Lihalliset pyhät

[Jukka]

Ja nyt minä olenkin sitten jo kovasti syntinen.
Niin moni ulkonaisesti hyvältä näyttävä tekoni
onkin ollut jonkun muun kuin Rakkauden motivoima

Samaa olen kokenut itsekin. Aivan viime aikoina erityisesti. Kun nuo 'hyvien tekojeni motiivit' ovat alkaneet paljastua Jumalan Hengen valossa, niin olen ihan oikeasti valittanut ääneen -kauhistunut ja hävennyt. Jopa koirani riensi ensimmäisinä päivinä katsomaan miksi valitin ja yritti nuolemalla lohduttaa minua (eihän sillä muuta keinoa oikein olekaan). Nyt se antaa minun olla jo rauhassa, vaikka toisinaan valitankin ääneen, kun "hyvien tekojeni" syvimmät motiivit pala palalta paljastuvat. Olen aivan järkyttynyt itsestäni.

[Kari]

vaan rakkaudessa vaikuttava usko.

Niin, rakkaudesta totuuteen vaikuttava usko. Ei rakkaudesta valheeseen vaikuttava.

[pökkelö]

Pyhän Hengen totuuden valon paljastamina meistä näkyy synti silloinkin, kun luulemme ollemme "hyviä".
Me olemme turmeltuneita motiivejamme myöden, joita emme näe ellei PH niitä näyttäisi. Se on Jumalan armoa, ja ohjaa Kristuksen luo.
Ja jos näkisimme, koko turmeluksemme, kuten Jumala näkee, me emme varmaankaan kestäsi sitä. Niin mustia me olemme.

Sen verran kun olen saanut katsoa "synnittömiä pyhiä", niin heiltä kyllä jää moni asia pimentoon.
Saatetaan olla kovinkin hurskaita omasta mielestään. "Noudatetaan" käskyjä ja ollaan synnittömiä, tai ainakin lähes. Eräällä tutullakin on enää suklaan himo voitettavanaan.
Ja heidän käyttäytymisestään lähimmäisten seurassa huomaa ulkopuoliset monenlaisia ikäviä luonteenpiirteitä heissä.
Eikä ihme, jos saavat tekopyhän maineen.
Eräs ei uskova sanoi minulle kerran;
"Uskovat kuvittelevat olevansa muita parempia,
ja kuitenkin ovat ilkeimpiä ja pikkumaisimpia ihmisiä joita tunnen".
Ikävä kyllä tuo on kovin totta monen kohdalla.

Oma hedelmän tuottaminen maistuu muiden suussa kitkerältä.
Syntinen, Jumalan armoa itsekin kapaava ihminen ei tule lähimmäisen luo ylhäältä päin, vaan rinalle kulkijaksi. Avuksi.
Luulen sellaisen puhuttelevan enemmän, kuin uskonnollinen oikeassa oleminen.
Herran yhteydessä elämällä syntyy hyvää hedelmää.

Ja yhä joudun syntisenä menemään Jeesuksen luo,

Sen kuullessaan Jeesus sanoi heille:
"Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.
En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä."

[Jukka]

Eräällä tutullakin on enää suklaan himo voitettavanaan.

Vähän tuo näin aamutuimaan hymyilytti, vaikka pohjimmiltaan tässä onkin vakavasta asiasta kysymys. Me tarvitsemme silmävoidetta nähdäksemme syvemmälle kuin ainoastaan tekoihimme, jotka ovat vain jäävuoren huippu. Pinnan alla on pimennossa valtavat massat jotka kannattavat näkyvää jäävuoren huippua. Saakoon Jumalan Henki paljastaa meille motiiviemme ja mielialamme syvimmätkin sopukat - ja juuri tämän Hän tahtookin tehdä. Jeesus sanoi:

Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois.

Lohdullista tässä kaikessa on se, että Jumala ei ainoastaan paljasta sydämemme kätköissä olevia asioita vaan myös puhdistaa niistä. Hän tahtoo vaikuttaa meissä sellaisen mielenlaadun, että olemme halukkaita panemaan pois sen, minkä valo on paljastanut esteeksi tuntea Jeesus yhä paremmin ja läheisemmin. Kysymyksessä ei aina ole varsinaisesti synti. Herra voi kieltää meiltä -kasvattaessaan meitä- jonkin asian, joka toisille uskovaisille näyttäisi olevan luvallista (ja päinvastoin).

[kalamos]

vaan rakkaudessa vaikuttava usko.

Niin, rakkaudesta totuuteen vaikuttava usko. Ei rakkaudesta valheeseen vaikuttava.

Tuossa Galatalaiskirjeen kohdassa puhutaan agape-rakkaudesta.
Kysymys on Kristuksen aikaansaamasta Rakkaudesta meissä.

Te olette joutuneet eroon Kristuksesta,
te, jotka yritätte lain avulla tulla vanhurskaiksi.
Te olette langenneet pois armosta.
Mutta me odotamme Hengessä uskon kautta sitä vanhurskautta,
jota toivomme.
Kristuksessa Jeesuksessa ei hyödytä ympärileikkaus
eikä ympärileikkaamattomuus.
Tärkeää on Rakkaudessa vaikuttava usko.

Tuossa puhutaan uskosta, toivosta ja Rakkaudesta.
Samaa Paavali opetti Korinttolaisille. Jeesus on tuo Rakkaus,
josta Paavali kirjoittaa esimerkiksi näin.

Rakkaus on pitkämielinen,
rakkaus on lempeä,
rakkaus ei kadehdi,
ei kerskaile,
ei pöyhkeile,
ei käyttäydy sopimattomasti,
ei etsi omaa etuaan,
ei katkeroidu,
ei muistele kärsimäänsä pahaa,
ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa.
Kaiken se peittää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.

Siis Jeesus meissä on tuo Rakkaus,
joka vaikuttaa meissä Rakkauden tekoja.

[vilja]

Kun luin tätä ketjua, mieleeni nousi kysymys, että miksi Jeesuksesta mainitaan ihan erikseen, että Hän tuli ja eli täällä ihmisen kaltaisuudessa, kuitenkin ilman syntiä, jos olisi niin, että ihminenkin siihen kykenee?

Jossain toisaalla on keskusteltu siitä, että tuleeko UL seurakunnissakin pappien olla virheettömiä, kuten Mooses kirjoittaa:

"Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: .. Älköön lähestykö kukaan, jossa on joku
vamma, älköön kukaan sokea tai ontuva, kukaan kasvoiltaan tahi jäseniltään muodoton, jalkansa tai
kätensä taittanut, kyttyräselkäinen tai surkastunut, silmävikainen tai ihotautinen tai rupinen tai
kuohittu. .. Älköön hän tulko esiripun luo älköönkä lähestykö alttaria, koska hänessä on vamma, ettei
hän häpäisisi minun pyhäkköäni.

Minusta tuo keskustelu sivuaa tätä aihetta, sillä aivan samoin, kuin esiripun repeämisen myötä meille kaikille aukesi tie kaikkein pyhimpään, myöskin Jeesuksen uhrityön kautta saamme elää täydessä anteeksiantamuksessa ja armossa juuri siksi, ettei meistä kenestäkään ihmisestä ole siihen, mitä Jeesus oli, eli täydellinen ja virheetön uhrikaritsa.

Jos tuon totuuden hylkäämme, minusta me samalla poljemme Jumalan armon ja anteeksiantamuksen jalkoihimme.

Ei niin, että me saisimme tietentahtoen tehdä syntiä, koska on olemassa Kristuksen armo, vaan niin, että saamme elää vapaudessa luottaen siihen, että sen työn, minkä Hän on meissä aloittanut, Hän on myöskin vievä eräänä päivänä päätökseen ja silloin vasta täydellisyys alkaa, kun vajaa jää taakse.

Siitä sydämeni kiittää ja ylistää Jumalaa!!!

Kiitos Herralle, että minäkin, niin avuton, osaamaton, heikko ja monin eri tavoin vajavainen ihminen saan luottaa ja turvautua Kristuksen armoon!!

[kalamos]

Viittaat seuraavaan kohtaan:

Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi,
joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme,
vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.
Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen,
että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan.

Tuskin löytyy ketään - äh -
siis ihan varmasti ei löydy ketään muuta kuin Jeesus,
joka olisi tullut ja elänyt kolmekymppiseksi ilman syntiä.
Nytkin kun tätä kirjoitan, voi käydä niin, että kirjoitan jotakin,
mikä ei perustaudu vain ja ainoastaan Jumalan Rakkauteen.
Ja jos näin tapahtuu, niin siinä hetkessä minä teen jotakin, mikä ei ole Jumalasta.

Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme,
sillä rakkaus on Jumalasta;
ja jokainen, joka rakastaa,
on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.
Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa,
sillä Jumala on rakkaus.

Jeesuksen tähden Jumala näkee meidät täydellisinä. Mutta emme me sitä ole.
Mutta koska Hän on vanhurskauttanut meidät eli lukenut Jeesuksen tähden syyttömiksi,
niin sen tähden me voimme todellakin ilman pelkoa ja epäilystä lähestyä Häntä.
Ja meillä on sitten pelastettuina etuoikeus elää Hänessä, joka on Rakkaus.
Meitä kehotetaan oikein pukeutumaan Hänen Rakkauteensa.

Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita,
sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen,
sävyisyyteen, pitkämielisyyteen,
kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi,
jos kenellä on moitetta toista vastaan.
Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.
Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen,
mikä on täydellisyyden side.

Oi, mikä armo,
että Jumala armahtaa minua,
ja minäkin saan olla armollinen.