Oletko sinäkin, kuin...?

[Emil]

Oletko sinäkin, kuin tikku persiissä, tai hiertävä kivi kengässä, tai julmetun kokoonen hirsi silmässä?

Eikö siihen meitä ole kutsuttukin? Vai onko? Kasvua ja kehitystähän ei muutoin tapahdu, tarvitaan särmää.

[Emil]

Vikuri varsa, villiaasi. Musta lammas?

Tehtäväni on olla piikki paimenten lihassa. Niipistää ja pistää hereille ja arvioimaan opetustaan ja oppejaan. Totuuden selviämiseksi, totuuden puolesta ja kaikki se ylitsevuotavassa rakkaudessa I, joka ei ole minusta niin mahtavana ja suurenmoisena ja valloittavana persoonana, kuin inhimillisesti olenkin, vaan se on Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta.

[kalamos]

Toivottavasti en ole.

Tekisi mieli ohittaa tuo ensimmäinen kohtasi,
mutta tietenkin on niin,
että istumapaikkamme pitää olla sellainen,
että voimme istua taivaallisissa.

Raamattu kansalle

Jumala on herättänyt meidät
yhdessä hänen kanssaan
ja asettanut yhdessä hänen kanssaan
istumaan taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa

Tuo istuminen on perusedellytys uskon elämälle.
Jos emme istu tukevasti armon istuimella,
niin sitten me putoamme maahan
- niin että tömähtää.
Eikä meistä sitten ole vaeltamaankaan,
josta Efesolaiskirje sitten puhuu.
Se istumapaikastamme.

Sitten mainitsit tuon hirren silmässä.
Tuo parru,
joka meidät sokaisee,
on meidän omavanhurskautemme.

STLK 2017

Kuinka näet rikan,
joka on veljesi silmässä,
mutta et huomaa parrua omassa silmässäsi?
Tai kuinka saatat sanoa veljellesi:
'Anna, minä otan rikan silmästäsi',
ja katso, parru on omassa silmässäsi?
Sinä tekopyhä,
ota ensin parru omasta silmästäsi,
ja sitten näet ottaa rikan veljesi silmästä.

Fariseukset olivat kovin arvostelunhaluisia.
Sellainen on erittäin taitamatonta.
Sillä tuon kohdan edellä johdantona sanotaan:

Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi;
sillä millä tuomiolla te tuomitsette,
sillä teidät tuomitaan;
ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.

Meidän jokaisen on kerran tehtävä tili
omista sanoistamme ja tekemisistämme.
Ei toisten.

Mutta mittapuuna on se,
minkä me itse olemme pystyttäneet.

Veljeni,
älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi,
sillä te tiedätte,
että me saamme sitä kovemman tuomion.

Kieli tai tällaisella foorumilla kirjoittava käsi
on se, joka paljastaa sen,
mitä sydämemme on täynnä.

Ei ole mielekästä sanoa ihan mitä tahansa,
mitä sylki suuhun tuo.

Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme.
Jos joku ei hairahdu puheessa,
niin hän on täydellinen mies
ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa.

Eli kun istumme armon istuimella
ja silmämme ovat puhtaat,
niin että näemme hyvin lähelle ja kauas
ja ennenkaikkea lähelle,
niin sitten voimme lähteä vaeltamaan.

Jos joku on pannut kiven kenkääni,
niin minä tietenkin heitän sen kiven pois.
Ei sen kuulu siellä olla.

Mikään ei saa estää minua
tuomasta esiin rauhan evankeliumia.
Minä laitan jalkaani alttiuden kengät.
Ja paljon muutakin puen ylleni.

Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu,
voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa
ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä.
Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä,
ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska,
ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille.

Ei meidän kuulu olla piikkinä kenenkään lihassa.
Paholainen kyllä hoitaa sen puolen.
Ja me emme tietenkään halua olla paholaisen palveluksessa.

Eikä meidän kuulu olla tukkina kenenkään silmässä.
Meidän tulee ottaa pois lähimmäisen silmästä pieni rikkakin.
Mutta ensin meidän tulee ottaa pois hirsi omasta silmästämme.

Eikä meidän pidä olla kivenä kenenkään kengässä.
Jos joku haluaa lähteä liikkeelle Jumalan palvelustyöhön,
niin meidän tulee kaikin tavoin auttaa ja siunata häntä.

[Emil]

Totta, mutta ethän unohda, että kivi kiveä hioo ja tarvitaan särmää ja herättelyä ja vastustustakin jotta emme eksy ja hioudumme jaloon käyttöön. On oltava särmää ja kitkaa. Se on minun tehtäväni myös.