Koskettavaa gospelia

[Natanael]

Yhä useammassa kristillisessä piirissä on meneillään ”ylistysbuumi”. Ylistysmusiikki ja ylistäminen on saanut yhä enemmän ja keskeisempää tilaa kristillisissä kokouksissa. Mikä voisi olla parempaa? Eikö meillä ole kaikki syy kiittää ja ylistää Jumalaa? Eräs kärsimyksen koulua käynyt pastori sanoi kerran: aina kun ihminen näkee elämän oikein, hän kiittää Jumalaa. Voitaneen sanoa, että monen (minut mukaanluettuna) pitäisi kiittää ja ylistää Jumalaa paljon enemmän kuin teemme.

Ylistysbuumin mukana leviää kuitenkin samalla joitakin opetuksia, jotka eivät ole hyviä. Joskus annetaan se kuva, että me voimme ohjailla Jumalan Henkeä rukouksillamme ja ylistyksillämme. Ajatus on sen tapainen, että me voimme alkaa laulaa ylistyslauluja ja silloin ”Pyhä Henki tulee keskuuteemme”. Tällainen on tietysti harhaa. Me emme koskaan määräile Pyhän Hengen liikkeitä. Pyhän Hengen läsnäoloa tai poissaoloa ei voi mitata inhimillisellä tunteella. Vielä epäilyttävämpää on, jos kuvittelemme, että oikein innokkaalla ylistämisellä me voimme vaikkapa saada Jumalan parantamaan sairaita. ”Ylistetään oikein niin, että sairaatkin paranee”, jopa sanottiin eräässä kokouksessa. Tällainen ajattelu alkaa mennä pakanauskontojen magian puolelle. Niissähän tanssitaan ja ylistetään oman jumalan edessä, jotta hän taipuisi tiettyihin tekoihin. Kristillinen usko opettaa jotakin aivan muuta.

Kristillisen uskon mukaan kiitos ja ylistys nousee sovituksesta. Me ylistämme ja kiitämme Jumalaa, koska hän Kristuksen uhrilla sovitti syntimme ja maksoi syntivelkamme.
Aito kristillinen kiitos ja ylistys on aina ja kaikkialla sovituskeskeistä. Ilman sovitusta ylistys hairahtuu pakanallisuuteen, vaikka toiminta olisikin nimellisesti kristillistä. Aito ylistys nousee myös aina Jumalan sanasta. Sana on aina ylistyksen ja rukouksen yläpuolella ja ensisijainen siihen nähden. Ylistys, joka kumpuaa jostakin muusta kuin Jumalan sanan julistuksesta, lukemisesta ja vastaan ottamisesta on väkisinkin harhaista.

Aito kristillinen kiitos nousee lisäksi aina parannuksen tekemisestä. Jos ihminen elää tietoisessa kapinassa Jumalan sanan opetuksia vastaan, hänen tulisi ensin tehdä parannus, ennen kuin hänen ylistyksensä voi olla otollista. Jos henkilö elää esimerkiksi avoliitossa hänen on ensin tehtävä sitä parannus, ennen kuin hän voi aidosti ylistää Jumalaa, tai sitten toisin päin: aito ylistys johtaa siihen, että vääristä valinnoista tehdään parannus. Jos etiikka ja elämäntyyli erotetaan erilleen ihmisen rukouselämästä, rukouselämä muuttuu epäaidoksi.

Ylistämistä ei saa sitoa mihinkään tiettyihin muotoihin. Ei tarvitse kohottaa käsiään, ei tarvitse osata laulaa, ei tarvitse edes osata rukoilla ääneen voidakseen ylistää ja kiittää Jumalaa. Ylistysmusiikki ei ole sen parempaa musiikkia kuin jokin muu hyvä hengellinen musiikki. Eikä ylistäjä ole sen kummempi ihminen kuin joku muu. Jumalan eteen rukouksessa saa tulla rehellisesti juuri niin läpisyntisenä kuin on, saa tunnustaa Jumalan edessä oman pahuutensa ja mahdottomuutensa. Saa tarrautua uskossa Kristuksen sovituskuolemaan. Saa kuunnella evankeliumin uskomattoman hyvää sanomaa Kristuksesta ristillä meidän puolestamme. Tästä, kaikessa heikkoudessa, nousee Jumalalle otollinen ylistys ja kiitos.

Oikeassa rukouksessa kauhistutaan jopa ajatustakin, että me voisimme jotenkin manipuloida Jumalaa. Me jäämme ainoastaan hänen kaikkivaltiaan pyhyytensä edessä hänen armollisten lupaustensa varaan. Hänen, joka totisesti on ansainnut kaiken kiitoksen ja ylistyksen. Jumala on kaikkivaltias ja Hän toimii niin kuin Hän kulloinkin päättää toimia. Koskettavaa oli huomata, että kommenttikenttään ovat kirjoittanut pääasiassa paljon kärsineet ihmiset, jotka ovat kokeneet raskaita menetyksiä ja tunnustava oman heikkoutensa.

Usein kuulemani ylistyslaulun “Goodness of God” (Jumalan hyvyys) esittää meille nyt nyt Jenn Johnson, joka tulkitsee tunteitaan sydämensä kyllyydestä. Jos hänen esityksensä edes pieneltä osaltaan vahvistaa sitä totuutta, että Jumala on hyvä, niin sitten tämä postaukseni on täyttänyt tehtävänsä. Pitkän kirjoitukseni takia käännän tähän vain kertosäkeen:
"Sillä koko elämäni olet ollut uskollinen ja koko elämäni olet ollut niin hyvä. Jokaisella hengityksellä, jonka voin ottaa - voi, minä laulan Jumalan hyvyydestä, Voi, minä laulan Jumalan hyvyydestä"

https://www.youtube.com/watch?v=n0FBb6h ... ethelMusic

Kommenttikentästä löytyy mm. tällaisia kirjoituksia; nämä ovat koskettavia:
“Mieheni kuoli äsken. Luulin olevani aivan yksin, mutta tämä laulu antoi minulle voimaa.”
“Siskollani Irmalla diagnosoitiin keuhkosyöpä vain puolitoista kuukautta sitten. Hän kuoli 7. lokakuuta 2021. Rukoilimme ihmeparantumista, mutta Jumalalla oli muita suunnitelmia. Jumala hallitsee edelleen ja on suvereeni. Levätköön sisareni Jeesuksen sylissä. Ylistän Jumalaa kaikissa olosuhteissa, koska Hän rakastaa minua. Jumala siunatkoon edelleen perhettäni, ystäviäni ja myös sinua. Säilytä usko. Jumala on uskollinen ja Hänen hyvyytensä seuraa meitä.”
“Rakastan tätä laulua niin paljon... rukoilkaa puolestani. Olen leski, jolla on kaksi lasta hoidettavana. Elämä on vaikeaa. Olen kohtaamassa monia haasteita, jotka liittyvät köyhyyteen ja henkilökohtaiseen elämääni... Olen jo hyväksynyt Jeesuksen, mutta niin monien esteiden takia kaadun niin monta kertaa. Rukoile puolestani. Olen heikko, tarvitsen Jeesuksen kantanaan minua.”

[Natanael]

Olen vieraillut Israelissa kolmeen eri kertaan ja viettänyt siellä kaikkiaan noin kaksi vuotta. Olen matkustellut Israelin maata ristiin rastiin etelän Punaisen Meren kuumilta rannoilta pohjoiseen Golannin vuorten viileyteen, läntisen luvatun maan Välimeren rannoilta itäisen osan pieniin arabien asuttamiin kyliin. Olen nukkunut ulkosalla makuupussissa ja kiitollisena kotiinkutsuista myös juutalaisten perheiden kodeissa. Olen päässyt tutustumaan niin juutalais- kuin arabiperheisiinkin, joista tehtiin minun luokseni vastavierailu palattuani koto-Suomeen. Israel on ihana, monipuolisella luonnolla siunattu maa, mutta parasta siellä ovat olleet tapaamani ihmiset. Luulen, ettten enää tämän maallisen elämäni aikana pääse enää matkustamaan Israeliin, mutta ajatellessani tuota Jumalan siunaamaa maata tunnen outoa “koti-ikävää”.

Jerusalemissa sain asua yhtäjaksoisesti noin vuoden ajan. Se oli siunattua aikaa, sillä sain erityisellä tavalla kokea Pyhän Hengen kosketuksen ja ne armolahjat, joita Jumala oli minulle varannut, alkoivat toimia.
Koin tuolloin sellaisenkin harvinaisuuden, että Jerusalemiin satoi lunta! Sain ikuistaa kamerallani monta kuvaa aiheesta “luminen Jerusalem”. Muutaman muun uskovan kanssa kustansimme Suomeen yhden juutalaisen ja yhden arabiystävämme, he tulivat molemmat eri aikoina. Oli ihanaa viettää heidän kanssaan kesäaikaa ja tarjota parasta, mitä Suomi antaa: mökkeillä, saunoa ja uida.

Israelissa sain myös tutustua moniin, sekä juutalaisiin, että arabiperheisiin; tuntemani arabiperhe oli kristitty perhe, joka teki työtä levittäen evankeliumia maahan muuttaville juutalaisille. Evankeliumin levittäminen ja kristillinen lähetystyö on Israelissa kielletty, joten arabiystävämme jakoi raamattuja juutalaisille ystävänsä omistaman valokuvaliikkeen takahuoneessa olevasta “salaisesta” varastosta. Arabiystävämme kutsui meidät moniin kotiseuroihin, joissa hän oli puhujana. Heidän perheensä oli äärettömän lämmin ja vieraanvarainen käydessämme heidän kodissaan. Ei ole vaikeaa arvata, että hebrean kieli ja israelilaiset laulut ovat juuri sitä “koskettavaa gospelia”, jonka nimen tämä viestiketjuni on saanut.

“Jerusalem Israel Song” laulun esittää meille nyt Shira Chadasha Boys Choir (Shira Chadasha poikakuoto). Oli ihmeellistä nähdä heidän kävelevan Jesusalemissa, juuti noilla kadulla ja öljyvuoren juurella minäkin kerran kävelin.

“Jerusalem Israel Song” laulun esittää meille nyt Shira Chadasha Boys Choir (Shira Chadasha poikakuoto). Oli ihmeellistä nähdä musiikkifilmillä ihmisten kävelevän Jerusalemissa, ja muistaa, että juuri noilla kaduilla ja öljyvuoren juurella minäkin kerran kävelin.
https://www.youtube.com/watch?v=8NIxqHJ ... aChadasha2

[Natanael]

Täällä on tänään pilvistä ja välillä pientä sateen tihkutusta. Mikä tätä päivää voisi piristää? Kokeillaan, autaako ihastuttavan Brandenbergien perheyhteisön laulu- ja musiikkiesitys kappaleesta “The unclouded day” (pilvettön päivä). Tämä ei ole mikään unelmahöttöinen iskelmä, vaan pian täyttä todellisuutta kaikille niille, jotka tässä ajassa seuraavat Jeesusta Herranaan ja Vapahtajanaan.

Tälläkin foorumilla jaetaan usein elämään kuuluvia ahdistuksia, on sairauksia, yksinäisyyttä ja taisteluja, joihin ei Taivaan Isäkään näytä tuovan välitöntä muutosta. Rakkaitten lähimmäistemme kuolemat saavat meidät itkemään ja monet muut erilaiset menetykset raskauttavat mieltämme. Mitä se olisikaan, jos eläisimme jatkuvasti vain pilvetöntä päivää ilman elämän myrskyjä, ilman vastoinkäymisiä, ilman sairauksia?

“ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt." Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki." Ja hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet."

Tämä on toinen kerta, kun tarjoan teille Brandenbergien perheen kotikonsertin. Kuinka suurenmoiset näkymät he meille kaidan tien vaeltajille tarjoavatkaan: “Voi, he kertovat minulle kodista, jossa ei nouse myrskypilviä.Voi, he kertovat minulle pilvettömästä päivästä”. Annetaan taivaskaipuun viedä meitä hetki mukanaan ja pidetään mielessä, että elämä on lopulta vähäinen, mutta ei vähäpätöinen. Pian meillekin koittaa ikuinen pilvetön päivä.

Sanat:
Voi, he kertovat minulle kodista kaukana taivaan takana. Voi, he kertovat minulle kodista kaukana
Voi, he kertovat minulle kodista, jossa ei nouse myrskypilviä.Voi, he kertovat minulle pilvettömästä päivästä.
Oi, pilvettömän päivän maa. Oi, pilvettömän taivaan maa

Voi, he kertovat minulle kodista, johon ystäväni ovat menneet
Voi, he kertovat minulle siitä maasta kaukana
Missä elämän puu ikuisesti kukkii

Levittää tuoksuaan läpi pilvettömän päivän
Oi, pilvettömän päivän maa
Oi, pilvettömän taivaan maa

Voi, he kertovat minulle kodista, jossa ei nouse myrskypilviä
Voi, he kertovat minulle pilvettömästä päivästä
Voi, he kertovat minulle kuninkaasta hänen kauneudessaan
Ja he sanovat minulle, että minun silmäni saavat nähdä
Missä Hän istuu valtaistuimella, joka on lunta valkoisempi
Kaupungissa, joka on tehty kullasta

Oi, pilvettömän päivän maa
Oi, pilvettömän taivaan maa Voi, he kertovat minulle kodista, jossa ei nouse myrskypilviä
Voi, he kertovat minulle pilvettömästä päivästä
Voi, he kertovat minulle, että Hän hymyilee lapsilleen siellä
Ja Hänen hymynsä ajaa heidän surunsa pois

Ja he kertovat minulle, ettei kyyneleitä tule enää koskaan
siinä ihanassa pilvettömän päivän maassa
Oi, pilvettömän päivän maa
Oi, pilvettömän taivaan maa

Voi, he kertovat minulle kodista, jossa ei nouse myrskypilviä
Voi, he kertovat minulle pilvettömästä päivästä

https://www.youtube.com/watch?v=FAIBz6t ... amilyMusic

[Natanael]

“Koskettavaa gospelia” ylitti aivan äskettäin 500 kuuntelukerran rajan ja on juhlan aika – omalta osaltani näimä juhlat ovat samalla tämän ketjun päättäjäiset. Juhlan kunniaksi julkaisen kaksi keskenään hyvin erilaista, mutta hienoa ja koskettavaa gospelia.
Ensiksi Rhonda Vincent laulaa Raamattua paljon suoraan siteeraten “Et rakasta Jumalaa, jos et rakasta lähimmäistäsi”. Huomatkaa ryhmän jäsenten keskinäinen yhteys ja hyväntuulisuus!
Laulussa sanotaan mm. “On monia ihmisiä, jotka sanovat olevansa kristittyjä ja he elävät sunnuntaisin kuin kristityt. Mutta maanantaiaamusta seuraavaan sunnuntaihin he kiistelevät naapurinsa kanssa koko matkan ajan.
Voi, et rakasta Jumalaa, jos et rakasta lähimmäistäsi. Jos juoruat hänestä, jos et koskaan armahda. Jos hän joutuu vaikeuksiin, etkä yritä auttaa häntä. Silloin et rakasta lähimmäistäsi ja sinä et rakasta myöskään Jumalaa.
Pyhässä Raamatussa, Matteuksen kirjassa Lue 18. Luvun 21. jakeessa Jeesus sanoo meille selvästi, että meidän täytyy olla armollisia toisiamme kohtaan. 35. jakeessa on erityinen varoitus Voi, et rakasta Jumalaa Jos et rakasta lähimmäistäsi.”

Varsinaisena päätöslauluna kuulemme Jill Swaggartin esittämänä kauniin ja syvästi lohduttavan laulun “Come morning” (Tule aamu), jossa odotetaan sitä viimeistä aamua, kun Jeesuksen omat vihdoinkin pääsevät kirkkauteen, ikuiseen autuuteen ja iloon. Aivan pian tämä maallinen vaelluksemme päättyy ja tulee se aamu, jolloin näemme Herramme kirkkaudessa kasvoista kasvoihin.
Jill laulaa mm. näin: “Jumalan lapsia on rasitettu liian kauan, he kaipaavat taivaan vihreää rantaa. Missä sydänsurut jäävät kauas heidän taaksensa, ja taakkoja ei enää kanneta.
KERTOSÄE “Aamulla kävelen joen rannalla. Lepään aina vihreän puun alla. Minä kannan ristiäni vielä puolenyön yli, mutta huomenna olen jo kunniassa. Joskus minua halveksitaan ja hyljeksitään. Ja minä kysyn: Voi isä, kuinka kauan? Sitten katson vielä kerran Golgatavuorelle. Ja se antaa minulle voimaa jatkaa.”

1.Kor. 8:2-3 "Jos joku luulee jotakin tietävänsä, ei hän vielä tiedä, niin kuin tietää tulee; mutta joka rakastaa Jumalaa, sen Jumala tuntee."

https://www.youtube.com/watch?v=BrICdWy ... sonchannel
https://www.youtube.com/watch?v=IR2rpVd ... NDAVINCENT

[Annu]

Kiitos sinulle, Natanael, kaikista kirjoituksistasi ja lauluistasi!
Olen saanut niistä paljon ajattelemisen aihetta ja iloa.
Toivottavasti jaksat jatkaa kirjoitteluasi tällä foorumilla -
elämästäsikin mielellään lukisi enemmän kuin mitä olet siitä
hiukan kertonut. Voisitkohan harkita vaikka omaa blogia?

[Natanael]

Kiitos palautteestasi- tämä laulu ei enää kuulu tähän ketjuun. Tämä on tarkoitettu sinulle, Annu (kuuntelulupa on kylläkin kaikilla).

https://www.youtube.com/watch?v=dzFWtSF ... =veliharri

[Annu]

Kiitos! Nyt on vaikea löytää sanoja. Tuo laulu tuli niin oikeaan aikaan,
kun sattui olemaan sellainen epäilyksen päivä. Laulu sai kyyneleeni
virtaamaan ja epäilykseni haihtumaan. Johdatus taisi toimia, kun tuon
kappaleen valitsit.

Siunausta sinulle kutsumukseesi, mikä se sitten onkin!