Annora kirjoitti:Kyllä, Saul eli Paavali vainosi seurakuntaa tiukkana fariseuksena ollessaan ja kuvitteli toimivansa oikealla tavalla. Mutta toimikohan hän sittenkään omantuntonsa ilmoituksen mukaisesti.
Tuolla aiemmin jo totesinkin,
että VT:n puolella ei kirjaimellisesti kääntäen
puhuta ihmisen omastatunnosta eli kanssatiedosta.
VT:n puolella laki oli se tieto,
jonka mukaan Jumalan kansan sydän sykki.
Paavali todellakin luuli palvelevansa Jumalaa.
Ja hän teki sitä erittäin suurella hurskaudella.
Olihan hän saavuttanut vieläpä
fariseusten ja kaikkein ankarimman koulukunnan
mukaan täydellisyyden.
Paavali (Gal 1:13-14) kirjoitti:Olettehan kuulleet
minun entisestä vaelluksestani juutalaisuudessa,
että minä ylenmäärin vainosin
Jumalan seurakuntaa ja sitä hävitin
ja että edistyin juutalaisuudessa pitemmälle
kuin monet samanikäiset heimossani
ja ylen innokkaasti kiivailin
isieni perinnäissääntöjen puolesta.
Se 'kanssatieto', joka hänessä vaikutti
oli Toora ja juutalaisten iskostama opetus siitä.
Ja Leviticus eli 3. Mooseksen kirja sääti
kuoleman rangaistuksen esimerkiksi Jumalan pilkasta.
Ja niin Paavalilla ei ollut mitään kanssatietoa,
mikä olisi puhunut hänen toimintaansa vastaan.
Hän kiivaili Jumalan puolesta.
Itse Jeesuskin tuomittiin saman pykälän perusteella
koko papiston voimin
ylipapin reväistessä vaatteensa.
Matteus (26:65-66) kirjoitti:
Silloin ylimmäinen pappi repäisi vaatteensa ja sanoi:
"Hän on pilkannut Jumalaa.
Mitä me enää todistajia tarvitsemme?
Katso, nyt kuulitte hänen pilkkaamisensa.
Miten teistä on?"
He vastasivat sanoen:
"Hän on vikapää kuolemaan".
Kun ylipappi repäisi vaatteensa.
Tuo teko kuvasi ...
tai sen olisi pitänyt kuvata sitä,
kuinka syvä suru lävisti repäisijän sydämen.
Esimerkiksi Jaakobista kerrotaan
Joosefin verisen viitan tarkastettuaan:
Mooses (Gen 37:33-34) kirjoitti:Ja tarkastettuaan sen hän sanoi:
"Tämä on minun poikani ihokas.
Villipeto on hänet syönyt;
totisesti, Joosef on raadeltu kuoliaaksi."
Ja Jaakob repäisi vaatteensa,
pani säkin lanteilleen
ja suri poikaansa pitkät ajat.
Nyt kuitenkin ylipapin sydän tuskin oli murtunut.
Hänhän oikein kaipasi todistajia
Jeesuksen syyllisyydestä.
Hänelle ei ollu suru vaan ilo,
että löytyi peruste vaatia Jeesuksen surmaamista.
Tuon ylipapin sydän oli siis paatunut.
Raamattu käyttää myös ilmaisua turtua.
Käännöksissämme on kohta,
jossa puhutaan tunnon turmisesta.
Mutta tuota sanaa 'tunto'
ei tuossa kohden ole Raamatussa.
Kirjaimellisesti käänteän sanotaan:
Paavali (Ef 4:19) kirjoitti:Vuoksi paatumisen sydämen heidän
jotka turtuneina itsessään
antautuivat irstaudella harjoittamiseen
saastaisuuden kaiken ahneudessa.
Siis sydämen paatuminen
merkitsee ihmisen sisimmän turtumista.
Ja kauhistuttavaa on,
että Paavali kirjoittaa tuon varoituksen uskoville.
Uskova ihminen voi turtua
sydämensä paatumuksessa niin,
että hän viettää jopa tuollaista elämää.
Paavali kiivaili Jumalan puolesta,
kun ei tuntenut Jeesusta.
Jeesukseen uskova voi olla täysin
toisesta ääripäästä.
Ja kumpikaan ei tunne mitään,
vaan on turtunut.
Omatunto, jonka pitäisi toimia,
on jossain sielumme eli mielemme alueella.
Ja niin Paavali ohjeistaakin meitä näin:
Paavali (Ef 4:22-23) kirjoitti:teidän tulee panna pois vanha ihmisenne,
jonka mukaan te ennen vaelsitte
ja joka turmelee itsensä
petollisia himoja seuraten,
ja uudistua mielenne hengeltä
Ja sitten Paavali antaa uskoville
aivan konkreettisia ohjeita. Esim:
älkääkä antako perkeleelle sijaa Tiitusta Paavali ohjeistaa näin:
Paavali (Tiit 1:15) kirjoitti:Kaikki on puhdasta puhtaille;
mutta saastaisille ja uskottomille
ei mikään ole puhdasta,
vaan heidän
sekä mielensä että omatuntonsa
on saastainen.
