Henkensä kautta asumaan evankeliumin vastaanottaneeseen ihmiseen ja "elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa vapauttaa hänet synnin ja kuoleman laista". Siispä vielä kerran: Jumalan lapsi toteuttaa Jumalan tahtoa Hengen uudessa olotilassa eikä Kirjaimen vanhassa. Tie voittoisaan elämään kulkee kuoleman kautta. Meidän tulee kuolla synnille, itsellemme ja laille voidaksemme tehdä niitä hyviä töitä, "jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme".

Sapatista on keskustelua myös ketjussa
Jeesus antoi henkensä Suuren Sapatin edellä

Jeesus siis kuoli juuri ennen Suuren Sapatin alkua
ja nousi kuolleista kolme päivää ja kolme yötä myöhemmin
lauantai-iltana juuri ennen viikkosapatin päättymistä.

Jeesus ei siis suinkaan noussut kuolleista sunnuntaipäivänä,
eikä Raamatusta löydy mitään sellaista tietoa,
että alkuseurakunta olisi viettänyt sunnuntaita lepopäivänä.

Sen sijaan alkuseurakunnan aikaan uskovat eli pääasiassa juutalaiset
viettivät ensin sapatin sen säädösten mukaan perjantai-illasta lauantai-iltaan,
siis auringonlaskusta auringonlaskuun,
ja sitten heti sapattien eli neljännen sapattivuoron jälkeen
lauantai-iltana Kristityt kokoontuivat ehtoollisen viettoon,
siis juuri samasta hetkestä alkaen, jolloin Jeesus nousi kuolleista.
Ja sitten sunnuntaiaamuna kaikki menivät töihinsä.

Tuo aloitus nimikkeen "Jeesus antoi henkensä Suuren Sapatin edellä" oli mielestäni erinomaisen hyvä.

Sen aloituksessa Kalamos kirjoitti:Jeesus kuoli keskiviikkoiltana ennen sitä auringonlaskua,
josta alkoi suuri sapatti.

Tuon aloituksen alla selitetään yksinkertaisesti ja ymmärrettävästi sekä omasta mielestäni Raamatun opetuksen mukaisesti sen pääsiäisviikon tapahtumia, jolloin "meidän Pääsiäislampaamme Jeesus uhrattiin". Suosittelen lukemaan, jos Jeesuksen ristiinnaulitsemispäivä askarruttaa ja sen tulisi askarruttaa, jos uskomme kirkon tradiotioon, että Hän antoi henkensä viikon kuudentena päivänä eli perjantaina. Sehän on mahdotonta, jos osaa laskea kolmeen. Jeesushan sanoi olevansa haudassa kolme päivää ja kolme yötä kuten, kuten esikuvansa Joonas oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä. Perjantaista sunnuntaihin ei saa mahtumaan kolmea yötä ja kolmea päivää.

Israelissa ollessani eron huomasi: töistä kiiruhdettiin perjantaina jo puolenpäivän jälkeen kauppaan, ja kohta bussit eivät enää kulkeneet pidemmälle. Suurin ero oli Jom Kippurina, jolloin ajotiet täyttyivät pyöräilijöistä ja pelaajista. Valtatiet 'kukki'.

Muistan, kun kalenterimuutos Suomessa astui voimaan vuonna 1973. Vanhan kalenterin mukaan viikko alkoi sunnuntaista ja päättyi lauantaihin. Uuden mukaan viikon aloituspäiväksi tuli maanantai ja 'seitsemänneksi' päiväksi sunnuntai.

D. Pawsonin vastaus lepopäiväkysymykseen oli, että sunnuntain tulisi olla kristikunnan kiireisin päivä: silloin julistetaan evankeliumia teillä ja aitovierillä.

Hyvää viikkoa!

Jeesus saatiin hautaan juuri ja juuri ennen Suuren sapatin alkua,
ja vastaavasti Hän nousi ylös haudasta juuri ja juuri ennen viikon ensimmäisen päivän alkua.

Alkuseurakunta kokoontui ehtoolliselle erityisesti
juuri tuona vastaavana ajankohtana lauantai-iltaisin.
Viikkosapatti siis alkoi perjantai-illalla (auringonlaskusta)
ja kesti lauantai-iltaan (auringonlaskuun).

Alkuseurakunnan aikaan Juutalaiskristityt
kokoontuivat synagoogissa sapatinpäivänä.
Ja sitten heti kun sapatti oli ohi, eli lauantaiehtoolla
he kokoontuivat keskinäiseen yhteyteen leivänmurtamisessa.
He siis kokoontuivat ehtoolliselle sinä ehtoona,
joka aloitti viikon ensimmäisen päivän.

Tuo hetki, jolloin kokoonnuttiin muistelemaan
Herran kuolemaa ja ylösnousemusta, oli juuri se hetki,
jolloin Jeesus nousi maan povesta,
jossa Hän oli ollut kolme päivää ja kolme yötä.

Kun Luukas kertoo yhdestä tällaisesta ehtookokoontumisesta,
joka tosin jatkui läpi yön aamuun asti,
hän ei suinkaan puhu mitään päivästä,
ei siis käytä ilmaisua "viikon ensimmäinen päivä".

Alkutekstissä lukee:
Ensimmäisenä sapattien jälkeen. (Ap.t. 20:7).
Siis heti ensimmäisenä vartiohetkenä
sapatin vartiohetkien jälkeen eli lauantai-iltana he olivat kokoontuneet

Paavali pitkitti puhettaan yli puolenyön.
Tuo sanonta liittyy juutalaisten perinteiseen sapatinpäivän Messiasateriaan,
joka oli lupa nauttia vasta pimeän tullen kun tähdet näkyivät kirkkaasti.
Siihen asti puhujan piti pitkittää puhettaan Messiaan salaisuuksista.

Luukas kertoo, että tuona yönä monta lamppua oli palamassa.
Ja nehän suitsevat.
Ja niin pieni poikanen vaipui syvään uneen ja putosi ikkunasta.
Poika virkosi eloon. Ja sitten keskiyöllä murrettiin leipää.

Tilaisuus jatkui aamuun asti.
Eli tuon kokoontumisen päättyessä aamuvarhain
viikon ensimmäisestä päivästä oli kulunut jo noin 12 tuntia,
päivä sarasti jo, ja sitten Paavali lähti työmatkalleen. Ja itse kukin töihinsä.

Ihmistä kutsutaan lepoon itsensä, Jumalan ja lähimmäistensä kanssa. Se ei tapahdu käskystä, vaan mielenmuutoksen kautta. Ylhäältä tuleva lepo on 'kaikkien murheiden heittämistä Hänen päällensä, joka pitää teistä huolen'.

Oletko huomannut, miten jonkin asian loppuminen tai päättäminen tuo ensin helpotuksen, mutta sitten ikäänkuin imaisee vielä jäljelläkin olevat voimat? Kun lataus hiipuu, tulee esim. mobiililaitteiden näytölle ilmoitus jäljelläolevasta akun varauksesta prosentteina. Viime lopuksi laite sammuu ja sitä ei voi käyttää lataamattomana alkuperäiseen tarkoitukseen. Moni aiottu asia voi jäädä kesken.

Antakaa sovittakaa itsenne ja tulla kutsutuiksi Jumalan lepoon. Omalta osaltani haluan kunnioittaa taivaan ja maan Jumalaa päivänä, jolloin Hän lepäsi, kun oli saanut 'päätökseen' tekemänsä työn.