Raamatussa tiedolla tarkoitetaan ennen kaikkea henkilökohtaisen kanssakäymisen ja kokemuksen pohjalta syntynyttä tuntemista. Tieto Jumalasta ei ole persoonatonta, jotain ihmisjärjen kehittämää ”tosi olevaista”, ”korkeaa ideaa”, ”älyn oivallusta” tai ”mielen valaistumista” (yms) vaan se on elävän Jumalan persoonan tuntemista sielun tunne- ja käsityskykyä syvemmällä, hengessä ja totuudessa. Tähän tuntemiseen liittyy tietoisuus siitä, että Hän tuntee meidät läpikotaisin, sielumme ja henkemme syvimpiä sopukoita myöten, ja edelleen, kun Herra tuntee jonkun, se merkitsee (myönteisessä mielessä), että Hän tunnustaa tämän omakseen. Tällainen tieto on hyvin riemullista ja vapauttavaa.
Raamatun ilmoitus torjuu sellaisen ihmisviisauden, joka tahtoo tutkia Jumalan mieltä ja olemusta sekä päästä siitä perille ihmisen luonnollisin kyvyin (1. Kor 2:16, Room. 11:32, Jes. 40:13). Tämän maailman viisaus ja tieto ovat hullutusta Jumalan silmissä (1. Kor. 3:19). Tosi tieto Jumalasta ilmestyi meille Jeesuksessa Kristuksessa, jossa vain on mahdollista

Paavali (Kol 2:2-3) kirjoitti:että heidän sydämensä, yhteenliittyneinä rakkaudessa, saisivat kehoitusta omistamaan täyden ymmärtämyksen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä.
Vain Kristuksessa saamme oikeaa jumalatietoa, joka kestää ajassa ja ikuisuudessa. Hänen ulkopuolella oleva tieto on ihmisviisautta ja järjen päätelmiä, jotka johtavat yhtäällä Herran Jeesuksen persoonan kieltämiseen tai toisaalla mystiikkaan, gnostilaisuuteen tai hurmahenkisyyteen vailla ylös nousseen Herramme Jeesuksen omakohtaista tuntemista ja tunnustamista.
Tutkiessamme Jumalan Sanaa meidän tulee muistaa, että emme voi ottaa mitään ellei sitä meille anneta ylhäältä. Jeesus sanoi:

Matteus (11:27) kirjoitti:Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.
Tästä on tiedossa ja sen ymmärtämisessä kysymys.
