Rukouksen ihme
Lähetetty: 21.09.2023 01:34Tämä on tainnut olla jo aiemmin jossakin täällä?
Karjalan kannaksen murtuessa kesäkuussa 1944 eversi Kai Savonjousi komennettiin Karjalan kannaksen puolustukseen tehtävänään estää vihollisen läpimurto. Vihollisen panssarit pääsivät kuitenkin 15.6.1944 vyörymään vapaasti Savonjousen johtamien linjojen läpi kohti Perkjärveä. Eversti totesi: ”Kaikki on menetetty!” Tie Viipuriin oli avoinna vihollisen tulla. Silloin eversti Savonjousi liitti kätensä yhteen ja rukoili: ”Herra, pelasta Suomen kansa. Minun keinoni on käytetty. Ei ole panssarintorjuntaa, ei reservejä, ei mitään, millä tukkia murto.”
Parin tunnin kuluttua komentajan luo tuli lähetti, joka sanoi: ”Vihollisen panssarit ovat vetäytyneet laukaustakaan ampumatta.” Miksi panssarit vetäytyivät? Tapahtui jotakin kummallista. Kolme neuvostoliittolaista divisioonaa ryhtyivät taistelemaan toisiaan vastaan ja surmasivat toisiaan. Venäläinen 286. Divisioona antautui lopulta omilleen kärsittyään 11 panssarivaunun ja 1000 miehen tappiot.
Miten tällainen voi olla mahdollista? Kaikkivaltiaan Jumalan sormien on täytynyt olla tässä mukana, eihän vihollisen tiedustelu muuten olisi voinut antaa omilleen niin erheellistä tietoa, että he ryhtyvät surmaamaan toisiaan, vaikka tilanteessa olisi ollut mahdollista tehdä läpimurto ja lyödä koko Suomen armeija. Ainoa selitys on, että tapahtui Jumalan ihme. Eversti Savonjousen rukoukseen vastattiin. Psalmin 50:15 sanat toteutuivat kirjaimellisesti: ”Avuksesi huuda minua hädän päivän, niin minä tahdon auttaa sinua ja sinun pitää kunnioittaman minua.”
Tämä Jumalan ihme on ainutlaatuinen Suomen sotahistoriassa. Kymmenen vuotta sodan jälkeen eversti Savonjousi sanoi eräässä puheessaan: ”Jumalan apuun turvautuminen on se voima, jota parempaa ei ole olemassa.”
Timo Huuhtanen
Jokelan aluepappi
https://www.tuusulanseurakunta.fi/1549-rukouksen-ihme
Karjalan kannaksen murtuessa kesäkuussa 1944 eversi Kai Savonjousi komennettiin Karjalan kannaksen puolustukseen tehtävänään estää vihollisen läpimurto. Vihollisen panssarit pääsivät kuitenkin 15.6.1944 vyörymään vapaasti Savonjousen johtamien linjojen läpi kohti Perkjärveä. Eversti totesi: ”Kaikki on menetetty!” Tie Viipuriin oli avoinna vihollisen tulla. Silloin eversti Savonjousi liitti kätensä yhteen ja rukoili: ”Herra, pelasta Suomen kansa. Minun keinoni on käytetty. Ei ole panssarintorjuntaa, ei reservejä, ei mitään, millä tukkia murto.”
Parin tunnin kuluttua komentajan luo tuli lähetti, joka sanoi: ”Vihollisen panssarit ovat vetäytyneet laukaustakaan ampumatta.” Miksi panssarit vetäytyivät? Tapahtui jotakin kummallista. Kolme neuvostoliittolaista divisioonaa ryhtyivät taistelemaan toisiaan vastaan ja surmasivat toisiaan. Venäläinen 286. Divisioona antautui lopulta omilleen kärsittyään 11 panssarivaunun ja 1000 miehen tappiot.
Miten tällainen voi olla mahdollista? Kaikkivaltiaan Jumalan sormien on täytynyt olla tässä mukana, eihän vihollisen tiedustelu muuten olisi voinut antaa omilleen niin erheellistä tietoa, että he ryhtyvät surmaamaan toisiaan, vaikka tilanteessa olisi ollut mahdollista tehdä läpimurto ja lyödä koko Suomen armeija. Ainoa selitys on, että tapahtui Jumalan ihme. Eversti Savonjousen rukoukseen vastattiin. Psalmin 50:15 sanat toteutuivat kirjaimellisesti: ”Avuksesi huuda minua hädän päivän, niin minä tahdon auttaa sinua ja sinun pitää kunnioittaman minua.”
Tämä Jumalan ihme on ainutlaatuinen Suomen sotahistoriassa. Kymmenen vuotta sodan jälkeen eversti Savonjousi sanoi eräässä puheessaan: ”Jumalan apuun turvautuminen on se voima, jota parempaa ei ole olemassa.”
Timo Huuhtanen
Jokelan aluepappi
https://www.tuusulanseurakunta.fi/1549-rukouksen-ihme