Raamattu on Jumalan omasivu

Niin tuttu sana jokaisella suomalaiselle
niin uskovalle kuin ei-uskovallekin.

Minäkin olen ja tälläkin foorumilla
sujuvasti lainannut Raamatusta kohtia,
joissa tuo sana esiintyy.
Omaksitunnoksi käännetty alkutekstin ilmaisu on

syneidesis = kanssatieto

Ja löydän mielenkiintoisia toteamuksiani
tältä foorumilta:

Omatunto indikoi, jos teemme väärin

Jumalan Valtaistuimen edessä
paatuneimmankin ihmisen omatunto
toimii täysimääräisesti

Tuomion peruste on oleva se,
onko ihminen rakastanut pimeyttä enemmän kuin Valkeutta.
Ja tämän asian todistaa ihmisen omatunto.

Sitten minä olen aina välillä
törmännyt ilmaisuihin,
jotka ovat pysähdyttäneet minut.
Ja niin olen heittänyt kysymysmerkin
esimerkiksi seuraavasti:

Yliherkkä omatunto?
Miten sellainen syntyy ihmiseen?

Vähän aikaa sitten
kuuntelin radiosta väkevää julistusta.
Siinä esiintyi esimerkiksi sana luotilanka.

Nyt kun mietin tuota ilmaisua
Omatunto (samvete),
niin huomaan,
että en osaa selittää itselleni
enkä silloin muillekaan,
mitä tuo ilmaisu pitää sisällään.

Voiko omatunto mennä vinoon,
tai peräti kieroon.
Paatua se ainakin voi.

Siis kysyn,
mikä on omatunto.

Omatunto kertoo, kuinka lähimmäistään pitää kohdella.

Omatunto on yksinkertaisesti sitä, että ihminen erottaa ainakin omassa mielessään, mikä on oikein ja mikä on väärin.

Se, toimiiko hän oikeaksi tietämällään tavalla vai ei - se on ihmisen oma, tietoinen valinta.

On olemassa myös ilmaisu paatumus, silloin ihminen on täysin lakannut jopa edes harkitsemasta tehdä oikein. Hän tekee juuri niinkuin häntä huvittaa rikollisesti oman etunsa vuoksi.

Runollisesti ja romanttisesti voisi sanoa, että se oikea vaihtoehto sinne ajatuksiin tulee Jumalalta ja se väärä vaihtoehto tulee sitten sielunviholliselta.

Heti kun näin vastauksesi,
muistin mihin kohtaan
itse kysymys olisi kuulunut.
Pyhäkouluun tietenkin.
Ja siellä tämä viestiketju
tulleekin myös näkymään.

Erittäin selkeästi vastasit.
Yritän tavoittaa nuo asiat Raamatusta.
Aloitan tuosta paatumuksesta.

Avausviestini loppupuolella kysyin,
voiko omatunto mennä vinoon tai kieroon.
Ja heitin, että paatua se ainakin voi.

Heti viestin lähetettynäni tuli mieleen,
että ei minun mieleeni nyt kyllä tule kohtaa,
jossa puhuttaisiin omantunnon paatumisesta.
Ja nyt Sinä vastasit näin:

Annora kirjoitti:On olemassa myös ilmaisu paatumus, silloin ihminen on täysin lakannut jopa edes harkitsemasta tehdä oikein.

Eli ihminen
ja ihan tarkkaan ottaen
ihmisen sydän
on se, mikä paatuu eikä omatunto,
niinkuin avauksessani lipsahti?

Sekä VT:n kirjoitukset
ja Jeesuksen puheet,
jotka usein viittasivat niihin,
puhuivat sydämen paatumuksesta.

Samoin esimerkiksi opetuslapsista
sanotaan näin:

(Markus 6:52) kirjoitti:Sillä he eivät olleet noista leivistäkään
päässeet ymmärrykseen,
vaan heidän sydämensä oli paatunut.

Siis ihmissydän voi olla paatunut
- ei omatunto?

Mutta jonkinlaisessa symbioosissa
sydän ja omatunto kuitenkin ovat.

Heprealainen (Hepr 10:22) kirjoitti:niin käykäämme esiin totisella sydämellä,
täydessä uskon varmuudessa,
sydän vihmottuna puhtaaksi
pahasta omastatunnosta
ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä

Omatunto voi siis olla hyvä tai paha.
Ja se on sitä sydämen kyllyydestä.
Löysinköhän jäljille?

Paavali (1 Tim 4:2) kirjoitti:valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta,
joiden omatunto on poltinraudalla merkitty

Tuo onkin mielenkiintoinen jatko
tuolle paatumiskysymykselle.

Paavali viitannee siihen,
että rikollisen otsaan saatettiin
polttaa merkki,
joka ei siitä lähtenyt koskaan pois.

Ja nyt meillä onkin omantunnon
osoitteena otsa eli ajatusmaailma.

Ilmestyskirja puhuu pedonmerkistä,
joka myös otetaan otsaan.
Ja nyt me jo tiedämme,
että tuo merkki (mikrosiru)
mitä ilmeisimmin
voi sitoa ihmisen ajatusmaailman.
Kääntyminen ei enää ole mahdollista.

Ja nyt Paavali antaa ymmärtää,
että on ihmisiä,
joiden ajatusmaailma on niin lukkiutunut,
että mielenmuutos ei enää ole mahdollinen.

Kun ihminen on näin paatunut,
niin uskon vastaanottaminen on mahdotonta.

Kuitenkin todettakoon nyt heti perään,
että kun joku ihminen etsii Jumalaa,
niin kysymyksessä on aina
Pyhän Hengen työ.
Isä vetää ihmistä Poikansa tykö.
Siis kenenkään ei pidä ajatella niin,
että ei Jumala ei enää ottaisi vastaan.

Jumala haluaa,
että kaikki ihmiset pelastuisivat
ja tulisivat tuntemaan Totuuden.

Mutta on ihmisiä,
jotka eivät enää koskaan
halua ottaa vastaan tarjolla
olevaa pelastusta eli
armoa Jeesuksen veressä.
He voivat kyllä esittää
jopa Jeesukseen uskoville
toisenlaisia teitä Jumalan luo,
joita Paavali tuossa kohden tuo esiin.
Mutta muuta tietä ei ole kuin Jeesus Kristus.

Vaikka jonkun asian tietäisi vääräksi/vahingolliseksi omassatunnossaan, saattaa (uskova) ihminen toimia niin. Herännyt omatunto kiirehtii kuitenkin turvautumaan rukouksessa Jumalan apuun ja parannuksen armoon. Ja usein tilanteesta jääkin ikäänkuin muistijälki (eben ezer).

Omatunto on kuin hiljainen vartija, joka uskollisesti päivystää elämämme jokaisena hetkenä.

עֵד kirjoitti:Omatunto on kuin hiljainen vartija, joka uskollisesti päivystää elämämme jokaisena hetkenä.

Ja tuo vartija voi kuitenkin olla
- poltinraudalla merkitty
- paha
- likainen

Mutta toisaalta se voi olla
- verellä pesty
- hyvä
- puhdas

Edellisten lisäksi
löydän Raamatusta herkempääkin analyysiä.
Jonkun omatunto voi olla
- heikko.

Ja kun mennään äärirajoille,
niin Sanan mukaan
minun tulee toimia tuon toisen
heikon omantunnon mukaan
ja esimerkiksi olla syömättä ruokia ja juomia.

Mutta kaiken yhteenvetona lienee siis niin,
että omatunto eli tuo hiljainen vartija
toimii oikein
- tai sitten ei toimi.

Se voi näyttää luotilangan tavoin,
että suorassa on.
Mutta tosiasiassa jokin voima vetää luotilangan vinoon,
ja me rakennamme
elämämme rakennusta vaarallisen vinoksi
kontrollin siitä mitään huomauttamatta.

Ja lopulta meidän täytyy
jo vääntää riipustuksiakin ...
ei kun kirjoituksiakin ...
kieroon,
jotta voimme jatkaa
elämänrakennuksemme rakentamista.

Mutta sitten toisaalta on niitä,
jotka eivät ole koskaan nähneetkään
noita kriipustuksia eli Kirjoituksia,
ja kuitenkin he toimivat ja tekevät
kaiken aivan luotilangan suoraan
ja osoittavat,
että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä,
kun heidän omatuntonsa
myötä-todistaa

Annora kirjoitti:Runollisesti ja romanttisesti voisi sanoa, että se oikea vaihtoehto sinne ajatuksiin tulee Jumalalta ja se väärä vaihtoehto tulee sitten sielunviholliselta.

Tähän mennessä olen jotenkin sisäistänyt,
että omatunto liittyy jotenkin

- sydämeen
- mieleen
- Jumalan lakiin

Ja tämä voi ilmetä
hyvässä tai pahassa.

Uskonnollinenkin ihminen voi olla lainrikkoja.
Mutta pakanat voivat luonnostaan tehdä lain mukaan.
Tuomion peruste loppupeleissä on tämä:

Johannes (3:19) kirjoitti:ihmiset rakastivat pimeyttä
enemmän kuin valkeutta;
sillä heidän tekonsa olivat pahat.

Vanhan Testamentin puolella
ei varsinaisesti esiinny sanaa omatunto.

Oikein käännettynä
esimerkiksi Daavidista sanotaan:
Daavidin sydän iski/löi häntä

Vanhan Testamentin puolella
kirjoitettu laki oli Jumalan kansan omatunto.
Mutta Uudessa liitossa on toisin.

Jeremia (31:31-33) kirjoitti:Katso, päivät tulevat, sanoo Herra,
jolloin minä teen Israelin heimon
ja Juudan heimon kanssa
uuden liiton;
en sellaista liittoa kuin se,
jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin,
kun minä tartuin heidän käteensä
ja vein heidät pois Egyptin maasta,
ja jonka liittoni he ovat rikkoneet,
vaikka minä olin ottanut heidät omikseni,
sanoo Herra.
Vaan tämä on se liitto,
jonka minä teen Israelin heimon kanssa
niiden päivien tultua,
sanoo Herra:
Minä panen lakini heidän sisimpäänsä
ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä;
ja niin minä olen heidän Jumalansa,
ja he ovat minun kansani.

Heprealaisille kirjoittava
lainaa tuota kohtaa näin:

Heprealainen (Hepr 8:19) kirjoitti:Minä panen lakini heidän mieleensä,
ja kirjoitan ne heidän sydämiinsä.

Omatunto on työkalu
tätä varten.

Mutta on toinen,
joka haluaa turmella kiintolevyn.
Se täyttää sen valheilla niin piukkaan,
että me emme voi enää muuta lukea
kuin valhetta.

Ja silloin luotilanka onkin vinossa
ja peräti kierossa.

Sydän on paatunut.
Omatunto poltinraudalla merkitty.
Laittomuus hallitsee valheen kaikella voimalla.

Omatunto ja oma tahto ovat eri asioita.

Sekä lähimmäistään että itseään tulee rakastaa tasavertaisesti. Tällaiseen käyttäytymiseen omatunto meitä ohjaa. On oman tahdon mukainen päätöksemme, teemmekö näin vai toimimmeko itsekkäästi tai peräti rikollisesti.

Tämä koskee mielestäni sekä uudestisyntyneitä kuin myös uudestisyntymättömiä. Miksi meillä muuten olisi olemassa maallinen lainsäädäntö - rikoslaki.

Paavali (Gal 5:14) kirjoitti:Sillä kaikki laki on täytetty
yhdessä käskysanassa, tässä:
"Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi."

Itseäänkin saa rakastaa ja saa myös odottaa olevansa lähimmäistensä rakastama.

Matteus (7:12) kirjoitti:Sentähden,
kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän,
tehkää myös te samoin heille;
sillä tämä on laki ja profeetat

Paavali (Room 13:9) kirjoitti:
Sillä nämä:
"Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse",
ja mikä muu käsky tahansa,
ne sisältyvät kaikki tähän sanaan:
"Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi."

Paavali (Room 13:10) kirjoitti:Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa.
Sentähden on rakkaus lain täyttämys.

Nyt voi kuitenkin käydä niin,
että luullaan omaa tahtoa
Jumalan tahdoksi.

Ja Jeesus ennusti,
että tulee tapahtumaan näin:

Johannes (16:2-3) kirjoitti:ja tulee aika, jolloin jokainen,
joka tappaa teitä,
luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle.
Ja sen he tekevät teille,
koska he eivät tunne Isää eivätkä minua.

Saulus oli yksi tällainen,
joka kiivaili Jumalan puolesta
ja raastoi Jeesukseen uskovia.

Mutta sitten hän kohtasi Jeesuksen
ja tuli tuntemaan Jumalan.

Olen sitä mieltä, että jokaisen ihmisen omatunto kertoo tälle ihmiselle, mikä on oikein ja mikä on väärin.
Oman tahtonsa mukaan ihmisen sitten valitsee, miten toimii jossain elämäntilanteessa.

Kyllä, Saul eli Paavali vainosi seurakuntaa tiukkana fariseuksena ollessaan ja kuvitteli toimivansa oikealla tavalla. Mutta toimikohan hän sittenkään omantuntonsa ilmoituksen mukaisesti. Tuskin kukaan ihminen pitää oikeana ratkaisuna sitä, että tappaa tai tapattaa jonkun toisen ihmisen.
Omatunto ei käske tekemään syntiä, vaan oma tahto.

Luukas (Ap.t 8:1) kirjoitti:Myös Saulus hyväksyi Stefanuksen surmaamisen.
Ja sinä päivänä nousi suuri vaino
Jerusalemin seurakuntaa vastaan;
ja kaikki hajaantuivat ympäri
Juudean ja Samarian paikkakuntia,
paitsi apostolit.