Parhaani Hänelle

[Jukka]

Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen.

Luonnollinen elämä ei ole synnillistä; meidän tulee luopua synnistä, eikä meillä saa olla mitään tekemistä sen kanssa, ei missään muodossa eikä lajissa. Synti kuuluu helvettiin ja saatanalle, mutta minä kuulun Jumalan lapsena taivaalle ja Jumalalle.

Kysymys ei pohjimmiltaan ole synnistä luopumisesta, vaan siitä, että minä luovun oikeudesta itseeni, luontoperäisestä itsenäisyydestäni ja itsetehostuksestani, ja siinä on kohta, missä ratkaiseva taistelu on suoritettava. Se mikä on oikeaa ja jaloa ja hyvää luonnolliselta näkökulmalta katsoen, pidättää meitä Jumalan parhaimmasta. Sen huomaaminen, että luontaiset hyveet vastustavat antautumistamme Jumalalle, saattaa sielumme sen sitkeimmän taistelun pyörteeseen.

Sangen harvat meistä seurustelevat halpamaisen ja pahan ja väärän kanssa, mutta me neuvottelemme kyllä hyvän kanssa. Hyvä juuri vihaa parasta ja mitä painavampi sinä olet luonnollisten hyveiden vaa'assa, sitä lujempi on sinun vastarintasi Jeesusta Kristusta kohtaan. Ne, jotka ovat Kristuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa - se tulee maksamaan kaiken luontoperäisen sinussa, ei jotakin siitä. Jeesus sanoo (Mark. 8:34):
Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä , omat oikeutensa itseensä, ja ihmisen on todettava, kuka Jeesus Kristus on, ennen kuin hän tekee sen. Varo, ettet kieltäydy menemästä oman itsenäisyytesi hautajaisiin.

[kalamos]

Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen.

Siis se, että me olemme ristiinnaulinneet lihamme ja halumme,
perustuu siihen, että me olemme Jeesuksen omia.

Kun me tulimme Jeesuksen omiksi,
niin me tulimme osallisiksi Hänen kuolemastaan,
joka kertakaikkiaan kuoli synnille.

Me emme tule Jeesuksen omiksi ristiinnaulitsemalla lihamme ja halumme,
vaan me ristiinnaulitsemme lihamme ja halumme tulemalla Jeesuksen omiksi.

Ja Jeesuksen omina me sitten saamme antaa parhaamme Hänelle.
Me saamme palvella Häntä niissä tehtävissä, joihin Hän meitä kutsuu.

[pökkelö]

Ymmärrän asian niin, että kuten jukka sanoi. Tarjoamme jotain hyvää itsestämme ja yritämme kaihtaa pahaa; se on meidän omaa lihallista ja järkeen perustavaa jumalanapalvelusta, jota uskonnot maailmassa edustavat. Eli sinun on yritettävä parhaasi ollaksesi hyvä.

Ymmärrän evankeliumin nykyään näin. Olemme Jeesuksen kanssa ristiinnaulitut himoineeen haluineen kaikkineen synteinemme.
Ja kun pysymme Jeesuksessa silmät uskossa Häneen luotuina; olemme puhtaita Hänessä, Hänen uhrinsa ja sovituksen kautta Jumalan Pyhyyden edessä.

Aikaisemmin luulin; Jeesuksen sovituksen jälkeen on ponnisteltava taistellen syntejä vastaan.
Eli Jeesuksen työ + oma osuuteni = Pelastus.

Me häpeämme luonnostamme Evankeliumia emmekä tahtoisi ottaa valmista sovituksen lahjaa vastaan. Pitkä lain alainen kilvoitus oli minullakin, ennen kuin väsyin syntisten Vapahtajan syliin armahdettavaksi syntisenä ihmisenä.

[Jukka]

Me emme tule Jeesuksen omiksi ristiinnaulitsemalla lihamme ja halumme,
vaan me ristiinnaulitsemme lihamme ja halumme tulemalla Jeesuksen omiksi.

Kukaan ei voi ristiinnaulita itseään. Siitähän tässä Galatalaiskirjeessä 5:24 ei ole kysymys. Ilmaisu on alkutekstissä menneessä aikamuodossa. Meidät on ristiinnaulittu yhdessä Jeesuksen kanssa; otamme sen vastaan ja elämme todeksi uskomalla Jumalan ilmoituksen. Pyhä Henki tekee meidän henkilökohtaisessa elämässämme todeksi sen, mitä Jeesus teki puolestamme ristillä.

Raamattu käsittelee ihmiskuntaa joko Aadamissa tai Kristuksessa aivan samoin kuin se käsittelee jokaista joko Jumalan valtakunnan kansalaisena tai tämän maailman kansalaisena. Vaihtoehtoja ja välimuotoja ei ole.

Tarkoitukseni on tehdä aivan lähiaikoina muutama aloitus mm koskien ihmisen olemusta ja pyhitystä. Toivon niistä syntyvän rakentavaa keskustelua. Tärkeää mielestäni on, että oppisimme ymmärtämään toistemme käyttämää terminologiaa ja ennen kaikkea mitä Raamatussa käytetyt hengelliset käsitteet merkitsevät. Odotan oppivani paljon uutta tällä palstalla kanssamatkaajieni kokemuksista. Olkoon rukouksemme: "Herra, opeta meitä!" Ja lupauksensa mukaan Hän myös opettaa, jokaista meistä.

[pökkelö]

Juuri näin Jukka. Me emme voi ristiinnaulita itseämme, vaan meidän luontomme on ristriin naulittuna Hänen kanssaan.
Ja elämme yhä täällä ajassa, syntiin langeneessa kirouksen maailmassa. Lihan ruumiissa.
Meillä on vanhan Adamin luonto, joka käy kohti kuolemaa.
Uusi elämä meissä ei tee syntiä, se joka on meissä Kristuksen kautta, joka sanoo hengessä "Abba, isä.

Paradoksaalisesti olemme yhä syntisiä tässä kuoleman ruumiissa, kuin myös pyhiä Jeesuksessa Kristuksessa.

Paavalin sanoin; "tällaisena minä siis palvelen::".

[kalamos]

Me emme tule Jeesuksen omiksi ristiinnaulitsemalla lihamme ja halumme,
vaan me ristiinnaulitsemme lihamme ja halumme tulemalla Jeesuksen omiksi.

Kukaan ei voi ristiinnaulita itseään. Siitähän tässä Galatalaiskirjeessä 5:24 ei ole kysymys. Ilmaisu on alkutekstissä menneessä aikamuodossa.

Juuri tätä ajoin takaa viestilläni.
Jeesus naulittiin ristille 2000 vuotta sitten.
Tuohon kuolemaan meidät upotetaan,
kun me tulemme Jeesuksen omiksi.
Ja niin Paavali kirjoittaa:

Tehän olette kuolleet

Kun meistä tuli Hänen omiaan,
niin meidät upotettiin Häneen ja myös Hänen kuolemaansa,
jossa Hän kertakaikkiaan kuoli synnille.

Meidät haudattiin Hänen kanssaan.
Ja Hänen kanssaan meidät on herätetty uuteen elämään.

Teidät on haudattu hänen kanssaan kasteessa,
ja siinä teidät on myös herätetty hänen kanssaan uskon kautta.

Ja lopputulos tästä on se, että me olemme kuolleet synnille.

Mitä me siis sanomme?
Onko meidän pysyttävä synnissä, jotta armo tulisi suureksi?
Ei tietenkään.
Kuinka me, jotka olemme kuolleet synnille, vielä eläisimme siinä?
Vai ettekö tiedä, että meidät kaikki, jotka on kastettu Kristukseen Jeesukseen,
on kastettu hänen kuolemaansa?
Meidät on siis yhdessä hänen kanssaan haudattu kasteen kautta kuolemaan,
että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta,
samoin mekin vaeltaisimme uudessa elämässä.
Jos kerran meidät näin on yhdistetty hänen kanssaan yhtäläisessä kuolemassa,
me olemme yhtä hänen kanssaan myös ylösnousemuksessa.
Mehän tiedämme, että vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu,
jotta synnin ruumis nujerrettaisiin, niin ettemme enää palvelisi syntiä.
Joka on kuollut, on vapautunut synnistä.