Raamattu on Jumalan omasivu

Elämän jokainen askel on erityinen.

On polkuja joita emme toivoisi koskaan kulkeneemme, päätöksiä, joita emme toivoisi ikinä tehneemme, tekoja, joiden kanssa katuen taistelemme repiäksemme irti niiden tuskalliset muistot.

Mutta elettyä elämää ei pidä mitätöidä. Elämällä on tarkoitus; elämä on hyvää.

Ellei katumus olisi kolkuttanut sisimmässämme, emme olisi syttyneet uskoon, jossa vaellamme tänään.

Jesaja (43:18-19) kirjoitti:
Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö.
Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa?
Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan.

Magda-sisko löytänyt jälleen kultajyvän.

Kiitos kalliit ystävät ja ihanaa uutta vuotta.

Mielenkiintoista, että Kalamos lainasit juuri tuon Raamatun paikan.

En voi olla kertomatta tätä: meillä oli jouluamaryllis, jossa oli kaksi paksua vartta, toinen oli täydessä kukassa, ja toinen nupulla. Olin lepäämässä, kun nuppuvarsi niiata notkautti suoraan kasvoihini päin, niin että koristepaperi kahahti. Silloin mieleeni tuli juuri tuo Jesajan kohta, jonka Kalamos lainasi; "nyt se puhkeaa taimelle, etkö sitä huomaa".

Näin puhui minulle amaryllis.

Avasin Raamatun noiden lukujen tienoilta ja aloin tutkistella. Kun vilkaisin taas kukkaa, nuppuvarsi oli täysin suoristunut, ja punaista näkyi jo enemmän kuin niiatessa.

Nyt kukka on tehnyt lopullisen tehtävänsä, joulu ja muut hössötykset ovat mennyttä, ja päästään taas päiväjärjestykseen.

Magda-sisko kirjoitti:Mielenkiintoista, että Kalamos lainasit juuri tuon Raamatun paikan.

Kun tuota aloitustasi ajattelin,
niin huomasin, että en osaa tulostaa yhtään virkettä vastaukseksi.

Sitten yhtäkkiä muiden askareiden keskellä tipahti kuin taivaasta
- ja niin uskonkin tapahtuneen -
tuo yksi kohta Raamatusta.

Kun sitä sitten tulin myöhemmin kirjoittamaan,
luulin saavani jotain vielä oheen, mutta ei.
Ei yhtään sanaa kalamokselta.

Ja niin minun ei auttanut muu kuin
vain kirjoittaa tuo kohta Jumalan Sanasta Sinulle.
Itse siis ymmärtämättä oikeastaan, onko tämä nyt sopiva vastaus.

Älkäämme eläkö menneessä, älkäämme menneitä muistelko, varsinkaan menneitä ikäviä muistoja joihin katkeruuden ja napinan siemen helposti juurtuu ja sukuvihat ym. seuraa...

Älkäämme vanhoja syntejäkään muistelko jos ne on tunnustettu Herralle / lähimmäiselle ja Jeesuksen Kristuksen veressä ne anteeksi pyydetty ja saatu ja parannus eli mielenmuutos niihin synteihin tehty. Synnittömiä meistä tulee vain armon kautta, eli saamme syntimme tunnustaa ja hylätä (mielenmuutos) ja uskoa anteeksi Jeesuksen Kristuksen täytetyn työn tähden meidän edestämme, Hänen Pyhän sointouhriveressään.

Magda-sisko kirjoitti:On polkuja joita emme toivoisi koskaan kulkeneemme, päätöksiä, joita emme toivoisi ikinä tehneemme, tekoja, joiden kanssa katuen taistelemme repiäksemme irti niiden tuskalliset muistot.

Israel vaelsti tuollaista polkua 40 vuotta erämaassa.
Ja vanha Israel Joosuaa ja Kaalebia lukuunottamatta
jäi Moosesta ja Aaronia myöten erämaataiapleelle.
Vain erämaassa syntynyt uusi sukupolvi pääsi perille.

Ja tuo rankka vaellus erämaassa on tallennettu vaihe vaiheelta Raamattuun.
Se on meille opiksi ja toisaalta myös varoitukseksi.
Todellakin - ei pidä mitätöidä mennyttä.