Meidän ongelmamme on synti.
Se on jatkuvasti käsiteltävä asia
uskovankin ja nimenomaan uskovan
elämässä.
Ne,
jotka vielä ovat kuolleita
syntiensä tähden,
eivät ole vielä ollenkaan
tuoneet ongelmaa käsittelyyn.
Vaikeimpia tapauksia ovat
uskonnolliset ihmiset,
jotka luulevat olevansa Jeesuksessa,
mutta eivät tosiasiassa omaa
Hänen elämäänsä,
vaan ovat vielä kuolleita.
Johannes Kastaja lähetettiin
Jeesuksen edellä
valmistamaan ja tasoittamaan tietä
Hänen astua meidän elämäämme.
Matteus (3:6-7) kirjoitti:
ja hän kastoi heidät Jordanin virrassa,
kun he tunnustivat syntinsä.
Mutta nähdessään
paljon fariseuksia ja saddukeuksia
tulevan kasteelle
hän sanoi heille:
"Te kyykäärmeitten sikiöt
Uskonsuhde Jeesukseen
alkaa syntien tunnustamisella.
Siis sen tunnustamisella,
että me olemme syyllisiä.
Ja Saarnatun Ilosanoman tähden,
meille on silloin avattuna
uskon ovi siihen,
että voimme ottaa vastaan
sen Hyvän Uutisen,
että Jeesus on ottanut
meidän syntimme päälleen
ja kuollut niiden tähden.
Jeesus vieläpä tehtiin synniksi.
Ja Hän kuoli tuon synnin kera.
Ja sen tähden meidän tulee
kirjaimellisesti kääntäen
lukea/laskea myös itsemme
Häneen uskovina
ja Häneen upotettuina
kuolleiksi synnille.
Me olemme Hänen kanssaan
haudatut ja herätetyt
ja nyt vaellamme
Hänen ylösnousemisvoimassaan.
Me olemme siis kylpeneet.
Mutta silti vaelluksemme
tämän maan päällä
väkisinikin joka askeleella
likaannuttaa jalkamme.
Ja niin ennen ehtoollista
Jeesus pesi opetuslasten jalat.
Se, että annamme Hänen tehdä sen,
on meidän tunnustuksemme siitä,
että tarvitsemme
syntien anteeksi antamista.
Ja tämä asia on hyvä
pitää mielessä ennen kuin
osallistumme ehtoolliseen.
Jeesus opetti Israelin kansanjoukoille
vuorisaarnassa rukouksen,
joka sisältää pyynnön leivästä
tälle päivälle.
Ja se sisälsi myös pyynnön siitä,
että saisimme syntimme anteeksi.
Siis joka päivä tämä pyyntö on tarpeen.
Ja se tapahtuu siis esimerkiksi
silloin kun rukoilemme tuon
Isä Meidän -rukouksen.
Tosin tuo rukous
on nimenomaan Israelin kansaa koskeva.
Luukas sitten on tallentanut
samantapaisen toisenlaisesta tilanteesta,
jossa ei ollut kansanjoukkoja taustalla.
Jumala on Isaelin kansan Isä.
Siis Israelin kansalle Isä meidän.
Mutta hän on jokaiselle
Jeesukseen uskovalle
Isä henkilökohtaisesti.
Me olemme uudestisyntyneet.
Ja niin meistä
itse kustakin tuli Jumalan lapsi.
Israelkin on kerran kansana
syntyvä uudelleen
Jeesuksen tulemuksessa,
jolloin myös tulee Jumalan Valtakunta.
Mutta meille Jeesus on jo tullut.
Ja Jumalan Valtakunta
on nyt jo sisäisesti meissä,
jotka olemme syntyneet Hengestä.
Ja tähän Jumalan Valtakuntaan
eli Jumalan Hallitusvaltaan
sisältyy se,
että me olemme
Jeesuksen ruumiin jäseniä.
Olemme Jeesuksen käsiä.
Ja tuo käsi tekee,
mitä Pää käskee sen tehdä.
Ja nyt tällaiseen palvelustehtävään
kuuluu sairaiden parantaminen.
Siis Jeesus parantaa sairaan,
mutta me olemme Hänen kätensä
Hänen käytössään.
Ja tuon käden täytyy tietenkin olla puhdas.
Ja niin,
kun ollaan sellaisessa erityistilanteessa,
josta Jaakob puhuu,
eli joku meistä
siis Jeesuksen omista,
on niin vakavasti sairas,
että ei pysty tulemaan kokoukseen,
niin kutsukoon seurakunnan vanhimmat
sairasvuoteen äärelle.
Eli nyt on kysymyksessä
aivan erityinen tehtävä.
Ja tähänkin samoinkuin
edellä mainitsemiini tilanteisiin
tulee jälleen valmistautua
aivan erityisellä tavalla
syntinsä tunnustaen.
Tällaisessa tilanteessa
näiden vanhimpien tulee
tunnustaa toisilleen syntinsä
ja sitten he ovat valmiita
palvelemaan sairasta
siten kuin Jaakob ohjeistaa.
Sairaan osalta ei sanota muuta,
kuin että jos hän on syntejä tehnyt,
niin ne annetaan hänelle anteeksi.
Sairas ei välttämättä ole
enää edes tajuissaan,
kun vanhimmat tulevat.
Mutta heidän tehtävänsä
on voidella tuo uskova.
Ja tuohon tehtävään
valmistautumiseen
ei riitä kaste
eikä jaljojen pesu
eikä ehtoollinen
eikä Isä meidän -rukous,
vaan siihen tehtävään
tuon vanhimpien joukon
täytyy valmistautua
tunnustaen toisilleen syntinsä,
jotka tuossa tilanteessa ja hetkessä
jotenkin askelta painavat.
Lähetetty: 13.09.2022 10:00