Raamattu on Jumalan omasivu

Paavali (Room 8:13) kirjoitti:
Sillä jos te lihan mukaan elätte,
pitää teidän kuoleman;
mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot,
niin saatte elää.

Teksti paljastaa heti
ensilukemalla,
että kysymyksessä
on pelastetut ihmiset.

Edelleen teksti paljastaa,
että näillä ihmisillä
on Pyhä Henki.

Mutta jokin voi mennä pieleen,
kun tuon jakeen alkuteksti
alkaa sanoilla

εἰ (ei) γὰρ (gar) = jos siis

Nyt on pakko katsoa peruutuspeiliin.
Mikä siis voi mennä pieleen.
Edellinen jae:

Paavali (Room 8:12) kirjoitti:
Niin me siis, veljet,
olemme velassa,
mutta emme lihalle,
lihan mukaan elääksemme.

No niin veli kalamos.
Minkäs mukaan on eletty.

Ja sen sitten kyllä huomaa.
Jos veli ei elä Hengen mukaan.

Silloin veljellä ei ole Hengen Elämää.
Ja veli on rauhaton.

Mutta katsotaan,
mitä tarkkaan ottaen näkyy
peruutuspeilistä:

Kun olemme pelastetut,
niin mikään kadotustuomio
ei todellakaan meitä kohtaa.

Paavali (Room 8:1) kirjoitti:
Niin ei nyt siis ole
mitään kadotustuomiota niille,
jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.

Me olemme siirretyt
kokonaan toiseen valtakuntaan
ja toisen lain alle.

Paavali (Room 8:2) kirjoitti:
Sillä elämän hengen laki
Kristuksessa Jeesuksessa
on vapauttanut sinut
synnin ja kuoleman laista.

Jeesus hoiti puolestamme
synnin ja kuoleman lain.

Paavali (Room 8:3) kirjoitti:
Sillä mikä laille oli mahdotonta,
koska se oli lihan kautta heikoksi tullut,
sen Jumala teki,
lähettämällä oman Poikansa
syntisen lihan kaltaisuudessa
ja synnin tähden
ja tuomitsemalla synnin lihassa,

Ja nyt me vaellamme
Elämän Hengen ja Vanhurskauden
lakien alaisina.

Paavali (Room 8:4) kirjoitti:
että lain vanhurskaus
täytettäisiin meissä,
jotka emme vaella lihan mukaan,
vaan Hengen.

Tulimme uskoon
mielenmuutoksen kautta.
Emme enää halunneet
elää lihan mielen mukaan,
vaan Hengen mielen mukaan.

Paavali (Room 8:5) kirjoitti:
Sillä niillä,
jotka elävät lihan mukaan,
on lihan mieli,
mutta niillä,
jotka elävät Hengen mukaan,
on Hengen mieli.

Ja nyt meillä on uusi mieli.
Kun teemme syntiä,
niin me itkemme.
Emme saa siitä tyydytystä.

Paavali (Room 8:6) kirjoitti:
Sillä lihan mieli on kuolema,
mutta hengen mieli on elämä ja rauha;

Ja valitettavasti on niin,
että liha ei pyhity.

Paavali (Room 8:7) kirjoitti:
sentähden
että lihan mieli
on vihollisuus Jumalaa vastaan,
sillä se ei alistu Jumalan lain alle,
eikä se voikaan.

Mutta liha ei ole enää valtiaamme.

Paavali (Room 8:8) kirjoitti:
Jotka lihan vallassa ovat,
ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.

Uusi hallitsijamme on
Jumalan Henki eli Kristuksen Henki,
sillä olemme syntyneet Hengestä
Jumalan lapsiksi.

Paavali (Room 8:9) kirjoitti:
Mutta te ette ole lihan vallassa,
vaan Hengen,
jos kerran Jumalan Henki teissä asuu.
Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä,
se ei ole hänen omansa.

Tekemiimme synteihin kuollut henkemme
on syntynyt uudesti Hengestä,
ja on jo siirtynyt kuolemasta Elämään.

Paavali (Room 8:10) kirjoitti:
Mutta jos Kristus on teissä,
niin ruumis tosin on kuollut
synnin tähden,
mutta henki on elämä
vanhurskauden tähden.

Eli ruumiimme ei vielä ole edes kuollut,
eli se ei vielä ole voinut syntyä uudesti.

Paavali (Room 8:11) kirjoitti:
Jos nyt hänen Henkensä,
hänen,
joka herätti Jeesuksen kuolleista,
asuu teissä,
niin hän,
joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen,
on eläväksitekevä
myös teidän kuolevaiset ruumiinne
Henkensä kautta, joka teissä asuu.

Ruumiimme voi jo nyt kokea
Hengen voimaa.
Se voi kokea myös
ihmeen omaista parantumista.
Mutta loppuviimein se kuolee
synnin tähden.
Me voimme kuitenkin jo tämän
kuolevaisen ruumiimmekin
asettaa Jumalan käyttöön.

Paavali (Room 8:12) kirjoitti:
Niin me siis, veljet,
olemme velassa,
mutta emme lihalle,
lihan mukaan elääksemme.

Valitettavasti moni uskovakin
kuitenkin elää sellaista
mitäänsanomattoman mukavaa elämää,
joka ei ole todellista elämää.

Paavali (Room 8:13) kirjoitti:
Sillä jos te lihan mukaan elätte,
pitää teidän kuoleman;
mutta jos te Hengellä
kuoletatte ruumiin teot,
niin saatte elää.

Siis monikin pelastettu Jumalan lapsi
kadottaa todellisen Elämän.
Jeesus ilmaisi asian näin:

Matteus (10:39) kirjoitti:
Joka löytää elämänsä,
kadottaa sen;
ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni,
hän löytää sen.

Minulla on Hengen mieli, mutta lihani sotii Hengen mieltäni vastaan. Sitten kun olen perillä Jeesuksen Kristuksen luona, ei lihani enää sodi.


11.07.2023 16:50

Vain vaeltamalla Hengessä, en lihan himoa/halua/tahtoa täytä.

Uskova taistelee armossa lihaansa ja sen haluja vastaan. Uskomaton ei taistele, vaikka voi tehdä paljonkin ns.hyviä tekoja.


11.07.2023 21:25

Uskomaton ei turvaudu armoon Jeesuksessa Kristuksessa.


11.07.2023 21:34

Raamattu kehottaa vaeltamaan Hengessä jotka uskovina emme täytä lihan himoa. Mitä tämä Hengessä vaeltaminen käytännössä tarkoittaa?

Paavali (Gal 5:16-18) kirjoitti:
Minä sanon:

vaeltakaa Hengessä,
niin ette lihan himoa täytä.

Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan,
ja Henki lihaa vastaan;
nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan,
niin että te ette tee sitä,
mitä tahdotte.

Mutta jos te olette
Hengen kuljetettavina,
niin ette ole lain alla.

Vaeltaminen edellyttää kahta asiaa.

Ensinnäkin
katseen kiinnittämistä
kohti päämäärää.

Suunnistuksessa otetaan
kaukainen kohde
ja sitten juostaan sinne.
Ei katsota vasemmalle eikä oikealle
vaan määränpäähän.

Mutta yhtä tärkeää
kuin katsoa eteenpäin
on vilkaista aina välillä
peruutuspeiliin.

Mitä on jo jäänyt taakse.
Nimittäin me helposti unohdamme
jo tapahtuneet tosiasiat.

Voimme alkaa uudelleen
toistaa samoja asioita,
jotka ovat jo toteutuneet.

Etsimme kohtaa,
jossa meidän pitäisi kääntyä.
Vaikka olemme jo kääntyneet.
Jne.

Heprealainen (Hepr 6:1-2) kirjoitti:
Jättäkäämme sentähden
Kristuksen opin alkeet
ja pyrkikäämme täydellisyyteen,
ryhtymättä taas uudestaan
laskemaan perustusta:

parannusta kuolleista töistä
ja uskoa Jumalaan,

oppia kasteista
ja kätten päällepanemisesta,

kuolleitten ylösnousemisesta
ja iankaikkisesta tuomiosta.

Yksi perus asia,
mikä helposti unohtuu,
on se,
että me olemme
jo kuolleet synnille.

Siksi on hyvä aina välillä
vilkaista peruutuspeiliin
ja muistuttaa itselle,
mitä on jo tapahtunut.

Paavali (Kol 3:3) kirjoitti:
te olette kuolleet,
ja teidän elämänne on kätkettynä
Kristuksen kanssa Jumalassa

Siis me olemme jo kuolleet synnille.

Paavali (Room 6:2) kirjoitti:
Me,
jotka olemme kuolleet pois synnistä,
kuinka me vielä eläisimme siinä?

Jos unohdamme ja jätämme huomiotta
edellä olevan tosiasian,
niin me olemme omillamme,
emmekä vaella Hengessä.

Silloin punnerramme lihan voimassa.
Ja aika pitkälle voimme päästä niinkin.
Ainakin Paavali pääsi.
Hän oli
lain vanhurskauteen nähden
nuhteeton.

Mutta ihan uuteen ulottuvuuteen
Paavali pääsi kun kohtasi Jeesuksen armon.

Paavali (Fil 3:7-9) kirjoitti:
Mutta mikä minulle oli voitto,
sen minä olen
Kristuksen tähden
lukenut tappioksi.

Niinpä minä todella
luen kaikki tappioksi
tuon ylen kalliin,
Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani,
tuntemisen rinnalla,

sillä hänen tähtensä
minä olen menettänyt kaikki
ja pidän sen roskana
- että voittaisin omakseni Kristuksen
ja minun havaittaisiin olevan hänessä
ja omistavan, ei omaa vanhurskautta,
sitä, joka laista tulee,
vaan sen,
joka tulee Kristuksen uskon kautta,
sen vanhurskauden,
joka tulee Jumalasta
uskon perusteella

Taistelu ei siis ole minun.
Se on Herran.
Herran Henki sotii minun lihaani vastaan.
En minä siihen taisteluun
halua ollenkaan sekoilla.

Minä pidän itseäni kuolleena synnille.
Kun annoin itseni Jeesukselle,
niin se merkitsi sitä,
että minut upotettiin
Hänen Ristinkuolemaansa.

Siis minun lihani on siitä
asti ollut ristiinnaulittuna.

Kaikki tällainen on tarpeellista
aina välillä
muistuttaa itselleen,
vilkaisten peruutuspeiliin.
Kaikki tämä on siis jo takana.

Mutta tietenkin on tärkeää
katsoa eteenpäin.

Ja täytyy olla varovainen,
ettei sekoita taustapeilistä
näkyviä asioita siihen,
mitä näemme tuulilasista.

Esimerkiksi se,
että minä olen ristiinnaulittu,
on historiallinen tositapahtuma.

Ja sen tähden,
minä en enää taistele lihani kanssa.
Minä olen synnille kuollut.

Ja nyt minä voin taistella
sitä taistelua,
joka meille uskoville on tarkoitettu.

Me voitamme sieluja Kristukselle.
Ja siinä taistelussa meitä kohtaa
monet haasteet.

Ja tästä taistelusta pois jääminen
merkitsee sitä,
että mahtavinkin Herran sotilas
lankeaa ja syvästi lihan himoihin.

Siis meidän ei kuulu
taistella itsemme kanssa.
Me pidämme totena sitä,
että olemme synnille kuolleita.

Ja näin olemme vapaat
siihen taisteluun,
joka on meille tarkoitettu.
Taisteluun Goljattia vastaan.

Ja nyt tullaankin Daavidiin.
Aina kun hyräilen:
"Mä taistelen kuin Daa-aavid"
mieleen tuleekin Batseba.

Daavidin lankeemuksen syy
on juuri se,
että hän jäi pois taistelusta.
Siis rintamalta.

Hän ei ollut oikealla paikalla.
Hän ei vaeltanut
Hengen johdattamana
vaan jäi kotiin loikoilemaan.

Ja kohta edessä oli taistelu
Daavid vastaan Daavid,
jonka Daavid auttamatomasti
tietenkin hävisi.

Paavali (Gal 5:16) kirjoitti:
vaeltakaa Hengessä,
niin ette lihan himoa täytä.

Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan,
ja Henki lihaa vastaan;

nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan,
niin että te ette tee sitä,
mitä tahdotte.

Taistelu syntiä vastaan
ei siis ole sitä,
että taistelemme itsemme kanssa.
Huidomme kovemmin ja kovemmin.
Ja kohta pyörrymme kanveesiin.

Se on sitä,
että heitämme airot pois,
ja nostamme purjeet.
Ja silloin Tuuli täyttää purjeet
ja vaellamme Hengen kuljetettavana.

Minä en itse voi voittaa lihaani.
Minun on ihan turha taistella
itseni kanssa.

Mutta onneksi Henki on lihaa vastaan.
Ja niin me voimme
Hengellä kuolettaa ruumiin teot.

Paavali (Ef 5:18) kirjoitti:
täyttykää Hengellä,
puhuen keskenänne
psalmeilla ja kiitosvirsillä
ja hengellisillä lauluilla,
veisaten ja laulaen sydämessänne
Herralle

Purjeet täyttyvät
ja pursi kulkee eteenpäin
kohti Kotisatamaa.

Paavali kuritti fyysisesti Ruumistaan, lihan halujen tähden jotta pääsisi uskossa perille.

Viittaat tähän kohtaan:

Paavali (1 Kor 9:27) kirjoitti:
minä kuritan ruumistani
ja masennan sitä,
etten minä,
joka muille saarnaan,
itse ehkä joutuisi hyljättäväksi.

Tuo loppuosa olisi
kirjaimellisesti kääntäen:

kirj

Paavali (1 Kor 9:27) kirjoitti:
kelpaamattomaksi tulisi

Jokainen ihminen on Jumalle kelpaava
yksin Jeesuksen sovituksen tähden.

Ja tätä ilosanomaa Paavali julisti.
On siis mahdotonta,
että Paavali tarkoittaisi tuossa sitä,
että hän voisi menettää pelastuksen,
joka on yksin armosta uskon kautta.

Mutta Paavali saattaisi menettää
etuoikeuden julistaa tuota ilosanomaa
eli
Jumala voisi ottaa tuon armoituksen
pois Paavalilta,
jos
hän ei olisi siihen arvollinen,
ja
silloin Paavali ei myöskään
voisi saavuttaa voittopalkintoa.

Eli tämä näköala Paavalilla oli,
kun hän katsoi tuulilasista eteenpäin.

Mutta kun hän katsoi peruutuspeiliin,
niin hänelle oli kristallin kirkas asia,
että hän on yksin armosta pelastettu.

Eli kerran pelastettu, aina pelastettu jos pelastusta ei voi kerran menettää?!

Siis me emme pelastu
vaan Jeesus pelastaa.

Uskovan kohdalla on siis niin,
että meidän henkemme
on jo pelastettu.

Me olemme syntyneet
uudesti ylhäältä Hengestä.
Meissä asuu Kristuksen Henki.

Mutta sielun maailmamme
on vielä horjuva.
Ja sitä pelastetaan koko ajan.

Sen tähden Raamatussa on monenlaisia
aikamuotoja Pelastukselle.

Mutta oleellista on ymmärtää,
että me emme pelastu,
vaan meidät pelastetaan.

Siis kysymys on siitä,
voiko Jumala epäonnistua
pelastustehtävässään.

Matteus (19:23-26) kirjoitti:
Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa:

"Totisesti minä sanon teille:
rikkaan on vaikea päästä
taivasten valtakuntaan.

Ja vielä minä sanon teille:
helpompi on
kamelin käydä neulansilmän läpi
kuin rikkaan päästä
Jumalan valtakuntaan."

Kun opetuslapset sen kuulivat,
hämmästyivät he kovin ja sanoivat:

"Kuka sitten voi pelastua?"

Niin Jeesus katsoi heihin ja sanoi heille:

"Ihmisille se on mahdotonta,
mutta Jumalalle on kaikki mahdollista".

Siis pelastus on meille mahdonta.
Ei pelkästään vaikeaa
vaan mahdotonta.

Emme voi pelastautua.
Meidät täytyy pelastaa.

Ensimmäinen syy siihen,
että pelastumisemme on vaikea,
on se,
että me haluaisimme itse
ratkaista ongelmamme.

Itse asiassa me olemme jo kuolleet.
Hukkuneet synteihimme.
Ei kuollut voi pelastaa itseään.

Vaan miten hukkunut pelastetaan.
Häneen puhalletaan henki.

Samoin tapahtuu
synteihinsä hukkuneelle ja
hengellisesti kuolleelle.

Johannes (5:25) kirjoitti:
Totisesti, totisesti
minä sanon teille:
aika tulee ja on jo,
jolloin kuolleet kuulevat
Jumalan Pojan äänen,
ja jotka sen kuulevat,
ne saavat elää.

Me siis saamme Hengen
uskossa kuulemisesta.
Emme saa sitä tekojen kautta.

Paavali (Gal 3:2) kirjoitti:
Tämän vain tahdon saada teiltä tietää:
lain teoistako saitte Hengen
vai uskossa kuulemisesta?

Tässä on toinen syy,
miksi meidän on vaikea päästä
Jumalan Valtakuntaan eli olotilaan,
jossa meidät täyttää
Vanhurskaus, Rauha ja Ilo
Pyhässä Hengessä.

Me alamme vielä
uskoon tultuammekin
tavoitella omavanhurskautta.

Ja on ihmisiä,
jotka eivät edes uskalla
tulla ratkaisun paikalle,
ennenkuin ovat parannelleet itseänsä.

Silloin asetamme hevosen kärryjen taakse.
Ei matkan teosta näin tule mitään.

Kaikki on alusta loppuun saakka
Jeesuksen uskon varassa.

Siis sen uskon,
jonka kantava voima
on Jeesuksessa
alusta loppuun saakka.

Hän on tuon uskon
alkaja ja täydelliseksi tekijä.

Ja vielä senkin jälkeen,
kun olemme tulleet uskoviksi,
ja meille on annettu sinetiksi
Pyhä Henki
lunastuksen päivään saakka,
niin me saatamme alkaa epäillä
Jumalaan luottamisen sijaan,
kun katselemme vaellustamme.

Ja taas olemme suossa.
Epäuskon suossa.

Ja näin moni Jumalan lapsi
saattaa vaeltaa erämaavaellusta
alusta loppuun saakka
niinkuin Mooses.

Yhden kerran Mooses
halusi itse tehdä jotakin.
Ja hän ei päässyt
Jumalan lupaamaan maahan.

Toki hän sai sitä kaukaa katsella.
Ja pelastettu hän oli.
Samoin on Jumalan kansan kohdalla
tänäänkin.

Moni ei pääse
sisälle Jumalan Valtakuntaan.
Siis tässä ja nyt.
Vaikka onkin pelastettu.

Mutta sitten on niitäkin,
jotka ovat löytäneet
levon Kristuksessa
ja Hänen täytetyssä työssään.

He tietävät,
että Jeesuksen veri puhdistaa
jaaaaaatkuvasti kaikesta synnistä.

Valkeisiin vaateisiimme tulee tahroja
joka askeleella.
Mutta kun me Valkeudessa vaellamme,
niin me myös puhdistumme koko ajan.

Pelastus ei siis
perustu vaellukseemme.
Se perustuu yksin
Jumalan armoon,
jonka uskon kautta otamme vastaan.

Aadamin ei tarvinnut tehdä
muuta kuin pysähtyä,
kun Jumala huusi Aadamia.

Ja sitten Jumala hoiti kaikki asiat.
Ja kohta synti oli sovitettu
ja Aadam sai aloittaa uuden elämän,
kun toinen kärsi kuoleman hänen sijastaan
ja samalla peitti synnin seurauksen
eli alastomuuden.

Kun ihminen vanhenee,
niin aina vaan selvemmäksi tulee,
että me pelastumme
yksin armosta uskon kautta
emme tekojen kautta.

Minä olen nyt noin
seitsemänkymppinen
ja ymmärrän tämän asian
jo aika hyvin.

Nuorempana uskovana ajattelin,
että kunhan pari ryppyä
vielä oikaisen,
niin enköhän ala kelvata.

Mutta vanhempana
olen huomannut,
että minä vaan rypistyn ja rypistyn.

Ainoa toivoni
ja varma toivo on

Jeesus = Pelastus

kalamos
ruttuinen ruoko,
jota Hän ei heitä pois