Raamattu on Jumalan omasivu

Jumalan Sanan selittäjä on Pyhä Henki, joka toimii uskovien kautta opettaen ja antaen ymmärrystä. Tämä tapahtuu myös niiden hengellisten kirjoitusten kautta, jotka ovat inspiroituneet Jumalan Sanasta. Luen tähän mukaan erityisesti eri Raamatun käännökset sekä kommentaarit.

Minua on usein auttanut jonkun kommentaarin lyhyt toteamus (yhtä hyvin se olisi voinut olla naapurin uskova Ulla), tällä kertaa 'epäuskosta'. En nyt löytänyt aiheesta sinällään entistä ketjua.

Markus(9:24) kirjoitti:Ja heti lapsen isä huusi ja sanoi: "Minä uskon; auta minun epäuskoani".

"Minä uskon, avusta minua epäuskoa vastaan", selittää Adam Clarke.

Samasta aiheesta selitetään (John Gill), että usko Kristukseen oli vasta orastavaa, ja se oli sekoittunut sitä suurempaan epäuskoon.

Itselleni tämä puhuu sitä, kuinka riittää, jos vain näkee uskon edustajan, johon tukeutua: sinä kun tiedät elämän tien, kerro minulle! Anna minullekin tuo rauha, joka sinulla on!

Vaikka itse piehtaroisimme epäuskon roihussa, joku toinen näkee uskonliekkimme, ja voi syttyä siitä.

Parhaimmillaan epäusko on tämän maailman 'uskoa': näkyvään, järjelliseen ja loogiseen uskomista.

Katsoin taas eilen illalla elokuvan, tällä kertaa tositapahtumiin perustuvan. Dramatisoinnissa kuvattiin, kuinka parantumattomasti sairas lapsi joutui onnettomuuteen, jonka seurauksena hän meni tajuttomaksi. Herättyään hän kertoi käyneensä taivaassa, ja jonkin ajan kuluttua hänet todettiin terveeksi.

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Miracles_from_Heaven

Lainaamasi jae Raamatusta on hyvin mielenkiintoinen.
Ja konteksti pitää sisällään huikeita aioita - muun muassa Jeesuksen kirkastumisen.

Avun pyytäjä oli tavallaan syystä epäuskoinen.
Opetuslapset eivät voineet auttaa hänen poikaansa.
Ja niin pojan isä sanoo Jeesukselle:

Matteus (9:22) kirjoitti:jos sinä jotakin voit

Ja tuohon ilmaisuun Jeesus takertuu.
Kyllä Hän voi.

Myöhemmin opetuslapset kysyivät, miksi he eivät voineet.
Heille ei tullut mieleenkään, että syy olisi ollut pojan isässä.
Eikä ollutkaan. Syy oli se, että he eivät olleet valmistautuneet asiaan.

Matteus (9:29) kirjoitti:Tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla kuin
rukouksella ja paastolla.

Tähän asti omasta mielestäni merkittävimmät rukousvastaukset ovat tulleet näkyviksi, kun olen ollut heikoimmillani, koetusta kestämätön tai jopa etäällä Sanasta. Jumalan rakkaus ja ansioton armo ovat tuolloin olleet pääosissa. Näin ei kuitenkaan taistella epäuskoa vastaan tai käydä muutakaan uskontaistelua, mutta Sanan kehottaessa valvomaan ja valmistautumaan se ei vaadi eikä ruoski. On vain niin, että uskova saa kokea Jumalan huolenpitoa kuten lapsi huolehtivalta vanhemmaltaan, ja vasta ymmärryksen lisäännyttyä vastuuta valinnoista ei voi enää vyöryttää Jumalalle.

Kun koetellaan, ainoa voitto niin epäuskoa kuin epäonnistumista vastaan on Jeesuksen Kristuksen ristin työ, mitään siihen lisäämättä tai siitä poisottamatta. Vaikka tuloksena olisikin uskovan lankeaminen tai poispäin kulkeminen uskosta, emme voi olla liian ankaria itseämme tai toisiamme kohtaan. Se aika tulee, kun synnin ies murtuu ja väliseinä kaatuu.

Miten taas osuikaan, kun avasin tv7:n eilen illalla, menossa oli filmi Jeesuksesta ja Pietarista (Joh. 21). Sain elävästi kokea, kuinka Jumalan puolelta kaikki on valmista, niin ettei meidän tarvitse käyskennellä esikartanoissa tuijottaen heikkouksiimme ja heiveröiseen uskoomme. Epäusko kietoo ja lopulta vangitsee ajattelemaan ahtaasti: kunhan ensin vähän viisastun ja fiksuunnun hengellisesti, niin sitten minua voi käyttää. Tämä ajattelu on ominaista tämän maailman ruhtinaalle, ilmavallan hallitsijalle, joka ei päästäisi yhtäkään otteestaan Jumalan lasten vapauteen.

Herramme on Jeesus Kristus, jonka kaltaista ei ole toista. Täytyy muistaa, että ihmisen mielestä on monia asioita, jotka menevät uskon edelle, mutta yksikään niistä ei vapauta ihmistä uskomaan. Kun sydämesi sali tyhjennetään kuokkavieraista ja kutsuvieraat saapuvat, he yhdessä aamentavat Jumalan Pojan uskolle, joka siirtää vuoria ja pelastaa vastakin.

witness kirjoitti:Näin ei kuitenkaan taistella epäuskoa vastaan tai käydä muutakaan uskontaistelua, mutta Sanan kehottaessa valvomaan ja valmistautumaan se ei vaadi eikä ruoski.

Ymmärtääkseni Jeesus valmistautui aina seuraavaan päivään rukoillen.
Eli Hän ihan kirjaimellisestikin valvoi yömyöhään.
Ja niin Hän oli seuraavana päivänä aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Mutta tuosta taistelusta epäuskoa vastaan.
Nyt en ole ihan varma kummin päin tarkoitit.
Pitääkö/voiko epäuskoa vastaan taistella?

Mitä Jeesus oikein tarkoitti,
kun Hän sanoi opetuslapsille syyn, miksi he eivät voineet auttaa tuota poikaa.

Matteus (17:20) kirjoitti:Teidän epäuskonne tähden

Miksi opetuslapsilla ei ollut uskoa
- edes sinapinsiemenen verran.

Uskoahan ei synny omin voimin.
Nyt Ristin jälkeen, me tiedämme, mihin suunnata katseemme.

witness kirjoitti:ainoa voitto niin epäuskoa kuin epäonnistumista vastaan on Jeesuksen Kristuksen ristin työ

καλαμος kirjoitti:Pitääkö/voiko epäuskoa vastaan taistella?

En taida osata ilmaista, mitä sydämelläni asiasta on. Se on kaiketi uskoa, kun syntyy halu raivata kaikki epäolennainen, mikä estää, kietoo tai sitoo ajattelemasta taivaallisia. Siinä on varmasti mukana herätystä, synnintuntoa, tulella puhdistamista ja uudistumista, kun Jumala Henkensä kautta tutkii ja muistuttaa anteeksiannosta.

Tarvitaan vain 'tahdon', ja epäuskon verukkeet ja sumuiset näkymät vaihtuvat avaralta paikalta ja lujalta perustukselta iloitsemaan ja kiittämään, kuinka hyvä Herra on!

No, jätetään vielä kysymysmerkiksi tuo,
pitääkö/voiko epäuskoa vastaan taistella.

Entä osaisitko sanoa jotakin tuohon jatkokysymykseeni:

καλαμος kirjoitti:
Pitääkö/voiko epäuskoa vastaan taistella?

Mitä Jeesus oikein tarkoitti,
kun Hän sanoi opetuslapsille syyn, miksi he eivät voineet auttaa tuota poikaa.

Matteus (17:20) kirjoitti:Teidän epäuskonne tähden

Jumalan lintunen kirjoitti:ihminen voi uskotella itselleen ja muille omaavansa vakaan ja horjumattoman uskon, mutta silti olla epäuskoinen, jos sitä uskoa koeteltaisiin... kestäisikö se koetuksia, ja jokaisella meillä sitä koetellaan mitä erinäisimmin tavoin, minkä Jumala on hyväksi nähnyt.

Jeesus koetteli opetuslapsiaan seuraavassa tilanteessa:

Johannes (6:5-6) kirjoitti:Kun Jeesus nosti silmänsä ja näki paljon kansaa tulevan tykönsä, sanoi hän Filippukselle:
"Mistä ostamme leipää näiden syödä?"
Mutta sen hän sanoi koetellakseen häntä, sillä itse hän tiesi, mitä aikoi tehdä.

Filippus näki tilanteen mahdottomuuden.
Andreas näki jotain muuta, kun kertoi Jeesukselle,
että yhdellä pienellä pojalla on eväät mukana.
Ja seuraavaksi sitten Jeesus jo käskikin:

Johannes (6:10) kirjoitti:Asettakaa kansa aterioimaan.

Siinä murtuivat epäuskon muurit,
kun opetuslapset tekivät niinkuin Jeesus käski.