Raamattu on Jumalan omasivu

Tänään Jeesuksen syntymän muistopäivänä tuli lukuvuoroon pääsiäisevankeliumi. Jeesuksen hauta löydettiin tyhjänä, ja Hän ilmestyi omilleen kuolemansa jälkeen lihassa ja luissa, Hän söi ja joi, ja Häneen sai koskea.

Mietin, mitä yhtäläisyyttä on Jeesuksen syntymän ja kuoleman välillä. Taivaan näkökulmasta katsottuna jouluna Hän kuoli pois taivaasta, ja pääsiäisenä Hän syntyi takaisin taivaaseen. Ihmisten kannalta katsoen päin vastoin. Riippuu näkökulmasta.

Yhtäläisyys näkyy myös neljän evankeliumin aukeamilla Raamatussa. Saman aukeaman vasemmalla puolella Jeesus kuolee, oikealla puolella syntyy.

Jeesus on paradoksaalisesti molemmat - syntymä ja kuolema. Alku ja loppu. Alfa ja Omega.

Jeesus on kaikki. Me jotka Häntä rakastamme, olemme onnellisia. Onnellista joulupäivää kaikille.

Jeesuksen syntymä eli
tuleminen taivaasta maan päälle
Isän tyköä/helmasta/povesta
pienen pieneksi ihmisen aluksi
neitsyen kohtuun
tapahtui todellakin juuri sitä
päämäärää varten,
että Hän kuolisi ristillä.

Synnytys tapahtui ilmeisesti
syysjuhlien aikaan
ja ristinkuolema kevään
juhlien aikaan.

Jeesus syntyi kuollakseen
meidän edestämme sukulunastajana.

Ja sitä varten Hänen täytyi
jättää Kirkkautensa asumus
ja kirjaimellisesti kääntäen
pystyttää telttamaja asumuksekseen.

Ja vastaavasti kaikki tapahtuu
meidän kohdallamme käänteisenä.

Hän kuoli,
jotta me synteihimme kuolleet
voimme tulla eläviksi.

Jumala on eläviksi tehnyt teidät,
jotka olitte kuolleet
rikoksiinne ja synteihinne,

Ja tämän mahdollisti se,
että Jeesus jätti kirkkautensa
ja puettiin liharuumiiseen.

Ja vastaavasti käänteisessti
pimeyden varjon laaksossa asuvat
saamme riisua
vanhan ihmisemme tekoinensa
ja pukeutua uuteen.

Jeesus otti päälleen meidän syntimme,
mutta me saamme pukeutua
Hänen vanhurskauteensa.

Ja mikä parasta,
Hän joka on aloittanut meissä
hyvän työn,
on vievä sen päätökseen asti.

Sillä me tiedämme,
että vaikka tämä
meidän maallinen majamme
hajotetaankin maahan,

meillä on asumus Jumalalta,
iankaikkinen maja taivaissa,
joka ei ole käsin tehty.

Sentähden me huokaammekin ikävöiden,
että saisimme pukeutua
taivaalliseen majaamme,

sillä kun me kerran
olemme siihen pukeutuneet,
ei meitä enää havaita alastomiksi.

Sillä me,
jotka olemme tässä majassa,
huokaamme raskautettuina,
koska emme tahdo riisuutua,
vaan pukeutua,
että elämä nielisi sen,
mikä on kuolevaista.

Mutta se,
joka on valmistanut meidät juuri tähän,
on Jumala,
joka on antanut meille Hengen vakuudeksi.

Sentähden me aina olemme
turvallisella mielellä ja tiedämme,
että,
niin kauan kuin olemme
kotona tässä ruumiissamme,
me olemme poissa Herrasta;

sillä me vaellamme uskossa
emmekä näkemisessä.

Mutta me olemme turvallisella mielellä
ja haluaisimme mieluummin
muuttaa pois ruumiista
ja päästä kotiin Herran tykö.