Raamattu on Jumalan omasivu

Lueskellessani foorumin
keskusteluja viime ajoilta,
huomioni kiinnittyi sanaa
auktoriteetti.

Kun keskustelemme täällä
Raamatun ilmoituksesta,
niin arvelisin lähinnä
tuota ilmaisua aukotoriteetti
olevan

ἐξουσία = oikeus, valta, voima
eksūsia

Ja ensimmäisenä nyt mieleen tulee
tuon sanan käytöstä
Johanneksen evankeliumin
alkujohdannosta seuraava jae:

Johannes (1:12) kirjoitti:
Mutta kaikille,
jotka ottivat hänet vastaan,
hän antoi voiman
tulla Jumalan lapsiksi,
niille,
jotka uskovat hänen nimeensä

Raamattu kansalle

Johannes (1:12) kirjoitti:
Mutta kaikille,
jotka ottivat hänet vastaan,
hän antoi oikeuden
tulla Jumalan lapsiksi,
niille,
jotka uskovat hänen nimeensä

STLK

Johannes (1:12) kirjoitti:
Mutta kaikille,
jotka ottivat hänet vastaan,
hän antoi vallan tulla Jumalan lapsiksi,
niille,
jotka uskovat hänen nimeensä

Sen sijaan esimerkiksi
seuraavassa virkkeessä
kaikki kolme ovat kääntäneet
saman sanan käännösvastineella
valta.

Luukas (10:19-20) kirjoitti:
Katso,
minä olen antanut teille vallan
tallata
käärmeitä ja skorpioneja
ja kaikkea vihollisen voimaa,
eikä mikään ole teitä vahingoittava.

Älkää kuitenkaan siitä iloitko,
että henget ovat teille alamaiset,
vaan iloitkaa siitä,
että teidän nimenne
ovat kirjoitettuina taivaissa.

Me olemme saaneet
voiman/oikeuden/vallan
Jumalan lapsiksi
ottamalla Jeesus vastaan.

Jumalan lapsina
meillä on
voima/oikeus/valta
siihen,
mikä itse kullekin on annettu.

Ehkä tämä riittäisi avaukseksi.
Mitä Sinun mieleesi tuo
voima/valta/oikeus,
joka meillä
Jumalan lapsina
Jumalan Sanan mukaan on.

Minulla on muutaman päivän pyörinyt mielessä
Adventtilaulun sanoista sanat "nöyryys ja hiljaisuus
on valtasi salaisuus..." ja lähdin netistä tutkimaan,
mitä sieltä löytyy sanasta "nöyryys".

Päädyin Brunstadin kristillisen seurakunnan sivuille.
Sieltä lainaan pienen katkelman, jossa mainitaan
kristityn arvovalta:

"Yhtälailla, kun meillä aina on oltava hiljainen ja
nöyrä henki Herran edessä, on joitakin tilanteita,
joissa Jumala toivoo meidän olevan rohkeita
avaamaan suumme. Tässä meidän on, niin kuin aina,
unohdettava oma kunniamme, mielipiteemme ja
luonnolliset odotuksemme, ja toteltava Herraa
kaikella kunnioituksella. Meidän ei tule tehdä
kyseenalaiseksi omaa arvovaltaamme tai
mahdollisuutta sanoa tai tehdä jotain, minkä
Jumala haluaa saada tehdyksi meidän kauttamme.
Sen sijaan meidän on annettava Jumalan käyttää
meitä tahtomallaan tavalla jokaisessa tilanteessa."

Totesin ainakin itse tarvitsevani vielä kovasti rohkeutta
avaamaan suuni ja vielä viisautta ja taitoa sen tekemiseen.
Sitäkin sopinee rukoilla.

https://aktiivikristinusko.fi/4-asiaa-j ... oyryydesta

Aamuisin herätessäni
mieleeni laskeutuu usein
heti jokin ajatus
kuin vastauksena
johonkin keskustelun aiheeseen.

Tänä aamuna mieleeni tuli
muistikuva siitä,
kuinka joku on kertonut
ehkä kirjassaan,
kuinka hänen ylleen
laskettiin aina joskus ikäänkuin
lämmin viitta.

Ja aina kun näin kävi,
niin hän uskalsi toimia.
Vaikkapa laskea kätensä sairaan päälle.
Ja sairas parani.

Ja sitten mieleeni tuli
Raamatusta tämän muistikuvan jatkoksi:

Luukas (Ap.t 1:4-5) kirjoitti:
Ja kun hän oli yhdessä heidän kanssansa,
käski hän heitä ja sanoi:

"Älkää lähtekö Jerusalemista,
vaan odottakaa Isältä
sen lupauksen täyttymistä,
jonka te olette minulta kuulleet.
Sillä Johannes kastoi vedellä,
mutta teidät kastetaan
Pyhällä Hengellä,
ei kauan näitten päivien jälkeen."

Ja tämähän tarkoitti juuri
pukemista.

Luukas (24:49) kirjoitti:
Ja katso,
minä lähetän teille sen,
jonka minun Isäni on luvannut;

mutta te pysykää tässä kaupungissa,
kunnes
teidän päällenne
puetaan voima
korkeudesta.

Viitta taas tuo mieleen
Elian ja Elisan.
Ja sitten tietenkin Johannes Kastajan.

Mutta myös Pietarin.
Kieltäjä Pietari oli saanut rohkeuden,
kun tuo Voima puettiin Hänen ylleen.

No se johti vankityrmään.
Pääsiäisenä.

Ehkä Pietari ajatteli,
että nyt Jeesuksen ennustus toteutuu.
Mutta vielä ei ollut aika.

Luukas (Ap.t 12:1-8) kirjoitti:
Siihen aikaan
kuningas Herodes
otatti muutamia seurakunnan jäseniä kiinni
kiduttaaksensa heitä.

Ja hän mestautti miekalla
Jaakobin, Johanneksen veljen.

Ja kun hän näki
sen olevan juutalaisille mieleen,
niin hän sen lisäksi vangitutti Pietarinkin.

Silloin olivat happamattoman
leivän päivät.

Ja otettuaan hänet kiinni
hän pani hänet vankeuteen
ja jätti neljän
nelimiehisen sotilasvartioston vartioitavaksi,
aikoen pääsiäisen jälkeen
asettaa hänet kansan eteen.

Niin pidettiin siis Pietaria vankeudessa;
mutta seurakunta
rukoili lakkaamatta Jumalaa
hänen edestänsä.

Ja yöllä sitä päivää vasten,
jona Herodeksella oli aikomus
viedä hänet oikeuden eteen,
Pietari nukkui kahden sotamiehen välissä,
sidottuna kaksilla kahleilla;
ja vartijat vartioitsivat oven edessä vankilaa.

Ja katso,
hänen edessään seisoi Herran enkeli,
ja huoneessa loisti valo,
ja enkeli sysäsi Pietaria kylkeen
ja herätti hänet sanoen:

"Nouse nopeasti!"

Ja kahleet putosivat hänen käsistään.
Ja enkeli sanoi hänelle:

"Vyötä itsesi ja sido paula-anturat jalkaasi".

Ja hän teki niin.
Vielä enkeli sanoi hänelle:

"Heitä vaippa yllesi
ja seuraa minua."

Valta, Voima, Oikeus
on meidän,
kun rohkenemme
lähteä liikkeelle,
sitoa paula-anturat jalkaan
ja heittää viitan päällemme.

Toki on niin,
että kun Pyhä Henki laskeutui
Jeesuksen päälle,
ja oli Hänen palvelutehtävänsä
alkuhetki,
niin ensimmäiseksi Henki
vei Hänet erämaahan perkeleen kiusattavaksi.

Mutta ensin Hän oli saanut
Voiman Korkeudesta.
Todistuksen siitä,
että Hän on Isän Rakas Poika.
Ja vielä ennen ratkaisevaa
palvelustehtävää,
Hän sai kuulla Pilvestä
Isän äänen,
joka kehotti kuulemaan Häntä.

Palvelustehtävä oli loppumassa.
Ympyrä sulkeutumassa.

Ei Hänellä enää ollut paljon sanottavaa.
Joskin piti
valtaisan puheen opetuslapsille
lopun ajan tapahtumista.

Ja näin valmisti opetuslapsia
tulevaan tehtäväänsä.

Nouse nopeasti.
Sido paula-anturat jalkaasi.
Ja heitä viitta yllesi.

Ja pian huomaat,
että ei tämä ollutkaan unta.