Raamattu on Jumalan omasivu

Apostoli Paavalilla on suuri huoli filippiläiskirjettä kirjottaessaan.

Hänellä ei ole juurikaan ketään samanmielistä, jonka itse vankeudessa
ollessaan voisi lähettää puhdasta evankelimia tuomaan.

Näin Paavali tuo esille tämän vakavan asian

(Fil 2:20-21) Paavali kirjoitti:Sillä minulla ei ole ketään samanmielistä, joka vilpittömästi huolehtisi teidän tilastanne;
sillä kaikki he etsivät omaansa eivätkä sitä, mikä Kristuksen Jeesuksen on.

"sillä kaikki he etsivät omaansa, eivätkä sitä, mikä Kristuksen Jeesuksen on"

Kuinka on tänään?
Millaisia ajatuksia sinulle herää tähän liittyen?

Tänä päivänä on tarjolla jotain muuta kuin evankeliumia. Se on lähinnä viihde kristillisyyttä.
Viihde kristillisys on mukavaa. Kivoja lauluja, mukavaa, tunnelmaa, hauskoja kaskuja , vitsejä, jännittäviä tarinoita, paranemiskertomuksia,...
Ja Sana ei tule lähelle, Pyhä Henki ei pääse herättelemään nukkuvia, kolkuttamaan sydämiä.

Ja sitten on toinen ääripää, joka ei tunne evankeliumia. He elävät lain kautta tekojen uskollisuutta.

Kun Sana ei satuta, se ei tule sydäntä kohti, ja sydän jää Sanan miekkaa vaille.
Ja taas toisaalla se tulee lain terävänä satuttaen, mutta ei kaksiteräisenä, joka evankeliumilla hoitaa haavoitetun sydämen evankeliumin suloisella voiteella.

Paavali julisti evankeliumia laskelmoimatta. Hän halusi voittaa sieluja Jeesukselle. Aitoja evankeliumista eläviä, jotka taas vievät sanomaa eteenpäin.
Lihallinen ylpeys ja kunnianhimo vallitsee uskonnollisuudessakin.
Jeesus Kristus, ei olekaan sydämessä vaan jää vain huulille. Ollaan evankeliumin asialla olematta kuitenkaan.
Etsitään omaa kunniaa, ja oman ryhmän.

Paavali etsi vain Kristusken kunniaa, eläkseen vain Hänelle.

pökkelö kirjoitti:Kun Sana ei satuta, se ei tule sydäntä kohti, ja sydän jää Sanan miekkaa vaille.
Ja taas toisaalla se tulee lain terävänä satuttaen, mutta ei kaksiteräisenä, joka evankeliumilla hoitaa haavoitetun sydämen evankeliumin suloisella voiteella.

Itse uskon, että Jumalan Sana 'satuttaa' ja vaikuttaa kuulijoiden sydämissä, kun sitä julistetaan rohkeasti Pyhässä Hengessä niin kuin se on kirjoitettu. Mutta vain 'puolinaisesti' julistettu Jumalan Sana toimii kuin rokote, joka antaa kuulijalleen vastustuskyvyn evankeliumia kohtaan. Tällä rokotteella meitä on pyritty rokottamaan, jotta omantunnon ääni ja sielun jano Jumalan puoleen ei heräisi.

Yksinkertaisesti ja konstailematta julistettuun Kristuksen evankeliumiin on kätketty Jumalan voima, joka pelastaa siihen uskovan ihmisen. Herra sanoo: "Katsokaa Minuun ja pelastukaa!" (Jes. 45:22, engl.käännös).

Todella tärkeä avaus,
joka on jo kirvoittanut esiin kaksi erittäin osuvaa kommenttia.

Paavali siis tosiaan kantoi huolta Filippin pyhistä,
jotka puolestaan olivat ensi päivästä eli uskoontulopäivästä alkaen
olleet osallisia evankeliumin työstä. Ja niin Paavali sanookin:

(Fil 1:7 AS) Paavali kirjoitti:teidän kaikkien ollessa
sekä kahleissani että evankelion puolustamisessa ja vahvistamisessa kanssani armosta osalliset.

Filippiläiset olivat saaneet kuulla "lähettinsä" vankeudesta.
Mutta Paavali lohduttaa heitä sillä,
että Paavalin kahleetkin ovat koitunet evankeliumin hyväksi.
Paavalin kahleet eivät olleet pelästyttäneet myöskään toisia.

(Fil 1:14) Paavali kirjoitti:Useimmat veljistä ovat saaneet kahleistani rohkeutta Herrassa
ja uskaltavat yhä enemmän puhua Jumalan sanaa ilman pelkoa.

Ja näin Paavali toivoo olevan myös filippiläisten kohdalla.

(Fil 1:27-28) Paavali kirjoitti:että pysytte samassa hengessä ja yksimielisesti taistelette yhdessä evankeliumin uskon puolesta antamatta vastustajien millään tavoin säikyttää itseänne.

Kahleita ei saanut pelätä.
Mutta oli myös toisenlaisia vastustajia.
Niitä, jotka iloitsivat Paavalin kahlesta,
ja julistivat nyt Kristusta kateudesta luullen näin tuottavansa Paavalille murhetta.
Oli siis niitä, jotka olivat erimielisiä Paavalin julistamasta evankeliumista.
Jos nämä pääsisivät saastuttamaan filippiläisten puhdasta mieltä,
niin se vastustajille ja VASTUSTAJALLE riemuvoitto.

(Fil 2:1-2) Paavali kirjoitti:Jos siis on jotakin kehotusta Kristuksessa,
jos jotakin rakkauden lohdutusta ja Hengen yhteyttä,
jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta,
tehkää minun iloni täydelliseksi, niin että olette samaa mieltä,
että teillä on sama rakkaus ja olette sopuisat ja yksimieliset.

Filippiläiset olivat siis olleet huolissaan Paavalista ja Epafrodituksesta.
Toinen filippiläisten lähetti oli kahleissa, toinen kuolemansairas.
Mutta kohta he saivat nähdä Epafrodituksen,
ja Paavali uskoi, että hän itsekin vielä pääsisi tulemaan heidän luokseen.
Mutta nyt Paavali halusi lähettää jonkun,
joka voisi vilpittömästi huolehtia filippiläisistä.
Ja tämä joku ei tietenkään saanut olla kukaan sellainen,
joka tulisi hajottamaan filippin seurakuntaa.

(Fil 2:20-23) Paavali kirjoitti:Minulla ei ole ketään toista samanmielistä,
joka vilpittömästi huolehtisi teidän parhaastanne,
sillä kaikki etsivät omaansa eivätkä sitä, mikä on Jeesuksen Kristuksen.
Mutta Timoteuksen koetellun mielen te tunnette:
kuin poika isän rinnalla hän on tehnyt minun kanssani työtä evankeliumin hyväksi.

Paavali paljastaa kirjeen edetessä sen, keistä hän on puhunut,
kun on varoittanut erimielisistä.
Hän on puhunut niistä, jotka yrittävät saavuttaa
vanhurskauden lain tekojen kautta,
niistä jotka vaativat ympärileikkausta jne.
Paavali itse oli aikoinaan saavuttanut tällä tiellä kaiken, mitä sillä voi saavuttaa.
Hän oli ollut lain vanhurskauteen nähden nuhteeton.
Tämän tason saavuttaneita juutalaiset kutsuivat täydellisiksi.
Mutta tämä ei ole mitään Jeesuksen Kristuksen tuntemisen rinnalla.

(Fil 3:7-9) Paavali kirjoitti:Mutta mikä minulle oli voitto,
sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi.
Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin,
Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla,
sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki
ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni Kristuksen
ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan,
ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee,
vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden,
joka tulee Jumalasta uskon perusteella;

Olkaamme samanmielisiä Paavalin kanssa.
Julistakaamme Kristusta, ei itseämme.
Kenellekään ei ole mikään onni, jos tulee meidän omaksemme.
Mutta meille on suuri ilo ja onni, jos joku tulee Kristuksen omaksi.
Ja kun meillä on tämä mieli, ja me tätä etsimme, niin meillä on varaa sanoa:

(Fil 3:17-18) Paavali kirjoitti:Olkaa minun seuraajiani, veljet,
ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat,
niinkuin me olemme teille esikuvana.
Sillä monet, joista usein olen sen teille sanonut ja nyt aivan itkien sanon,
vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina

Hienoja kommentteja teiltä ystävät Kristuksessa.

Puhdas evankeliumi Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta on Jumalan voima ja tekee tehtävänsä
sitä julistettaessa.

Tuli mieleen näky Jeesuksesta, kun Hän viimeisen kerran, aasilla ratsastaen, lähestyi Jerusalemia.
Ja Hän itki. Hän itki nähdessään ihmiset askareissaan, ostamassa syntiuhria rikkailta papeilta päästäkseen taas vähän aikaa eteenpäin.
Hän näki paljon ihmisiä etsimässä omaansa, mutta ei sitä, mikä Jumalan on.

Hän itki, kun näki ihmiset, jotka olivat eksyksissä, niin kuin lampaat, joilla ei ole paimenta.
Hän itki nähdessään tulevan rangaistuksen, mikä oli tulossa hirvittävällä tavalla Jerusalemin
osaksi.

Itkeekö Herramme tänään?

Näkeekö Hän ihmiset tänään etsimässä omaansa, eikä sitä mikä Kristuksen Jeesuksen on?
Näkeekö Hän ihmisiä, jotka pyrkivät omilla teoillaan saamaan itselleen vanhurskauden, taivaspaikan?

Vai näkeekö Hän ihmisiä kilvoittelemassa Paavalin tavoin

Paavali (1 Kor 9:23) kirjoitti:kaiken minä teen evankeliumin tähden, että minäkin tulisin siitä osalliseksi.

talutettava kirjoitti:
Tuli mieleen näky Jeesuksesta, kun Hän viimeisen kerran, aasilla ratsastaen, lähestyi Jerusalemia.
Ja Hän itki. Hän itki nähdessään ihmiset askareissaan, ostamassa syntiuhria rikkailta papeilta päästäkseen taas vähän aikaa eteenpäin.
Hän näki paljon ihmisiä etsimässä omaansa, mutta ei sitä, mikä Jumalan on.

Hän itki, kun näki ihmiset, jotka olivat eksyksissä, niin kuin lampaat, joilla ei ole paimenta.
Hän itki nähdessään tulevan rangaistuksen, mikä oli tulossa hirvittävällä tavalla Jerusalemin
osaksi.

Itkeekö Herramme tänään?

Näkeekö Hän ihmiset tänään etsimässä omaansa, eikä sitä mikä Kristuksen Jeesuksen on?
Näkeekö Hän ihmisiä, jotka pyrkivät omilla teoillaan saamaan itselleen vanhurskauden, taivaspaikan?

Vai näkeekö Hän ihmisiä kilvoittelemassa Paavalin tavoin

Paavali (1 Kor 9:23) kirjoitti:kaiken minä teen evankeliumin tähden, että minäkin tulisin siitä osalliseksi.

Todella puhutteleva kommentti.

Mitähän Paavali tarkoitti sillä,
että hän tekee kaiken evankeliumin tähden,
että tulisi siitä itsekin osalliseksi?
Hiukan aiemmin tuossa kirjeessä Paavali huudahtaa:

Paavali (1 Kor 9:16) kirjoitti:Voi minua, ellen evankeliumia julista!

kalamos kirjoitti:
Mitähän Paavali tarkoitti sillä,
että hän tekee kaiken evankeliumin tähden,
että tulisi siitä itsekin osalliseksi?
Hiukan aiemmin tuossa kirjeessä Paavali huudahtaa:

Paavali (1 Kor 9:16) kirjoitti:Voi minua, ellen evankeliumia julista!

Paavali oli saanut julistamansa evankeliumin Herralta ja hänellä oli tieto käsittämön suuresta,
iankaikkisesta elämästä Kristuksen, "lahjan mitan mukaan".

Paavalia ajoi eteenpäin evankeliumi, Jumalan voima, myös omalle osalleen.

Kaikkien tuli saada kuulla ilosanoma.

Paavali ( 1. Kor 9:19-23 ) kirjoitti:
Sillä vaikka minä olen riippumaton kaikista, olen tehnyt itseni kaikkien palvelijaksi, voittaakseni niin monta kuin suinkin, ja olen ollut juutalaisille ikäänkuin juutalainen, voittaakseni juutalaisia; lain alaisille ikäänkuin lain alainen, vaikka itse en ole lain alainen, voittaakseni lain alaiset; ilman lakia oleville ikäänkuin olisin ilman lakia - vaikka en ole ilman Jumalan lakia, vaan olen Kristuksen laissa - voittaakseni ne, jotka ovat ilman lakia;
heikoille minä olen ollut heikko, voittaakseni heikot; kaikille minä olen ollut kaikkea, pelastaakseni edes muutamia.
Mutta kaiken minä teen evankeliumin tähden, että minäkin tulisin siitä osalliseksi.

Paavali tunsi Kristuksen rakkauden "joka on kaikkea tietoa ylempänä", siis jotakin sellaista, mitä
ei voi edes mihinkään täällä maailmassa ja tässä maailman ajassa verrata.

Ehkäpä apostolin omat sanatkin antavat vain häivähdyksen Kristuksen rakkauden suuruudesta.

Paavali ( Fil 3:8 ) kirjoitti:
Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni Kristuksen

talutettava kirjoitti:
Paavali oli saanut julistamansa evankeliumin Herralta ja hänellä oli tieto käsittämön suuresta,
iankaikkisesta elämästä Kristuksen, "lahjan mitan mukaan".

Se, mikä meille on annettu
Kristuksen lahjan mitan mukaan, on armo.
Tässä ei nyt varmastikaan tarkoiteta pelastuksen armoa,
eli sitä, että me olemme armosta pelastetut.
Siinä asiassa ei ole mitään mittaa tai rajaa.
Eli mistä mahtaa olla kysymys seuraavassa:

Paavali (Ef 4:7) kirjoitti:Mutta itsekullekin meistä on armo annettu
Kristuksen lahjan mitan mukaan.

Paavali kirjoittaa aiemmin samassa kirjeessä näin:

Paavali (Ef 3:6-8) kirjoitti:... evankeliumin kautta,
jonka palvelijaksi minä olen tullut Jumalan armon lahjan kautta,
joka minulle on annettu hänen voimansa vaikutuksesta.
Minulle, kaikista pyhistä halvimmalle, on annettu tämä armo:
julistaa pakanoille evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta

Paavali oli siis saanut armon tai suosion julistaa evankeliumia.
Ja nyt Paavali on hyvin tietoinen siitä,
että jos hän ei täytä tuota tehtävää,
niin hän jää vaille voittopalkintoa.

Paavali (1 Kor 9:16) kirjoitti:Voi minua, ellen evankeliumia julista!

Mutta kuten hyvin tiedämme, ei tämä
Kristuksen lahjan mitaan mukaan annettu Jumalan armo
ollut Paavalin kohdalla turha.

Paavali (1 Kor 15:10) kirjoitti:Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen,
eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha,
vaan enemmän kuin he kaikki minä olen työtä tehnyt,
en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka on minun kanssani.