Raamattu on Jumalan omasivu

Toinen versio kappaleesta.

https://www.youtube.com/watch?v=oni0tO_HN30

Tuon avaukseni ydin ovat oikeastaan nuo katkelmat
elokuvasta The Passion of the Crist.

Jeesus kuoli ja Häne ruumiinsa pantiin hautaan.
Mutta Jumala herätti sen eloon.
Hän on noussut ylös.

Paavali (1 Tess 1:10 KJV) kirjoitti:whom he raised from the dead

Meidän tulisi nähdä, ettei Hän ole enää ristillä.

Sellaisia ristejäkin taitaa olla, jossa on kuvailtu Jeesus ristillä.
Minkähän näköinen oli oikeasti Jeesus, usein miellämme Hänet kuvataiteilijoiden ja elokuvaohjaajien mukaiseksi... tuskin sattui olemaan yhdenkään kuvataiteilijan luomus, edes tapahtumien kuvailussa, se ei voisi onnistua yksi yhteen... siksi ehkä opetuslasten kertomuksissakin on eroavaisuuksia, kukin katsoi ja näki tapahtumia omista vinkkeleistään... ja silti tänä päivänä, uskovat tutkivat kirjoituksia ja sanovat kahden tuhannen vuoden jälkeen... tietävänsä paremmin kuin kukaan muu.

Hän oli kipujen mies ja sairauden tuttava.
Hän oli ottanut päälleen meidän syntimme ja sairautemme.

Lopulta Hänet tehtiin synniksi.
Koko maailman synti oli tiivistettynä Häneen,
kun Hän kuoli ristillä tuon synnin kera - kertakaikkiaan kuoli synnille.

Siis hän kantoi meidän syntejämme ja sairauksiamme
ensin kolmen vuoden ajan.

Heti kun Hän oli ottanut meidän syntimme kannettavakseen,
Hän joutui erämaahan. Kun Hän oli jo kuolemaisillaan nälkään,
ei paikalle tullut ensin pelastava enkeli vaan itse paholainen,
joka käski Jeesuksen muuttaa kivet leiviksi.

Hän kärsi kipua, kun kansa raastoi häntä pitkin maata kohti vuorta,
josta heillä oli aikomus heittää hänet alas rotkoon.

Hän kärsi kaikkea, mitä ihminen voi kärsiä - kolmen vuoden ajan.
Lopuksi Hänen päähän painettiin piikkikruunu.
Kiinnitys varmistettiin lyömällä kepillä päähän.
Naamalle syljettiin.
Välillä se peitettiin ja sitä lyötiin nyrkillä. Parta repäistiin irti.
Ruumis ruoskittiin lihahyytelöksi.
Ja se häpäistiin naulitsemalla alastomana ristille.
Hien, liman, veren, lihasriekaleiden ja eritteiden peittämä ruumis värisi kohtauksittain.
Ja sitten Hän antoi Henkensä.

Hänet oli tehty synniksi.
Koko maailman synti oli tiivistetty Häneen.
Käärme oli sylkenyt myrkkynsä Häneen.
Ja Hän kuoli tuon synnin kera.
Mutta Hän nousi ylös kuolleista.
Ja siitä me tiedämme, että synnin valta on murskattu.

Ikuisena todistuksena tästä ovat haavat
kipujen miehen käsissä ja jaloissa,
keihään puhkoma kolo hänen kyljessään jne.

Jeesus kantaa noita haavojaan ikuisesti.
Ja Jeesuksen ruumis eli seurakunta kärsii edelleen hirvittävissä kivuissa
ollen osallinen Kristuksen kärsimyksistä.
Kun Kristuksen ruumiinjäsenet näin kärsivät edelleen,
on selvää, että myös Pää eli Kristus itse myös kärsii koko ajan.

Missä sanotaan, että Jeesus kantaa haavojaan ikuisesti, eikä pääse/päässyt niistä eroon koskaan?
toki näytti haavansa tuomaalle... mutta sillä et voi perustella sanomasi.

Jos se on ikuista, se on silloin seurakunnallekin sitten ikäänkuin ikuinen "helvetti"? jos kärsimys on osana, joka ei lakkaa milloinkaan?

Eikö Hän joka on kaiken pää, koskaan päässytkään vapaaksi eikä ostanutkaan meitä kärsimystensä kautta?

En tiedä jukutatko jotenkin? oletko viekas kuin kettu vai käärme? Luulin jo, että sinuun jos johonkin voisi luottaa. En sittenkään tiedä.

...vai ihanko tosissaan meinaat, että kärsimys on ikuista, Jeesukselle, ettei Hän ole voittaja. Hän on voittaja, Hän on vapahtaja.

Itse asiassa tuo kolmen vuoden kärsimyskään ei pidä ihan paikkaansa raamatun mukaan, en ole lukenut kokoaikaisesta kärsimyksestä, vaan siitä... että Jeesus paransi sairaita ja vapautti ihmisiä... kärsimysnäytelmä oli golgatalla... toki häntä testattiin erämaassa ikäänkuin, jossa Hän olisi voinut saada paholaisen mukaan "kaiken loiston ja rikkauden"... mutta Hän halusi mieluummin totella Jumalaa.

Ottiko tunteet liikaa valtaansa?

Viimeiset kyyneleemme pyyhitään vasta viimeisen tuomion jälkeen.
Tämä tieto löytyy Ilmestyskirjasta.

Ilmestyskirjasta käy myös ilmi,
että Jeesus on vielä tämän aikakauden jälkeenkuin kuin Teurastettu Karitsa.

Ei Jeesus kärsi ikuisuudessa enää,
mutta Hän kantaa haavojaan ikuisena todistuksena meidän sovituksestamme.

Kysymyksesi koskien tuota kolmea vuotta
saa vastauksensa avauksessani Johanneksen kasteet.

No, sinulle Hän voi olla teurastettu karitsa vieläkin, verisenä ja piestynä, kärsivänä...

....minulle Hän Elää... ja istuu Jumalan oikealla puolella, ja on sieltä tuomitseva eläviä ja kuolleita.
(ei kivuissa ja säryissä).

Puolustaja(oikeuden asianajaja), kirjat ja tekomme, voivat olla anteeksiannetut Hänessä, jos uskomme Häneen.


painovirhe... mitähän olin kirjoittamassa...
....jotain kuitenkin "oikeudenkirjoista"... ja siihen liittyvistä teoista... että anteeksianto on todellista tänäkin päivänä, uskosta Jeesukseen... eikö se sovituksen pitänyt merkitä sitä ?
Tässä ajassa, tänä päivänä? mitä odottavat, mikseivät kiirehdi?


Oletko sitä mieltä ihan tosissasi, että Hän on yhä teurastettu?
Ettei Hän Elä henkensä kautta?

Mietin... vaan.... olitko tosissasi, vai mitä tämä on ja miksi sanot sellaista?
En suostu näkemään Häntä niin ja en voi siihen mielipiteeseen, olla osallisena.
Voit löytää jotain kohtia tukemaan kirjoitustasi... mutta sydämessäni tai sisimmässäni, miksi sitä kutsutaankin... tiedän, Hänen elävän.

Johannes (Ilm 5:6) kirjoitti:Ja minä näin,
että valtaistuimen ja niiden neljän olennon ja vanhinten keskellä
seisoi Karitsa, ikäänkuin teurastettu;
sillä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää,
jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä, lähetetyt kaikkeen maailmaan.

Tuossa ei puhuta nyt meneillään olevasta aikakaudesta vaan sen jälkeisestä ajasta.

Mutta nytkin, kun Kristuksen ruumiin jäseniä naulitaan ristille,
niin kyllä silloin myös Kristus itse kärsii.

Ikuisuudessa ei enää ole kipua.
Mutta Jeesuksen haavat ovat ikuinen todistus meidän sovituksestamme.

Hyvää pohdintaa Sinulta Jumalan lintunen, enkä epäile, etteikö Kalamoskin
tietäisi ja myöskin kokisi elämässään, että Kristus on ylösnoussut
ja Hän elää, mutta meidän tulee ymmärtää sekin tosiasia, että
kaiken, minkä teemme lähimäisellemme, sen me teemme myöskin
Hänelle!

Se koskee ja sattuu Jumalan sydämelle, jos me temme pahaa
Hänen luomilleen ja rakastamilleen ihmisille ja siksi meidän olisikin
hyvä ainan tekemistemme kohdalla miettiä, tuotanko näillä teoillani
huolta ja murhetta Jumalalle, vai voisivatko ne olla jopa Hänen
nimensä ylistykseksi ja kirkastamiseksi.

Eli kaikki se vääryys, jota on Sinuakin kohtaan tehty, on tuottanut
murhetta myöskin Hänelle ja siksi Hän tietää ja näkee, mutta myöskin
tuntee sisimmässään sen saman, minkä Sinäkin olet noissa tilanteissa
kokenut ja tuntenut, eli nekään ei ole Häneltä salassa.