Raamattu on Jumalan omasivu

Foorumilla on viime aikoina
toistunut otsikon ilmaisu.

Se on tunkenut vähän jokaiseen viestiketjuun,
oli sitten keskustelun aihe mikä tahansa.

No keskustellaan nyt sitten tuosta aiheesta.
Mitä on armossa pysyminen.
Ja teemme sen tällä foorumilla
puhtaasti Raamatun ilmoituksen pohjalta.

Lähinnä tuota ilmaisua olevan Raamatun kohdan
löydän Galatalaiskirjeestä.

Paavali (Gal 5:4) kirjoitti:Te olette joutuneet pois Kristuksesta,
te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi;
te olette langenneet pois armosta.

Tuo kohta tarkoittaa aivan päinvastaista kuin se,
mihin otsikon ilmaisun viljelemisellä on pyritty.

Siis nimenomaan se,
että me jollain suorituksellamme
vaikkapa
- riippumisella
- kiinni pitämisellä
- uskomisella
- ryömimisellä
ajattelemme pelastuvamme,
on nimenomaan sitä,
mistä Paavali meitä varoittaa.

Tuon ilmaisun
- armossa pysyminen -
sanoma on ollut siis juuri sitä,
mistä Paavali meitä varoittaa:
Lankeamista pois armosta.

Ei se ole lakihenkisyyttä ja lakihenkistä opetusta, että armosta voi langeta ihminen itse pois. On itse huolehdittava siitä, että on ja pysyy armossa, eli Jeesuksessa Kristuksessa, joka meissä pysyy, se on meidän tehtävämme. Jos lankeamme lakihenkisyyteen, olemme silloin itse luopuneet armosta. Emme voi pelastua lakia noudattamalla, vain armosta ja armossa voimme pelastua ja armo on Herra Jeesus Kristus ja Hänen iankaikkinen ristin sovityö, sovintouhriveri ja sen voimaan astuminen ylösnoustessa kuolleista.

Mikään näistä, ei Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa ollessamme, ole omaa suorittamista tai laintekoa!


Riippumisella armossa - Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa. (lihallisen ihmisemme riippuessa ristillä Jeesuksen kanssa ja haudattunakin Jeesuksen kanssa).
- kiinni pitämisellä
- uskomisella
- vaikka siiten jopa armossa uskon ja elämän kilparadalla Herran avulla ryömimisellä.
Yksin armosta pelastumme, jos emme itse luovu siitä armosta ja pelastuksesta.

Nyt kaikki käsitteet saavat
Sinun mielessäi aivan käänteisen merkityksen.

Muistanet mummelin,
joka kirkkokahveilla sanoi,
että kovasti minä olen siihen armoon päin yrittänyt kurkottaa.

Ja tähän rovasti totesi,
että voi voi kun ei se armo ole siellä päinkään.

Sama koskee uskoa.
Ei usko ole suoritus.
Usko tarkoittaa luottamista.
Siis kaiken laittamista Jeesuksen varaan.
Ei suinkaan sitä,
että minä puristaisin uskoa ulos itsestäni.

En sellaista uskoa opetakkaan. Sana synnytti minuun uskon. Uskoa en saanut ylhäältä. Usko tuli minuun kun aloin uskoa Jumalan Sanaa itse, silloin kun Jumala synnytti Sanasta minuun uskon, etsikkoaikana ja kutsui ja veti pelastuksen uskossa vastaanottamaan. Vastaanotin uskossa Jeesuksen. Ei tapahtunut mitään ihmeellistä, mutta olin pelastuksessa ja tehnyt henk. koht. uskonratkaisun, oman uskon ratkaisun, Jumalan Sanan synnyttämän uskon kautta ja siinä uskossa.

Eli ...
syntyykö usko omin voimin?

Kerronpa toisen tapauksen.
Rovasti oli saarnannut,
että jos vain uskomme,
niin voimme kävellä veden päällä.

Ja mummo riisui kengät jalastaan
ja nosti hameen helmaa
ja sanoi uskovansa
ja astui veteen.

Plumps!
Ja silloin mummo sanoi:
Tätä minä epäilinkin.

Oma toimi se minunkin uskoon tulon kohdalla oli. Minun omalla uskollani, jonka Jumalan Sanan kuuleminen minuun synnytti, minä uskoon ja uskovaiseksi tulin. Siinä samassa omassa Jumalan Sanan kuulemisen kautta minuun syntyneessä uskossa olen ollut jo 33 vuotta.

Tässä pitää ottaa huomioon vanhan ja uuden liiton ero.

Vanhan liiton aikaan pelastus oli teoista eli Mooseksen lain noudattamisesta kiinni, kun taas uuden liiton aikaan pelastus on yksinomaan Jeesuksen sovitustyöstä kiinni.

On erikseen työ ja erikseen lahja. Mooseksen laki on työ, mikä pitää tehdä ja noudattaa, Jeesuksen sovitustyö on lahja. mikä otetaan uskon kautta vastaan. Ainoa teko siinä on: usko ainoastaan.

Annora:Ainoa teko siinä on: usko ainoastaan.

Aivan. Kysymys täällä onkin se, että kenen tuo ainoa teko siinä on? Ihmisen itsensä vaiko Jumalan teko, uskoa ainoastaan?

Nyt siirryimme tilannekuvaukseen,
jossa synagogan esimies oli pyytänyt
Jeesusta tulemaan kotiinsa.

Markus (5:22-24) kirjoitti:Niin tuli muuan synagoogan esimies,
nimeltä Jairus,
ja lankesi hänet nähdessään hänen jalkojensa juureen,
pyysi häntä hartaasti ja sanoi:
"Pieni tyttäreni on kuolemaisillaan;
tule ja pane kätesi hänen päällensä,
että hän tulisi terveeksi ja jäisi eloon".
Niin hän lähti hänen kanssansa.

Eli Jairus oli kääntynyt Jeesuksen puoleen.
Ja Jeesus oli ottanut asian hoitaakseen.
Kaikki oli nyt kiinni Jeesuksesta.

Mutta sitten kävi niin,
että tuolla matkalla,
jolla Jairuksen mielestä varmsti oli kiire,
tuli viivästys.
Verenjuoksua sairastava nainen aiheutti häiriön,
jonka selvittely kesti kauan.
Nainen oli saanut sisimpäänsä Sanan (Reman),
jos vain saan koskettaa ...
Nainen kosketti ja parani.
Mutta Jairuksen kauhistukseksi Jeesus pysähtyi.
Jeesus halusi hoitaa tuon asian loppuun asti.
Naisen täytyi myös saada rauha sydämeensä.
Jeesus ei jättänyt naista siihen tilaan,
jossa nainen oli jopa rikkonut Mooseksen lakia,
kun oli tullut tuossa tilassa ihmisten keskuuteen.
Ja niin aikaa kului,
ennenkuin naisen sielukin oli hoidettu.

Ja sitten tapahtui se,
mitä Jairus pelkäsi.

Luukas (8:49) kirjoitti:Hänen vielä puhuessaan
tuli joku synagoogan esimiehen kotoa ja sanoi:
"Tyttäresi on kuollut;
älä enää opettajaa vaivaa".
Mutta sen kuultuaan Jeesus sanoi hänelle:
"Älä pelkää;
usko ainoastaan, niin hän paranee".

Jeesus oli kuitenkin jo ottanut asian hoitaakseen,
kun Jairus oli kääntynyt Jeesuksen puoleen.
Ja niin Jeesus ei anna suunvuoroa Jairukselle.
Jairus ei ehdi sanoa eikä tehdä yhtään mitään,
kun Jeesus sanoo:

Luukas (8:50) kirjoitti:Mutta sen kuultuaan Jeesus sanoi hänelle:
"Älä pelkää;
usko ainoastaan, niin hän paranee".

Kun me olemme kääntyneet Jeesuksen puoleen,
niin silloin Hän on uskome alkaja ja täydelliseksi tekijä.
Jeesus on uskomma kantava voima alusta loppuun asti.

Jeesus ei sanonut:
Jos uskot, niin tyttäresi paranee.

Jos Jeesus olisi noin sanonut,
niin Jairus olisi tullut entistäkin toivottomammaksi.

Mutta ei sanonut niin, vaan mitä:
Älä pelkää ...

Ei tuo ollut patistus.
Tuo oli lohdutus.
Jeesus ilmoitti, että Hän hoitaa asian.
Jeesus piti huolen Jairuksesta
Jairuksen uskoa myöten.

Jumalan armo eli suosio oli kohdannut Jairusta,
kun tämä oli kääntynyt Jeesuksen puoleen.
Siitä hetkestä alkaen kaikki oli Jeesuksen kädessä
alusta loppuun saakka.

Eli ihmisen teko ja tehtävä on uskoa ainoastaan. Jumala ei tee sitä uskomista meidän puolestamme. Usko ainoastaan oli ja on Jumalan käsky meille.