Gideonin pasuunat, saviruukut ja tuli

[NäilläNäppäimillä]

Pasuuna

Pasuunan ääni merkitsee Jeesuksen voittoa pahan vallasta ristillä, ylösnousemusta ja voittoa kuolemasta.

Tuom. 7:18-22
"Kun minä ja kaikki, jotka ovat minun kanssani, puhallamme pasunoihin, niin puhaltakaa tekin pasunoihin kaikkialla leirin ympärillä ja huutakaa: 'Herran ja Gideonin puolesta!'" Niin Gideon ja ne sata miestä, jotka olivat hänen kanssansa, tulivat leirin laitaan keskimmäisen yövartion alussa; vartijat olivat juuri asetetut paikoilleen. Silloin he puhalsivat pasunoihin ja särkivät saviruukut, jotka heillä oli käsissään. Niin ne kolme joukkoa puhalsivat pasunoihin, murskasivat saviruukut, tempasivat vasempaan käteensä tulisoihdut ja oikeaan pasunat, puhalsivat niihin ja huusivat: "Herran ja Gideonin miekka!" Ja he seisoivat kukin paikallaan leirin ympärillä. Mutta leirissä kaikki juoksivat sekaisin, kirkuivat ja pakenivat. Ja kun he puhalsivat noihin kolmeensataan pasunaan, niin Herra käänsi toisen miekan toista vastaan koko leirissä, ja leiri pakeni Beet-Sittaan asti Sereraan päin, Tabbatin luona olevan Aabel-Meholan rantaan saakka.

2. Moos. 19:16
"Ja kolmantena päivänä, kun aamu oli tullut, alkoi jylistä ja salamoida, ja paksu pilvi laskeutui vuoren ylle, ja kuului ylen kova pasunan ääni, niin että koko kansa, joka oli leirissä, vapisi pelosta."

Ilm. 11:15
"Ja seitsemäs enkeli puhalsi pasunaan; niin kuului taivaassa suuria ääniä, jotka sanoivat: "Maailman kuninkuus on tullut meidän Herrallemme ja hänen Voidellullensa, ja hän on hallitseva aina ja iankaikkisesti".

Ilm.1:10, 13 "Minä olin hengessä Herran päivänä, ja kuulin takaani suuren äänen, ikäänkuin pasunan äänen, - - - ja lampunjalkain keskellä Ihmisen Pojan muotoisen, pitkäliepeiseen viittaan puetun ja rinnan kohdalta kultaisella vyöllä vyötetyn."


Rikottu saviruukku

Ihminen on maa-aineksesta tehty astia (1.Moos. 2:7). Kun savikippo särkyy, ihmisen uho on poissa, ja jäljelle jää Jumalan voima.


Tulisoihtu

Jumala on kuluttavainen tuli (Hepr. 12:29). Tämä syntinen maailma on tulelle talletettu (2.Piet. 3:7).


Gideonin seurassa tuulahdetaan Jeesuksen Kristuksen kautta tämän maailmanajan loppuun. Jumala tulee kärventämään tämän maailman tulella antaakseen tilaa uudelle maalle ja uusille taivaille (Jes. 66:22 ja Ilm.21:1).

- - -

Miten tämä liittyy meihin

Kun vihollisen vallat piinaavat meitä, hylätään oma voimamme, temmataan oikeaan käteemme Jumalan tulisoihtu ja voitetaan ne kaikki Jumalan Pojan pasuunan äänellä.

[Emil]

Pasuuna on varoituksen ääni. Vartija puhaltaa pasuunaan varoittaakseen asukkaita.

[NäilläNäppäimillä]

Sitäkin

[kalamos]

Huomasin,
että foorumillamme ei ole tainnut
olla ennestään mitään keskustelua
Gideonin pasuunoista, saviruukuista ja tulesta.

Sen sijaan
minäkin olen kyllä kirjoittanut siitä,
että me ihmiset olemme saviastioita.
Ja meillä on aarre saviastiassamme.

Ja niin kauan
kuin olemme tässä saviastiassa,
me olemme maailmassa,
jossa meillä on ahdistus.

Ja kuitenkin saamme olla turvallisella mielellä.
Jeesus on voittanut maailman.

Uusi vuosi ja uusi elämä
alkoi niin Israelin kuin
meidänkin kohdallamme siitä,
että sisimpämme tuli osalliseksi
Jumalan Karitsasta,
ja sydämemme oven pihtipielet
siveltiin Jumalan Karitsan verellä.



Ja sitten tuli äkkilähtö
orjuudesta vapauteen.

Ja se tapahtui Pilven alla.
Eli ensin meidät kastetaan Pilvessä.
Me koemme uudestisyntymisen
Ylhäältä Hengestä.

Hengitämme tuota Pyhän Hengen Pilveä,
ja kaikki kudoksemme
saavat elävää vettä sitä kautta.

Sitten toisessa vaiheessa
meidät erotetaan maailmasta.
Vanha ihmisemme haudataan kasteen hautaan.
Ylistyslaulut soivat.
Näiden hautajaisten jälkeen
vastarannalla ylistyslaulut soivat.

Mutta kohta olemmekin jo
erämaan ahdingossa.
Tässä kolmannessa vaiheessa
astiamme saa täyttyä elävästä vedestä.
Ei siis enää niin,
että jokainen solumme elää siitä,
vaan meillä on saven mudostaman astian
täyteys elävää vettä tarjottavana muillekin.

Mutta sitten,
jos haluamme antaa
itsemme eläväksi pyhäksi
Jumalalla otolliseksi uhriksi,
on väistämätöntä,
että astiamme kokee
paitsi upottamisen Pilvee ja Mereen
myös upottamisen Tuleen.

Ja nyt tapahtuu jotain sellaista,
että astiamme murskataan pölyhienoksi
ja poltetaan uudeksi astiaksi
jaloa käyttöä varten.

Ja silloin tuo murskattu astiamme
upotaan kärsimyksiin,
mikä on viimeinen vaihe
viiden kohdan elämän vaelluksessa.

Emme enää ole ollenkaa sama astia,
joka olimme alussa.

Nyt olemme yhtä tuon tulen kanssa.
Olemme kirkkauden astia.

Ja nyt olemme valmiit puhaltamaan
pasuunaan.

Ja saamme kulkea
Gideonin lailla voittosaatossa.

Mutta kiitos olkoon Jumalan,
joka aina kuljettaa meitä
voittosaatossa Kristuksessa

ja meidän kauttamme
joka paikassa tuo ilmi
hänen tuntemisensa tuoksun!

Sillä me olemme
Kristuksen tuoksu Jumalalle
sekä pelastuvien
että kadotukseen joutuvien joukossa:
näille tosin kuoleman haju kuolemaksi,
mutta noille elämän tuoksu elämäksi.

Ja kuka on tällaiseen kelvollinen?

Sillä me emme ole
niinkuin nuo monet,
jotka myyskentelevät Jumalan sanaa;
vaan puhtaasta mielestä,
niinkuin Jumalan vaikutuksesta,
Jumalan edessä,
me Kristuksessa puhumme.

Kuka on kelvollinen.
Ei kukaan meistä.
Mutta Kristus on.

Paavali vastaa kysymykseensä:

Mutta me kaikki,
jotka peittämättömin kasvoin
katselemme Herran kirkkautta
kuin kuvastimesta,

muutumme saman kuvan kaltaisiksi
kirkkaudesta kirkkauteen,
niinkuin muuttaa Herra,
joka on Henki.

Kun me olemme murskatut
ja vain Herra, joka on Henki,
on meidän Valkeutemme,
niin me olemme maailman valkeus,
eikä pimeys voi mitään ... Valkeudelle.

Me emme enää olekaan saviastia,
vaan kivitaulu edestä ja takaa
täynnä Jumalan kaiverrusta
ja loistamme Hänen Kirkkauttaan
ja huudamme täyttä kurkkua
niinkuin pasuuna.

[kalamos]

Haparoin nyt vielä kuin pimeässä
hiukan eteenpäin.

Mooses muistelee myöhemiin kaikkea,
ja kertoo siitä,
kuinka hän oli vuorella,
joka syöksi tulta.

Hänellä oli laintaulut.
Jumalan tekemät.
Mutta ne Mooses murskasi.

Jumala käski sitten
Mooseksen itse veistää uudet.

Ja taas Mooses kiipesi
tuolle tulta syöksevälle vuorelle.

Ja Jumala kaiversi niihin saman,
minkä oli kaivertanut
murskattuihin kivitauluihin.

Ja sitten ne laitettiin
puiseen arkkiin,
jonka Mooses valmisti.

Ja sitten olemme
valmiit pappispalvelukseen,
johon Mooses seuraavaksi etenee
muistelmissaan.

Ensin oli Aabraham.
Tuskaisen odotuksen jälkeen syntyi Iisak.
Sitten Jaakob.

Ja 70 henkeä oli isien sukua,
kun Israel meni Egyptiin.

Ja kuinka suuri se onkaan,
kun tulemme Jumalan maahan,
jossa ei mitään pimeyttä enää ole.

Saviruukkumme
on vaihtunut
kirkkauden astiaksi.
Vaikerruksemme ylistyshuudoksi.
Kärsimyksen tuli
ikuisen elämän liekiksi.