Raamattu on Jumalan omasivu

Jonkun saarnasta jäi mieleen sanat että jos joutuu kipuilemaan syyllisyyden ja muiden menneiden asioiden kanssa, ei pääse uskossa eteenpäin.

Minä olen omissa asioissani menneisyyden verkon vankina enkä pääse eteenpäin uskon tiellä. En pysty vapautumaan itse, ja rukoilin Jeesusta päästämään minut vapaaksi ja avaamaan minulle oven, että kasvaisin uuteen vaiheeseen.

Eilen kokouksessa vieras ihminen vieressäni kysyi saako hän siunata minua. Tottakai, vastasin.

Hän sanoi paljon ihania asioita ja sai muun muassa tiedon sanat: Minä avaan sinulle uuden oven . . .
Sanat, joita juuri samana päivänä olin pyytänyt!

- - -

Kyllä me itseriittoiset mörrimöykyt tarvitaan sittenkin toinen toistamme.

Kuulut selvästi
Filadelfian seurakuntaan.

Kunpa minäkin kuuluisin.
Se toinen lopunajan seurakunta
kun on Laodikea.

Sinä kuulut Filadelfiaan.
Minä tunnen vahvasti Laodikean harmaat siivet ylläni.
Olen veretön, vetinen, laiska uskova.
Siksi se sanakin tuli minulle.

Avauksesi on
valtavan väkevä todistus
Jumalan huolenpidosta.

Minulle se avautuu
jokaisessa osiossaan.

Joskaan en ehkä täysin ymmärrä
tuota sanaa 'menneisyys'.

Joskus kun olen tunnustanut
jollekin saarnaajalle jotain,
niin olen saanut vain kuittauksen,
että ei 'menneistä' tarvitse välittää.

No onhan se Raamatussa.
Jumala tekee uutta.

Jesaja (43:18-19) kirjoitti:
Älkää entisiä muistelko,
älkää menneistä välittäkö.

Katso, minä teen uutta;
nyt se puhkeaa taimelle,
ettekö sitä huomaa?

Niin,
minä teen tien korpeen,
virrat erämaahan.

Mutta joskus tuntuu,
että puhuminen menneistä onkin
helppo väistöliike.

Minä aloitan jokaisen aamuni niin,
että hapuilen kännykästä,
onko jotain uutta eri rintamilta.

Sitten pukeudun
ja keitä teetä.

Pari keksiä
ja olen valmis taisteluun.

Mutta tyhjän ruudun ääressä
olen niin tyhjä kuin olla ja voi.

Ja niin ennenkuin töihin ruvetaan,
rukoilen anteeksi syntejäni.
Veren puhdistusta.
Ja sitä armoa,
että saisin vielä jakaa Jumalan Sanaa.

Mitään jaettavaa ei itselläni ole.
Mutta leipä on yksi.
Ja siitä saan minäkin murtaa.

Paavali (1 Kor 10:16-17) kirjoitti:
Siunauksen malja,
jonka me siunaamme,
eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen?

Se leipä, jonka murramme,
eikö se ole osallisuus
Kristuksen ruumiiseen?

Koska leipä on yksi,
niin me monet olemme yksi ruumis;
sillä me olemme kaikki
tuosta yhdestä leivästä osalliset.

Ajatella,
minä aloitan oikeastaan
jokaisen päiväni
leivän murtamisella.

Ja saan sitten itsekin osani
Jeesuksen Ruumiista ja Verestä.

Sinä olet rukoillut
Jumalan mielen mukaisen rukouksen
ja olet saanut siihen silloin
tietenkin myös vastauksen Jumalalta.
Todellisen ja konkreettisen kuittauksen.

Tuollainen vahvistaa.
Ole siunattu.

Sinä kuulut Filadelfiaan.
Itsestäni en tiedä.

Vaikka en minä kyllä
itse asiassa luule olevani rikas.

Tiedän,
että minä olen viheliäinen ja kurja.

En kylmä enkä palava.

Mutta Laodikean uskovillekin
on luvattu ateriayhteys.
Ja omalta osaltani siitä
aamupalasta jo kerroinkin.