Suolan merkitys on ensisijaisesti, jos nyt joku minua tässä oikein ymmärtää, negatiivinen. Se ei ole ensisijaisesti lääke, joka parantaisi, vaikka suolakylvyillä on hoitavia vaikutuksia ihosairauksiin ja suolakylvyn höyryillä hengityselimiin. Tärkein käyttökohde suolalla on liha ja ruokatarvikkeet, joissa suola hidastaa kyseisen elintarvikkeen mädäntymistä. Suola hidastaa, torjuu ruu´an pilaantumista, vaikka toisaalta se myös torjuu toki tulehdusten leviämistä.
Kuulijoille Jeesuksen puhe suolasta tarkoitti suolan säilyttävää vaikutusta. Näemme koko ajan ympärillämme, kuinka synti mädättää ihmiskuntaamme monin tavoin. Suola ei pysäytä maailman syvenevää pimeyttä ja saastaisuutta - hidastaa se kuitenkin voi. Jeesuksen puhe suolasta on kuulijoille hyvin ymmärrettävää, sillä suola oli hyvin arvokasta. Roomalaisille sotilaille saatettiin osa palkasta maksaa suolana. Hengellisessä mielessä suolan vaikutus tulee esille Vanhassa Testamentissa, jossa ruokauhrin piti olla puhdas, Jumalalle kelpaava uhri. Puhtaus, pilaantumattomuus, taattiin suolauksella.
Mooses (3.Moos.2:13) kirjoitti:”Ja jokainen ruokauhrilahjasi suolaa suolalla, äläkä anna Jumalasi liitonsuolan puuttua ruokauhristasi; jokaiseen uhrilahjaasi sinun on tuotava suolaa.”
Hesekielin kirjassa on liikuttava kuvaus juuri syntyneestä pienestä vauvasta, joka oli jätetty maahan heitteille. Lapsi oli tuossa tilassa kuoleman oma. Vauvaa ei oltu pesty, eikä häneen oltu hierottu suolaa – kukaan ei tuntenut minkäänlaista sääliä. Sitten tulee auttaja, joka antaa kuoleman omalle elämän ja tarvittavan hoivan. Tarvitaan pesu, tarvitaan suolaa, tarvitaan huolenpitoa.
Hesekiel (Hesekiel 16:4-6) kirjoitti:”Ja näin oli sinun syntymäsi: sinä päivänä, jona synnyit, sinulta ei leikattu napanuoraa, sinua ei pesty vedellä, että olisit puhdistunut, sinua ei hierottu suolalla eikä sinua kääritty kapaloihin.” Ei kenkään sinua säälinyt, niin että olisi tehnyt sinulle mitään tällaista ja armahtanut sinua, vaan sinut pantiin heitteille kedolle: niin halpana pidettiin sinun henkesi sinä päivänä, jona synnyit. Mutta minä kuljin ohitsesi ja näin sinut, kun sätkyttelit verissäsi. Ja minä sanoin sinulle, kun olit siinä verissäsi: 'Sinun pitää elämän' - niin sanoin minä sinulle, kun olit siinä verissäsi: 'Sinun pitää elämän,”
Kalamoksen huomautus puheestamme, jonka tulee olla suloista, suolalla höystettyä, on erittäin tärkeä. Kristitty on suolana tässä pahassa, mädäntyvässä maailmassa, joka on Raamatun mukaan kokonaan ”pahan vallassa”. Teemme virheen, jos kuvittelemme saavamme synnin orjana elävän alkoholistin, vankilakundin, ihmissuhteissaan kipeään solmukohtaan johtuneen tai elämänsä suuressa ahdistuksessa elävän henkilön kuuntelemaan meitä tarjotessamme hänelle kovistelua. Ei, hänen on tunnettava tavalla tai toisella, että tuossa ihmisessä on jotain turvallista, jotain rakkaudellista, joka vetoaa minuun.
Emme löydä Paavalin kirjeistä, emmekä muualtakaan Uudesta Testamentista evankeliumin julistajaa, joka kohdistaisi kirpeän arvostelunsa roomalaiseen yhteiskuntaan, yhteiskunnan rappeutuneeseen moraaliin tai tapaamansa henkilön huonoon elämään. Nykyajan kirkko on ajautunut väärillä raiteille alkaessaan korostaa kirkkolaitoksen yhteiskunnallista merkitystä. Kuinka traagista on, että samalla on menetty suloinen evankeliuimin Sana ja suolaisuus.
Kun Jeesus sanoo meitä suolaksi, hän tarkoittaa, että uudestisyntynyt on suola, jonka suloinen sanoma, oma moraalinen elämä ja empaattinen asenne vaikuttaisi kuulijoihin pysäyttävästi kutsuen heitä kokemaan sitä yhteyttä Jumalaan, mitä ”suolana” oleva uskova jo kokee.
Paavali (Kol.4:3-6) kirjoitti:”rukoillen samalla meidänkin edestämme, että Jumala avaisi meille sanan oven puhuaksemme Kristuksen salaisuutta, jonka tähden minä myös olen sidottuna, että minä sen ilmoittaisin, niin kuin minun tulee puhua. Vaelluksessanne olkaa viisaat ulkopuolella olevia kohtaan, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä. Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itse kullekin vastata.”
Seurakuntalaisille Paavali toi usein rohkeasti esille se, että jos olette kerran Jeesuksen omia, eläkää se todeksi arjessanne ja uskovien yhteydessä. Valheellisille julistajille sekä parannusta tekemättömille, synnissä eläville seurakuntalaisille Paavali saattoi olla hyvinkin ankara. Milloinkaan hän ei toiminut niin kohdatessaan syntisiä, joita hän kutsui elämän tielle. Hän oli kuin Jeesus: tekopyhät fariseukset saivat ”kuulla kunniansa”, mutta kohtaamilleen syntisille Jeesuksella oli aina suloista, suolalla höystettyä sanaa. Jeesus rakasti, armahti ja pelasti ihmisiä, joiden elämässä oli synnin mädättävää vaikutusta. Lainaamaani Hesekielin kirjan kohtaan viitaten – ilman Jeesuksen suolaa olemme kaikki kuolemana omat.
Lähetetty: 22.09.2019 13:13
