Raamattu on Jumalan omasivu

Videolla Psalmin 30 sanat, taustalla pianolla soitettu kappale,
jonka nimeä en saanut mieleeni, vaikka hyvin tuttu laulu
onkin.

https://www.youtube.com/watch?v=_LsGUtqHLrA

Jotkut oppineet arvelevat, että Daavid kirjoitti tämän psalmin sen jälkeen, kun Daavid oli tehnyt syntiä suorittamalla väärän väestölaskennan. Jumalan vastaus oli armon lieventämä tuomio: sen sijaan, että Herra olisi antanut Daavidin langeta vihollistensa käsiin, hän lähetti vitsauksen kansaan. Jopa se keskeytettiin, kun Daavid rukoili kansansa puolesta. Tämän psalmin teemoina ovat Jumalan armo, pelastus kuolemasta, ylimielisyyden tuomitseminen ja anteeksiantopyynnöt.

Koska Jumala oli nostanut Daavidin ahdingosta, niin Daavid puhkeaa Herran ylistykseen. Jumala ei antanut Daavidin langeta vihollistensa käsiin. Ehkä Daavid muisteli myös kuolettavaa sairautta, mahdollisesti samaa vitsausta, joka iski Israeliin. Raamattu kertoo monia tapauksia, joissa ihmisvihollinen uhkasi Daavidin henkeä. Silti Jumala piti hänet hengissä kaikkien näiden koettelemusten läpi. Sen sijaan, että Jumala olisi antanut Daavidin kaatua, hän päätti pelastaa hänet jopa kuoleman partaalta. Tämän psalmin lukijoina mekin saamme tuntea suurta kiitollisuutta Jumalaa kohtaan - tämä on meidän psalmimme.

Daavid (Ps.30:1-5) kirjoitti:“Daavidin virsi; temppelin vihkimislaulu. Minä ylistän sinua, Herra, sillä sinä pelastit minut etkä sallinut viholliseni iloita minusta. Herra, minun Jumalani, sinua minä huusin, ja sinä paransit minut. Herra, sinä nostit minun sieluni tuonelasta, sinä herätit minut henkiin hautaan vaipuvien joukosta. Veisatkaa kiitosta Herralle, te hänen hurskaansa, ylistäkää hänen pyhää nimeänsä.”

Vastatessaan tähän armoon Daavid kehotti Herran kansaa ylistämään Jumalaa ja kiittämään Häntä. Tämä kohta yhdistää Jumalan tuomion ylimielisyyden syntiin. Kun Daavid tuli liian omahyväiseksi oman voimansa suhteen, Herra nuhteli häntä. Liian itsevarman ylpeyden tunteminen tarkoittaa luottamista omaan voimaan sen sijaan, että luottaisi Jumalaan. Jopa silloin, kun häntä oikaistiin, Daavid ymmärsi, että tällaiset toimenpiteet ovat väliaikaisia uskoville. Jumalan rakkaus on iankaikkinen, joten Häneen luottavat voivat iloita kuritusta kokiessaankin. Murhe voi muuttua iloksi hyvin nopeasti.

Daavid (Ps.30:4-6) kirjoitti:“Herra, sinä nostit minun sieluni tuonelasta, sinä herätit minut henkiin hautaan vaipuvien joukosta. Veisatkaa kiitosta Herralle, te hänen hurskaansa, ylistäkää hänen pyhää nimeänsä. Sillä silmänräpäyksen kestää hänen vihansa, eliniän hänen armonsa; ehtoolla on itku vieraana, mutta aamulla ilo.”

Daavid näyttää pohtivan tapaa, jolla hän rukoili, kun Jumala lähetti vanhurskaan kurituksen. Sen sijaan, että Daavid kerjäisi elämää, hän halusi jatkaa Herran ylistämistä ja palvomista. Osa hänen vetoomuksestaan armoa oli halu antaa enemmän kunniaa Jumalalle. Koska Daavid kääntyi ylimielisyydestä nöyryyteen, hän sai anteeksi, ja Jumala muutti hänen surunsa iloksi. Sen sijaan, että Daavid olisi ollut kurjuuden ja häpeän loukussa, hän pystyi omaksumaan Jumalan anteeksiannon ilon. Tästä Daavid aikoo kiittää loputtomasti - hän jopa vetoaa armolliseen Jumalaan: jos Daavid vaipuisi hautaan, niin Jumalahan ei silloin saisi Daavidilta enää ylistystä.

Daavidin rukouksessa on rehellistä synnintuntoa ja samalla mitä suurinta riemua hyvästä Jumalasta.

Daavid (Ps.30:8-12) kirjoitti:“Herra, sinä armossasi vahvistit minun vuoreni. Mutta kun sinä kätkit kasvosi, niin minä peljästyin. Sinua, Herra, minä huusin ja Herraa minä rukoilin: "Mitä etua on minun verestäni, jos minä hautaan vaivun? Ylistääkö tomu sinua, julistaako se sinun uskollisuuttasi? Kuule, Herra, ja armahda minua, Herra, ole minun auttajani. Sinä muutit minun murheeni ilokarkeloksi, sinä riisuit minun surupukuni ja vyötit minut riemulla.”

Miten meidän käy ilman Jumalan armoa - tämä psalmi on hyvä psalmi meille kaikille. Ilman armoa olisimme vallan hukassa. Jumala, joka nosti Daavidin ylistykseen, tekee sen meillekin tunnustaessamme avoimesti syntimme Hänelle.

Val.3:22 “Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut”.

Käsiteltävissä oleva Psalmi 30 on ylistys- ja kiitospsalmi, joten on hyvä tarkastella, mistä kaikesta Daavid kiittää Jumalaa. Sen pitäisi pysäyttää meidät kaikki miettimään, mistä me itse kukin voimme olla Taivaan Isälle kiitollisia. Kun vain pysähdymme, niin huomaamme, että saamme olla kiitollisia aivan samankaltaisista asioista kuin Daavidkin. Oman huoneensa vihkimisessä Daavid ei ylistänyt itseään – pikemminkin HERRAA. Se, mikä olisi voitu ymmärtää miehen saavutukseksi, oli sen sijaan tilaisuus ylistää Jumalaa (ei millään lailla Daavidin ylpeyden aihe).

Daavid tiedosti, että Jumala oli vahvistanut hänen asemansa. Jo pelkästään tämä on tärkeä opetus meille kaikille, jotka niin helposti otamme kaikenlaiset nimittämiset omaksi kunniaksemme.Toiseksi Daavid ymmärsi, että koko Israelin kansan valtakunnan oleminen oli Jumalan ansiota. Daavid oli sisäistänyt, että hän ei ollut kuningas itsensä vuoksi, vaan Jumalan rakastaman Israelin kansan vuoksi – kunnia kuului yksin Jumalalle. Meillä on jatkuva kiitoksen aihe. Yksin Jumala on vahvistanut meidänkin asemamme Kristuksen omina.

Daavid (Ps.30:4) kirjoitti:“Herra, sinä nostit minun sieluni tuonelasta, sinä herätit minut henkiin hautaan vaipuvien joukosta”

.
Ensiksi Daavid kiittää Jumalaa vihollisista saadusta voitosta.

Daavid (30:2) kirjoitti:“Minä ylistän sinua, Herra, sillä sinä pelastit minut etkä sallinut viholliseni iloita minusta,”

Daavid oli energinen toiminnan mies, mutta hän näkee, että ilman Jumalaa mitään voittoja ei olisi saavutettu. Me emme voita pimeyden valtoja, yksin Jeesus voi meidät synnin kahleista vapauttaa.

Paavali (Kol.1:13) kirjoitti:“Häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan.”

Ilmaus “Sinä nostit minun sieluni tuonelasta" (30:4) on vertauskuvallinen käyttö verbistä, joka tarkoittaa 'vedestä nostamista'. Kuin ämpäri, joka laskettiin alas kaivoon ja sitten nostettiin ylös täynnä vettä, niin Herra veti Daavidin ulos tuonelasta täynnä Hänen rakkauttaan. Armo on nostanut meidät helvetin kuopasta, synnin kaivosta. Myös “etkä sallinut viholliseni iloita minusta” on tärkeä osa Daavidin kiitollisuutta, niin paljon ja jatkuvia vihollisten hyökkäyksiä hän sai kokea – ja toistuvasti Jumala oli häntä taisteluissa auttanut. Jumala on luvannut auttaa myös meitä meidän taisteluissamme.

Daavid (Ps.30:3) kirjoitti:“Herra, minun Jumalani, sinua minä huusin, ja sinä paransit minut”

.
Kenties Daavid muisti, kuinka Jumala oli kerran parantanut hänet kuolemanvakavasta sairaudesta.

Daavid oli kiitollinen ylipäätään siitä, että hän oli yhä hengissä. Raamatussa hautaa kutsutaan usein kuopaksi. Elämässään sotilaana ja johtajana Daavid joutui useita kertoja lähelle kuolemaa.

Daavid ("Ps.30:4) kirjoitti:“Herra, sinä nostit minun sieluni tuonelasta, sinä herätit minut henkiin hautaan vaipuvien joukosta”

.
Siinä, missä Herra armossaan nosti Daavidin, Jumala on siirtänyt meidät uudenlaiseen valtakuntaan.

Paavali (Kol.1:13) kirjoitti:“häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan.”

Kun ajattelemme, että tämä psalmi laulettiin Daavidin palatsin vihkimistilaisuudessa, Daavidin oli opettavaista sanoa kaikille: "Näet minun valtakuntani voiman ja tämän palatsin loiston. Kaikki näyttää hyvältä ja turvalliselta sellaisena päivänä kuin tänään. Silti kenenkään ei pitäisi unohtaa, että elämäni oli monta kertaa suuressa vaarassa ja olin lähellä kuolemaa. Ylistys Jumalalle, joka pelasti minut."

Daavid (Ps.30:5-13) kirjoitti:“Veisatkaa kiitosta Herralle, te hänen hurskaansa, ylistäkää hänen pyhää nimeänsä. Sillä silmänräpäyksen kestää hänen vihansa, eliniän hänen armonsa; ehtoolla on itku vieraana, mutta aamulla ilo. Minä sanoin menestykseni päivinä: "En minä ikinä horju." Herra, sinä armossasi vahvistit minun vuoreni. Mutta kun sinä kätkit kasvosi, niin minä peljästyin. Sinua, Herra, minä huusin ja Herraa minä rukoilin: "Mitä etua on minun verestäni, jos minä hautaan vaivun? Ylistääkö tomu sinua, julistaako se sinun uskollisuuttasi? Kuule, Herra, ja armahda minua, Herra, ole minun auttajani. "Sinä muutit minun murheeni ilokarkeloksi, sinä riisuit minun surupukuni ja vyötit minut riemulla, että minun sieluni veisaisi sinulle kiitosta, eikä vaikenisi.
Herra, minun Jumalani, sinua minä ylistän iankaikkisesti.”