Raamattu on Jumalan omasivu

Käyn kansalaisopiston akvarellikurssilla (vanhanakin voi aloittaa uuden harrastuksen) ja aiheena on kahteen kertaan HEHKU.
Mietin mitä Raamattu sanoo hehkusta.

Yllätyksekseni hehku on aina negatiivisessa merkityksessä - jos nyt Jumalan vihaa saa sanoa negatiiviseksi, kun sekin on rakkautta.
Sanapari +hehku* +viha* löytyy 41 kertaa 33-38 käännöksestä. Kertaakaan ei mieltä miellyttävässä mielessä. Jopa Jeesuksen jalat olivat hehkuvaa malmia Ilmestyskirjassa. Se kohta sai aivan uuden merkityksen.

Minun hehkuni on ollut toisessa työssä lasivaasin, toisessa tulee olemaan nuotion hehku.

Hehkuvaa syksyä tännekin kaikille

UT:n puolella
Pietari hehkuttaa näin:

Pietari (2 Piet 3:10-13) kirjoitti:
Mutta Herran päivä
on tuleva niinkuin varas,
ja silloin taivaat katoavat pauhinalla,
ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat,
ja maa
ja kaikki, mitä siihen on tehty,
palavat.

Kun siis nämä kaikki näin hajoavat,
millaisia tuleekaan teidän olla
pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa,

teidän,
jotka odotatte ja joudutatte
Jumalan päivän tulemista,
jonka voimasta
taivaat hehkuen hajoavat
ja alkuaineet kuumuudesta sulavat!

Mutta hänen lupauksensa mukaan
me odotamme
uusia taivaita ja uutta maata,
joissa vanhurskaus asuu.

Tuosta luvusta olenkin
aikoinaan tehnyt avauksen,
josta käy ilmi,
että ymmärrän
ensin mainitun
Herran päivän tulemisen
olevan eri asia kuin
sen perään mainitun
Jumalan päivän tulemisen.

Herran päivän sinänsä kauhea tuleminen
johtaa tämän Maan uudistamiseen
ihmiskunnan seitsemättä millenniumia
eli Kristuksen Valtakuntaa varten.

Sen sijaan Jumalan päivän tuleminen
merkitsee tämän vanhan
katoamista olemattomiin
ja Uuden taivaan ja maan luomista.

Ensimmäisessä eli
Herran päivän tulemisessa
kaikki kyllä palaa
ja tulee puhdistetuksi,
ja savua on ilmassa paljon.

Mutta kun hehkusta puhutaan
niin silloin maa katoaa
tai on jo kadonnut
ja taivaalla näkyy vain hehku,
kun sekin katoaa
ja taivaan tähdet sulavat pois.

Ja sitten Jumala luo
uudet taivaat ja uuden maan.

Olisiko tuossa aihe
yhdelle akvarellille.

Hyvä erottelu tuo Herran päivä ja Jumalan päivä. Aamen!

En edes haaveile yrittää sutia kuvaa maailman viimeisestä hehkusta. Se jääköön paremmille taiteilijoille.

Minä olen pientä
lähes huomaamatonta hehkua
taiteillut pimeälle taivaalle
aikoinaan kun tämä foorumin perustin.

Hehku liittyy käsitteeseen
tuli.

Tuli toimii kahdella tavalla.

Meidät kastetaan
Pyhällä Hengellä ja Tulella.

Siis upotetaan Pyhään Henkeen
ja Tuleen.

Ja silloin me saamme Voiman.

Jesaja tarvitsi
palelustehtäväänsä varten
tuon Tulen kosketuksen.

Jesja (6:6-7) kirjoitti:
Silloin lensi minun luokseni
yksi serafeista,
kädessään hehkuva kivi,

jonka hän oli pihdeillä
ottanut alttarilta,

ja kosketti sillä
minun suutani sanoen:

"Katso,
tämä on koskettanut sinun huuliasi;
niin on
sinun velkasi poistettu
ja syntisi sovitettu".

Tuossa on ehkä oikeammin kääntäen
kysymys hehkuvasta hiilestä
tai elävästä hiilestä.

Kun hiili henkuu,
niin se ikäänkuin elää.

Joka päivä tähän aikaan vuodesta
minä lämmitän taloa
puilla ja seuraan takan lasin läpi,
missä vaiheessa mennään.

Ensin puut hiiltyneenä
punoittavat siten,
että hehku ikäänkuin liikkuu
hiilen päästä päähän.

Lopulta hehku loppuuu
ja kun kaikki on palanut,
niin sitten voi
laittaa pellin kiinni.

Tällaisesta
hehkuvasta/elävästä
kivestä/hiilestä
puhutaan Jesajan kirjassa.

Mutta kun puhutaan
Jumalan vihasta hehkusta,
niin tuo käsite on eri.

Siinä on pohjana sana,
joka tarkoittaa oikeastaan
poltettua.

Jesajan syntivelka meni
tuon hehkuvan arinakiven
tai elävän hiilen myötä,
ja hän saattoi
julistaa Herran Sanaa.

Mutta jos syntimme
ei ole saanut tätä käsittelyä,
niin sitten me hehkumme jotain muuta.

Ja nyt tulee kolmas alkutekstin
ilmaisu eteen.

Kysymys on edelleen palamisesta.

Jesaja (5:11) kirjoitti:
Voi niitä,
jotka aamuvarhaisesta
väkijuoman jäljessä juoksevat
ja iltamyöhään viipyvät
viinistä hehkuvina!

Mutta siis.
Meidän sydämme olkoon
palava eli hehkuva.

Niinkuin
Emmauksen tien kulkijoiden,
jotka murheellisina
iltahämärässä vaelsivat
tunnistamatta kenen kanssa vaelsivat.

Luukas (24:32) kirjoitti:
Ja he sanoivat toisillensa:

"Eikö sydämemme ollut meissä palava,
kun hän puhui meille tiellä
ja selitti meille kirjoitukset?"

He tunsivat Jeesuksen seurassa,
kuinka heidän sydämessään oli kajo.

καίω
kaiō