Raamattu on Jumalan omasivu

Tuo siunaus ja siunaaminen sinänsä olisi minusta ihan oman ketjunsa arvoinen asia. Koska "siunauksen maljan" ajatukseen sisältyy tuo "siunaus", olisi kenties hyvä miettiä mitä itse siunaus on. Olen itse kauan sitten pitänyt saarnankin asiasta, ja saarnan valmistelu oli minulle "siunaava". Mutta ihan miettimisen aihetta itse kullekin asiaan liittyen, esittäisin kysymykset ( :) ) :
- kun Jumala siunasi Aabrahamin, mitä se oikeasti tarkoitti ?
- kun siunataan ruoka yhteisesti, pyydämmekö pihville pitkää ikää tai porkkanoille hyvää kasvua ?

Siirretty ketjusta
Siunauksen malja

Administrator

Raamatusta luemme termin siunata tai siunaus niin moneen kertaan, että meille jokaiselle on muodostunut jonkinlainen ennakkokäsitys siitä mitä tuo termi tarkoittaa, vaikka itse asiassa ennakkokäsityksellemme ei oikein taida löytyä perusteluja - ainakaan Raamatusta.

Joskus kuvittelemme, että "siunaus" tarkoittaa automaattissti jotakin... joko
1) tae ylemmyydestä Jumalan silmissä
2) yliluonnollista suojelua
3) varjelusta pahasta
4) ennalta määrättyä kohtaloa
... tai jotakin muuta.

Ketjussa siunauksen malja
Kalamos kirjoitti jotakin, josta oikeasti pidin:

kalamos kirjoitti:Siunaus (eulogia) tarkoittaa kaunista puhetta.

Itse asiassa, siunaus tarkoittaa muutakin... ainakin joskus. Mutta katsellaan pari esimerkkiä siitä mitä siunaus ei ole, jotta pääsemme vauhtiin:

Mooses (Gen 1:22;29) kirjoitti:
Ja Jumala siunasi ne sanoen:
"Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä."

Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille:
"Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet."

Koska Jumala siunasi eläimet ja heti perään ihmiset jotka vallitsevat eläimiä, siunaus ei voi siis olla merkki vapaudesta ja riippumattomuudesta (1), ja koska maailmassa tapahtuu kaikenlaista, kumpikaan ei myöskään ollut itsessään mikään suojelus (2) tai varjelus (3). Koska Nooan aikana tapahtunut vedenpaisumus vei lähes kaikki eläimet ja ihmiset, ei siunaus voi myöskään suoraan tarkoittaa ennalta määrättyä kohtaloa (4).

Näin meille ei ensimmäisen Raamatun luvun jälkeen enää jää jäljelle kuin tuo alussa mainitsemani "tai jotakin muuta".

Olisi hyvä katsahtaa vaikkapa pikahakuun siunausta ja siunaamista koskien

Jos nuo kohdat käy läpi ajatuksella, huomaa selkeästi että Kalamoksen määritelmä "kauniista puheesta" riittää useimpien kohtien kohdalla kokonaan tulkitsemaan sen, mitä "siunaus" tarkoittaa. Mutta ei aivan kaikkien kohdalla... eikä useimpien kohdalla ihan kokonaan. Esimerkiksi:

Mooses (Gen 27:37-38) kirjoitti:
Ja Iisak vastasi ja sanoi Eesaulle:
"Katso, minä olen asettanut hänet sinun herraksesi ja antanut kaikki hänen veljensä hänelle palvelijoiksi sekä varustanut hänet jyvillä ja viinillä; mitä voisin enää tehdä sinun hyväksesi, poikani?"

Eesau sanoi isällensä:
Tuo yksi ainoa siunausko sinulla vain onkin, isäni? Siunaa myöskin minut, isäni!"
Ja Eesau korotti äänensä ja itki.

Esimerkiksi tästä kohdasta voidaan kysyä, miksei Iisak voinut sanoa "kauniita sanoja" myös Eesaulle ? Vastaus on yksinkertainen: koska se ei olisi ollut Jumalan tahdon mukaista. Tiesikö Eesau etukäteen ketä hän voi siunata erityisellä siunauksella ja ketä ei ? Siinäpä mietittävää... tunnistiko hän oikeasti kädet vai teeskentelikö hän jotta voisi toteuttaa sen mikä oli Jumalan tahto asiassa ? Mutta lopputulema on joka tapauksessa sama: Jumalan suunnitelma ei ollut arpapeliä - Hän oli nähnyt kaiken jo alusta, ja Hän tiesi kuka saisi hyvän siunauksen ja kuka ei.

Nyt saammekin asiaan uuden aspektin - Jumalan suunnitelman. Siunauksessa onkin aina kysymys Jumalan suunnitelman toteutumisesta, sellaisena minkä Hän on edeltä nähnyt, ja aina tarvittaessa Hän itse asiaan vaikuttaa tavalla joka saattaa Hänen suunnitelmansa toteutumaan valinnoistamme huolimatta.

Kun Jumala siunaa ihmisen, Hän silloin "puhuu kauniisti" että "Hänen suunnitelmansa" toteutuu. Se ei aina tarkoita vain niitä asioita joita itse kenties toivoisimme, mutta se aina ja poikkeuksetta tarkoittaa sitä, mikä on meille hyväksi. Jos mietit asiaa tältä kannalta, nämäkin kohdat saavat aivan uuden merkityksen:

Luukas (2:34-35) kirjoitti:
Ja Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, hänen äidilleen:
"Katso, tämä on pantu lankeemukseksi ja nousemukseksi monelle Israelissa ja merkiksi,
jota vastaan sanotaan -ja myös sinun sielusi lävitse on miekka käyvä-
että monen sydämen ajatukset tulisivat ilmi".

Luukas (6:27-28) kirjoitti:
Mutta teille, jotka kuulette, minä sanon:
rakastakaa vihollisianne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat,
siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden edestä, jotka teitä parjaavat.

Ensimmäinen on selkeä ilmaisu Jumalan suunnitelmasta, jonka ilmaisua Luukas kutsuu "siunaamiseksi", eli ilmaista Jumalan suunnitelmaa. Jälkimmäinen taas kuvaa Jumalan tahtoa siitä, miten meidän tulee suhtautua vihollisiimme - eli puhua kauniisti heistä ja toivoa heidän tulevan osaksi Jumalan suunnitelmaa.

Siunaaminen Jumalan puolelta tarkoittaa ilmaisua että siunauksen kohde on Jumalan erityisessä suunnitelmassa; siunaaminen ihmisen puolelta (paitsi ne siunaukset jota ovat Jumalalta saatuja ennustuksia) puhuu toiveesta (toivotuksesta) että siunauksen kohde olisi Jumalan erityisen suunnitelman osa.

Toivotan siis siunausta teille kaikille.

Exap kirjoitti:Ketjussa siunauksen malja
Kalamos kirjoitti jotakin, josta oikeasti pidin:

kalamos kirjoitti:Siunaus (eulogia) tarkoittaa kaunista puhetta.

Itse asiassa, siunaus tarkoittaa muutakin...

Tuo kohta viestissäni, johon zoomasit,
oli vain sanan eulogia suomennos.

eulogia = kaunis sana


eus = kaunis, hyvä
logos = sana

Kuten tuossa ketjussa Siunauksen malja
sitten toinkin esiin, niin tuo Jumalan puhe todellakin
on toki enemmän kuin vain kauniita sanoja.
Kun Jumala puhuu, niin silloin aina syntyy jotain uutta,
kuten voimme todeta jo Raamatun ensimmäisestä luvusta:

Mooses (Gen 1) kirjoitti:
Ja Jumala sanoi ....
Ja tapahtui niin

Ja nyt kun esimerkiksi siunauksen maljasta juomme,
niin siinä Jumalan Hyvä Sana tulee meissä todeksi.
Jumala ei vain puhu vaan myös antaa meille sen,
mitä tuohon siunauksen maljaan kätkeytyy:

kalamos kirjoitti:Siunaus (eulogia) tarkoittaa kaunista puhetta.
Kun me osallistumme Siunauksen maljasta juomiseen,
niin silloin Jumala siunaa meitä eli Jumala puhuu kauniisti meistä tai meille.
Siis Jumala antaa tuossa siunauksessa meille sen,
mistä puhuu meille Jeesuksen veri.

Kun puhumme siunauksen maljasta,
niin silloin tuo siunaus tuo meille pelastuksen ja yhteyden Jeesuksessa.

Kun puhumme muista siunauksista, joita toit esille,
niin silloin tulemme osallisiksi muista asioista.

Jumalalla on hyvä suunnitelma jokaista ihmistä varten.
Esimerkiksi Jumala ei ole tarkoittanut yhtään ihmistä kadotukseen.
Kadotusta ei ole valmistettu ihmistä vaan paholaista ja sen enkeleitä varten.

Jumala tahtoo, että

Paavali (1 Tim 2:4) kirjoitti:
kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden

Valinta on meidän,
joko tulemme siunatuiksi tai sitten kirotuiksi.

Mooses (Deut 30:1) kirjoitti:
siunaus tai kirous,
jotka minä olen asettanut sinun valittavaksesi

Ja kun olemme siunauksen valinneet ja siitä tulleet osallisiksi,
niin meidän tehtävämme on todellakin siunata.
Tästä onkin jo oma aloituksensa osiossa
Hartaus
otsikolla
Siunatkaa, älkääkä kirotko

kalamos kirjoitti:Ja nyt kun esimerkiksi siunauksen maljasta juomme,
niin siinä Jumalan Hyvä Sana tulee meissä todeksi.
Jumala ei vain puhu vaan myös antaa meille sen,
mitä tuohon siunauksen maljaan kätkeytyy:

kalamos kirjoitti:Siunaus (eulogia) tarkoittaa kaunista puhetta.
Kun me osallistumme Siunauksen maljasta juomiseen,
niin silloin Jumala siunaa meitä eli Jumala puhuu kauniisti meistä tai meille.
Siis Jumala antaa tuossa siunauksessa meille sen,
mistä puhuu meille Jeesuksen veri.

Kun puhumme siunauksen maljasta,
niin silloin tuo siunaus tuo meille pelastuksen ja yhteyden Jeesuksessa.

En keksi yhtään syytä, miksi tuo "siunauksen malja" olisi jotenkin poikkeava muista siunauksista, joista kirjoitin. Jospa tarkastelemme mitä tuossa kohdassa varsinaisesti sanotaan:

Paavali (1 Kor 10:16) kirjoitti:Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen?
Se leipä, jonka [me] murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen?

Tässä on kaksi eri asiaa; "siunauksen" ja "me siunaamme". Toki voi ajatella että siunauksen maljassa on siunaus *koska* me sen siunaamme - mutta lähtekäämme siitä että näin ei olisi.

Eulogoumen - me siunaamme - esiintyy myös näissä kohdissa:

Paavali (1 Kor 4:12-13) kirjoitti:...Meitä herjataan, mutta me siunaamme; meitä vainotaan, mutta me kestämme; meitä parjataan, mutta me puhumme leppeästi...

Tässä on ilmiselvä toisto; rinnastetaan siunaaminen ja leppeästi puhuminen - toisaalta herjaaminen ja parjaaminen. Siinä välissä vielä rinnastetaan käytännön teot. Tässä sana voidaan parhaiten kääntää suoraan kauniisti puhumiseksi.

Jaakob (3:9) kirjoitti:Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja;

Tässä taas sana on suoraan käännetty kiittämiseksi; voitaisiin myös kääntää kauniisti puhumiseksi.

Joten myös tuo 1 Kor 10:16 "jonka me siunaamme" voitaisiin kääntää esim. "josta me kiitämme".

Sitten tuo "siunauksen" - eulogias - esiintyy myös näissä kohdissa:

Paavali (Room 15:29) kirjoitti: ja minä tiedän, että tullessani teidän tykönne tulen Kristuksen täydellinen siunaus mukanani.

Paavali (Room 16:18) kirjoitti: Sillä sellaiset eivät palvele meidän Herraamme Kristusta, vaan omaa vatsaansa, ja he pettävät suloisilla sanoilla ja kauniilla puheilla vilpittömien sydämet.

(Hepr 6:7) kirjoitti: Sillä maa, joka särpii sisäänsä sen päälle usein tulevan sateen ja kantaa kasvun hyödyksi niille, joita varten sitä viljelläänkin, saa siunauksen Jumalalta;

Kaikkiin näihin sopii käännökseksi siunauksen sijaan Jumalan kaunis puhe ja hyväksyntä oman suunnitelmansa mukaiseksi.

Tuo 1 Kor 10:16 ei ole mikään poikkeus. Me kiitämme Jumalaa siitä maljasta, joka on osa Jumalan suunnitelmaa ja kaunista puhetta meille. Mutta Ehtoollismalja on muutakin kuin Jumalan puhetta meille:

Paavali (1 Kor 11:26) kirjoitti:Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee.

Eli tuo ehtoollismalja on Kristuksen kuoleman julistuksen malja, samoin kuin se on osallisuus Hänen vereensä. Mutta meidän tulee erottaa tässä syy-ja seuraus -suhde: pelastus ei tule ehtoollismaljasta, vaan se tulee ennen - ja ehtoollismalja on Herran kuoleman julistamista ja julkista tunnustamista; eli suomeksi sanottuna "kaunista puhetta Jumalan suuresta suunnitelmasta".

Siksi 1 Kor 16:ssa tuo ilmaisu voitaisiin kääntää: "Jumalan suunnitelman malja, josta me kiitämme..."

Kauniita sanoja, Jumalan suunnitelman osa. Siinä aivan kaikki mitä siunaus konkreettisesti tarkoittaa. Jokainen Jumalan "siunaama" asia on osa Hänen suunnitelmaansa, joskus jopa pyhä tai pyhitetty, ja Jumalan siunaus asialle tarkoittaa sitä että kyseinen asia etenee Hänen suunnitelmansa mukaan - mistä Hän on luvannut pitää huolen. Tällöin Jumala tietysti jossakin tapauksessa puuttuu asioiden kulkuun sen mukaan kuin tarvitaan.

Annoit edellä linkin pikahakuun siunauksesta
eli uloskirjoitettuna jakeet, joissa puhutaan siunauksesta.

1.

Mooses (Gen 1:22) kirjoitti:Ja Jumala siunasi ne sanoen:
"Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä."

Siis ensimmäiset siunauksen sanat, jotka Jumala lausui,
siis ensimmäinen siunaus, jonka Jumala puhui,
oli lisääntymisen siunaus. Tämä siunaus kohdistui eläimiin.
Jumala teki eläimet sellaisiksi, että niiden elämän perustarkoitus on lisääntyä.

2.

Mooses (Gen 1:28) kirjoitti:Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille:
"Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa
ja tehkää se itsellenne alamaiseksi;
ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet."

Toiset siunauksen sanat, jotka Jumala lausui,
siis toinen siunaus, jonka Jumala puhui,
sisälsi myös lisääntymisen siunauksen.
Myöhemmin voimmekin lukea, kuinka tuo siunaus toteutui.

Mutta tuo toinen eli ihmiseen kohdistunut siunaus oli laajempi
kuin vain lisääntymisen siunaus, joka annettiin myös eläimille.
Ihminen Jumalan (elohim=valtiaat) kuvana
sai aseman vallita kaikkia eläimiä.

3.

Mooses (Gen 1:28) kirjoitti:Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen,
koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt.

Kolmas siunaus oli siis lepo (shabat). Ja sehän on, kuten Jeesus sanoi, ihmistä varten.

_____________________

Jos nyt sitten poiketaan tuohon siunauksen maljaan
niin sen sisältämä siunaus on pelastus.

Pelastus on Jumalan lahja.
Siis Jumalan antama lahja ihmisille.

Toki me saamme monia muitakin lahjoja Jumalalta,
ja aina on kysymys siitä, että Jumala lahjoittaa eli antaa lahjan.
Mutta on monia eri lahjoja, joita saamme ottaa vastaan.
On monia eri siunauksia, joita saamme ottaa vastaan.

Se pelastuksen lahja, joka kätkeytyy siunauksen maljaan eli Jeesuksen vereen,
ei sisälly niihin kolmeen siunauksiin, jotka Raamatun alkulehden luetteleman
kolmen siunauksen kohdalta löydämme.

Tuota pelastuksen siunausta ei vielä edes tarvittu,
koska synnin kirousta ei vielä ollut.

kalamos kirjoitti:

Mooses (Gen 1:22) kirjoitti:Ja Jumala siunasi ne sanoen:
"Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä."

Siis ensimmäiset siunauksen sanat, jotka Jumala lausui,
siis ensimmäinen siunaus, jonka Jumala puhui,
oli lisääntymisen siunaus. Tämä siunaus kohdistui eläimiin.
Jumala teki eläimet sellaisiksi, että niiden elämän perustarkoitus on lisääntyä.

Ei ollut mitään erityistä lisääntymisen "armolahjaa" tai muuta jonka Jumala olisi jälkeen antanut. Oli ainoastaan kauniit sanat, hyväksyntä ja toteamus että nuo ja nuo noudattavat Jumalan suunnitelmaa.

"Ja Jumala siunasi ne sanoen: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä.""
Kertoo meille: "Jumala ilmaisi niille tehtävänsä; eli että ne ovat osa Jumalan suurta suunnitelmaa ja niiden tarkoitus oli lisääntyä ja levitä kaikkialle maailmaan."

Ei ole mitään Raamatullista perustelua sille että kalojen ja lintujen lisääntymiskyky olisi ollut muutos siitä millaisiksi ne juuri hieman aiemmin luotiin.

Ensimmäinen siunaus, joka Raamatussa mainitaan,
koski eläinkuntaa, jonka Jumala loi viidentenä päivänä
- siis meressä eläviä olentoja ja taivaalla lentäviä siivekkäitä.
Jumala siunasi tuon juuri luomansa eläimistön sanoilla, joita lainasin.

Siis Jumalan suunnitelma - kuten olet asian ilmaissut -
eläinkunnalle oli juuri tuo, minkä tuo siunaus tuo esille.
Myöhemmin ihmiskunnan aikaansaama kirous maan päälle,
on saattanut eläinkunnankin ahdistukseen,
ja tuo ihmisen aiheuttama kirous on siis johtanut siihen,
että kaikki on poikennut pois alkuperäisestä suunnitelmasta.

Kuitenkaan edelleenkään eläinkunnan osana ei ole kylvää eikä niittää.
Mutta ihminen Jumalan kuvana on autuas,
kun saa viljellä ja varjella Jumalan luomakuntaa.

Laske siunaukset yksittäin

Raamatussa on useita sanoja, jotka ovat yleensä käännetty " siunaus "tai" siunata. "heprean useimmiten käännetty" siunata "on ”barak”, joka voi tarkoittaa kehua, onnitella tai tervehdystä. Kuten tässä ketjussa on huomattu, niin ensimmäiseksi ”siunata” –sana esiintyy 1. Moos. kirjassa kohdassa, jossa Jumala siunasi merenelävät ja linnut.
Sanalle tulee enemmän merkitystä, kun Jumala kutsui Abramin menemään luvattuun maahan. (Moos 12: 1-3), hän lupasi siunata häntä, tehdä hänen nimestään suuren ja että hänen kauttaan tulisivat muutkin ihmiset siunatuiksi. Tässä siunaukset liittyvät selvästi onneen ja hyvinvointiin, josta sekä Abram että muut saisivat nauttia.

1.Moos 22:16-18 jaksossa Jumala jälleen siunaa Abramin, ja lisää, että siunaus johtuu Aabramin kuuliaisuudesta Jumalan käskyjä kohtaan. Voinemme vetää sen johtopäätöksen, että jos tietoisesti elämme väärin emmekä ojentaudu elämässämme ymmärtämämme Jumalan Sanan mukaan, niin emme voi olettaa Jumalan siunaavan käden olevan päällämme.

Mooses (Gen 22:16) kirjoitti:ja sanoi: "Minä vannon itse kauttani, sanoo Herra: Sen tähden että tämän teit etkä kieltänyt minulta ainokaista poikaasi, minä runsaasti siunaan sinua ja teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja hiekka, joka on meren rannalla, ja sinun jälkeläisesi valtaavat vihollistensa portit.”

Pian myös ihmiset alkavat siunaamaan ja jakamaan siunauksia. Vaikka Jaakob toimii petollisesti isänsä edessä tekeytyessään Eesaukseksi, niin Jumalan valintana Jaakob oli juuri se, jonka tuli saada siunaus. Kieroilusta huolimatta isä Iisakin siunaus osui oikeaan kohteeseen ja myös toteutui.

Mooses (Gen 27:26-29) kirjoitti:Sen jälkeen hänen isänsä Iisak sanoi hänelle:
"Tule tänne ja suutele minua, poikani."
Hän astui hänen luokseen ja suuteli häntä.
Niin Iisak tunsi hänen vaatteidensa hajun ja siunasi hänet, sanoen:
"Katso, minun poikani tuoksu on kuin kedon tuoksu, jonka Herra on siunannut. Jumala antakoon sinulle taivaan kastetta ja maan lihavuutta, jyviä ja viiniä yllin kyllin. Kansat palvelkoot sinua, kansakunnat sinua kumartakoot. Ole veljiesi herra, ja äitisi pojat kumartakoot sinua. Kirottu olkoon, joka sinua kiroaa, siunattu, joka sinua siunaa.

Edellä oleva kuvaus on minusta hyvin puhutteleva. Meidän tulee olla tietoisia Jumalan läsnäolosta ja siitä, kenet ja mitä Jumala tahtoo todellisesti siunata. Timoteus saa Paavalilta varoittavan sanan:

Paavali (1 Tim 5:22) kirjoitti:Älä ole liian kerkeä panemaan käsiäsi kenenkään päälle, äläkä antaudu osalliseksi muiden synteihin. Pidä itsesi puhtaana.

Taas menemme uusille alueille, kun huomaamme sanan ”siunata” tapauksessa, jossa on mukana Jumalan kuritusta. Nyt on käytössä toinen heprealainen siunata merkitsevä sana ”esher”, jossa siunauksen tarkoituksena on saada meidät tietoiseksi siitä, että Jumala on johdattamassa meitä oikeaan suuntaan. Nyt siunaus ei aina tunnukaan vain hyvältä! Suomenkielinen Raamattu kääntää siunattu –sanan autuas. Huomattavaa on, että myös vuorisaarnassa meidän raamatussa on autuaaksi-julistuksia, vaikka oikea merkitys on juuri ”siunattu”, ”Jumalan hyväksymä”; englanninkielisissä laitoksissa vuorisaaarnassa onkin aivan oikein sana ”blessed”, siunatut.

Job (5:17) kirjoitti:Katso, autuas (=siunattu) se ihminen, jota Jumala rankaisee! Älä siis pidä halpana Kaikkivaltiaan kuritusta.

Onko niin, että meidän on vaikea nähdä, mikä on Jumalan siunausta ja mikä ei? Jumala haluaa siunata meitä: puhua meille hyvää ja toimia meitä kohtaan oikein ja hyvin. Käykö meille kuitenkin helposti niin kuin Psalmin laulajalle, joka uskovana näki, kuinka jumalattomat ihmiset menestyvät ja hän itse koki monenlaista vaivaa ja tuskaa. Sydämessään psalmin laulaja näki kateutta, kunnes ymmärsi, ettei maallinen menestys ole sama kuin Jumalan siunaama elämä.

Psalmista (73) kirjoitti:Totisesti, Jumala on hyvä Israelille, niille, joilla on puhdas sydän. Mutta minun jalkani olivat vähällä kompastua, askeleeni olivat aivan liukahtaa. Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan, kun minä näin jumalattomien menestyvän. Sillä he ovat vaivoista vapaat kuolemaansa asti, he ovat voimakkaat ja lihavat. Eivät he koe muitten kuolevaisten tuskia, eikä heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.

Ja myöhemmin samassa psalmissa:

Psalmista (73) kirjoitti:Minä mietin päästäkseni tästä selvyyteen; mutta se oli minulle ylen vaikeata, kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva. Totisesti, sinä panet heidät liukkaalle, perikatoon sinä heidät syökset. Kuinka he joutuvatkaan äkisti turmioon! He hukkuvat, heidän loppunsa on kauhistava.

Exap kirjoitti:- kun siunataan ruoka yhteisesti, pyydämmekö pihville pitkää ikää tai porkkanoille hyvää kasvua ?

Minun on vaikeaa 'siunata' ruokaa, oli sitä saatavilla enemmän tai vähemmän. Yleensä kiitän.

Kun nuorin sisareni on käymässä, hän siunaa kaiken suuhunpantavan. Ja kun hän huomaa minun nauttivan jotakin siunaamatta, hän siunaa senkin.

Myönnän, että (hyvin paljon) nuorempana minulla oli tapana lukea sama iltarukous joka ilta samaan aikaan ja sama kaava siirtyi joksikin ajaksi ruokarukoukseenkin. Ei siitä varmaan haittaa ollut, mutta koin sen ennen pitkää kovin kahlitsevaksi. Silloin se varmaan jäi pois.

Siunaus itsessään on kuitenkin positiivinen asia.

Tuntuu raikkaalta lukea jonkun omakohtainen kommentti, kuten Witness viestissään teki. Kiitos sinulle siitä! Aika usein tämä keskustelufoorumi syventää näkemystämme jostain yksittäisestä Raamatun jakeesta tai peräti Sanasta, jonka alkukielistä merkitystä haetaan ja kenties etsitään joku muu kohta, jossa kyseinen sana esiintyy. Joskus on käynyt niin, että Raamatun kokonaisnäkemystä asiasta emma jaksa hakea, vaan jäämme tavalla tai toisella yksittäisen jakeen vangiksi. Välttämättä yhden sanan alkukielinen ja alkuperäinen merkitys ei kuitenkaan avaa itse asiaa; yhtenä syynä on se, että jossain toisessa yhteydessä sanalla on jo toinen, eri vivahteinen, merkitys.

Raamatun selittäminen menee portaittain ja kaikki portaat on kuljettava: Sanan alkuperäinen merkitys, Sanan merkitys tässä asiayhteydessä (ei vain yhdessä jakeessa vain asiakokonaisuudessa) sekä missä muualla Raamatussa puhutaan samasta asiasta ja annetaan valoa meidän ymmärrykseemme.

Niin, Witness, itsellänikään ei ole jatkuvaa tapaa siunata aterioidessani ruoka-annostani. Mielessäni saatan lausua kiitoksen ylöspäin muistaen, että niin ruoka kuin kaikki muukin minun elämässäni tulee lopulta Taivaan Isän kädestä. Usein olen kuitenkin olevinani niin kiireinen, että syön ateriani nopeasti ikään kuin se olisi yksi kymmenistä päivän askareista. Itse asiassa koko rukouselämäni on vuosien varrella muuttunut; nykyään rukoilen ajatuksissani hyvinkin usein, vaikka ulospäin ei rukouksesta merkkejä olisikaan näkyvissä. Rukoushetkeni eivät ole niinkään näkyvällä tavalla pysähdyshetkiä rukloilemiseen.

Jos olen mukana jossain kristillisessä tapahtumassa yhteislounaalla, niin silloin ruoka aina myös siunataan. Miksi me ylipäätänsä sitten siunaamme ruu´an tai miksi se on hyvä tapa. Meidän Herramme ja Vapahtajamme itse siunasi ruu´an.

Markus (6:41) kirjoitti:Ja hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja siunasi ja mursi leivät ja antoi ne opetuslapsilleen kansan eteen pantaviksi; myöskin ne kaksi kalaa hän jakoi kaikille.

Ylösnousemisensa jälkeenkin kohdattuaan kaksi opetuslasta Emmauksen tiellä Jeesus siunasi ylösnousemusruumiissa ollessaan aterian:

Luukas (24:30) kirjoitti:Ja tapahtui, kun hän oli aterialla heidän kanssaan, että hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi heille.

Vanha kristikansa on sanonut, että varjele tapasi, niin sinun tapasi varjelee sinut. Ruu´an säännönmukainen siunaaminen pitää mielessä sen, että Jumala on kaiken hyvän antaja. Raamatun lukukin saattaa aika ajoittain jäädä, mutta jos luemme Raamattua tapamme mukaan säännöllisesti, niin Jumalan Sana vaikuttaa meihin tavalla tai toisella ja ravitsee henkeämme. Eräs puhuja totesi kerran, että usein krisittyjä haukutaan tapakristityiksi. Hän sanoi, ettei toisenlaisia uskovia olekaan - meillä on omat kristilliset tapamme ja niistä kiinnipitäminen tuo meidän sieluumme ja elämäämme Jumalan Pyhän Hengen läsnäoloa ja vaikutusta. Meillä tulee olla tietty määrä kurinalaisuutta. Hyvistä kristillisistä tavoista kiinnipitäminen on juuri sitä. On mahdollista, että menetämme sisäisen kurinalaisuuden.

(Hebr 6:12) kirjoitti:ettette kävisi veltoiksi, vaan että teistä tulisi niiden seuraajia, jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta perivät sen, mikä luvattu on.

Joskus ruu´an siunaaminen voi olla muille todistus uskostamme. Armeija-ajat oivat jo kaukana takana, kun eräs armeijakaveri muisteli erästä toista armeijatuttua. Kenestähän oli oikein kysymys, kun nimikään ei juolahtanut mieleen? "Tarkoitan sitä, joka aina siunasi ateriansa".

Witnessin mainitsema kiittäminen aterian yhteydessä voi hyvinkin olla tuota ruu´an siunaamista; molemmissa tapauksissa kiitos lausutaan ylöspäin ja tiedostetaan Jumalan antavan meille monin tavoin hyvin lahjojaan. Onko näissä tapauksissa mitään eroa. Toinen sanoo mielessään: "Minä siunaan Jeesuksen nimessä tämän ateriani" ja toinen lausuu hiljaa sydämessään: "Kiitos Jeesus, että sinä ravitset minut tällä hetkelläkin ja annta minulle syötävää"

Paavali ( 1 Tim 4:4) kirjoitti:Sillä kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä mikään ole hyljättävää, kun se kiitoksella vastaanotetaan.