Kolminaisuus tässä Vanhan Testamentin jakeessa

[jsj]

Tulipas melkoinen kohta vastaan Vanhassa Testamentissa, en tajua miten olen missannut tämän aiemmin. Yhdessä jakeessa näyttää olevan kaikki kolminaisuuden osapuolet:

Lähestykää minua,
kuulkaa tämä:
Alkujaankaan
minä en ole puhunut salassa;
kun nämä tapahtuivat,
olin minä jo siellä.
Ja nyt Herra, Herra
on lähettänyt minut
ynnä oman Henkensä.

Katsokaapa kontekstissa kuka tuossa kohdassa puhuu:

Kuule minua, Jaakob,
ja sinä, Israel,
jonka minä olen kutsunut:
Minä olen aina sama,
minä olen ensimmäinen,
minä olen myös viimeinen.

Minun käteni
on perustanut maan,
minun oikea käteni
on levittänyt taivaan;
minä kutsun ne,
ja siinä ne ovat.

Kokoontukaa kaikki ja kuulkaa
- kuka niistä muista
on ilmoittanut tämän:
että hän, jota Herra rakastaa,
tekee hänen tahtonsa Baabelia vastaan,
on hänen käsivartenaan
kaldealaisia vastaan.

Minä, minä olen puhunut,
minä olen hänet kutsunut,
olen hänet tuonut,
ja hän on menestynyt teillänsä.

Lähestykää minua,
kuulkaa tämä:
Alkujaankaan
minä en ole puhunut salassa;
kun nämä tapahtuivat,
olin minä jo siellä.
Ja nyt Herra, Herra
on lähettänyt minut
ynnä oman Henkensä.

Puhujana on "ensimmäinen ja viimeinen", sama titteli jota Jeesus muuallakin käyttää itsestään. Puhuja on myös perustanut maan ja levittänyt taivaan. Ja silti Herra on lähettänyt Hänet ynnä Henkensä! Siis Herra on lähettänyt Herran.

[kalamos]

Todella mielenkiintoinen avaus.
Aivan huikea.

Olen tuota katkelmaa tavanut,
ja ihan hapuillen tapailen,
mistä on kysymys.

Jumala korostaa nmeään
jo yhdeksännessä jakeessa.

Oman nimeni tähden
minä olen pitkämielinen,
ylistykseni tähden
minä hillitsen vihani,
etten sinua tuhoaisi.

Jumala on pitkämielinen
oman nimensä tähden.

Ei sen tähden,
että Israel ansaitsisi
vapautuksen orjuudestaan.

Katso,
minä olen sinua sulattanut,
hopeata saamatta,
minä olen sinua koetellut
kärsimyksen pätsissä.

Itseni, itseni tähden
minä sen teen;

sillä kuinka onkaan
minun nimeäni häväisty!

Kunniaani en minä toiselle anna.

Näissä edeltävissä jakeissa
ei ole mitään epäselvää siinä,
etteikö puhuja ole Jumala.

Jaakob on pettäjä,
mutta Jumala ei petä.

Kuule minua, Jaakob,
ja sinä, Israel,
jonka minä olen kutsunut:

Minä olen aina sama,
minä olen ensimmäinen,
minä olen myös viimeinen.

Kyllä tuossa todellakin
on puhujana sama Jumala,
joka kohdannut Jaakobin,
joka taisteli Hänen kanssaan.

Minun käteni on perustanut maan,
minun oikea käteni
on levittänyt taivaan;

minä kutsun ne,
ja siinä ne ovat.

Kun Genesiken alusta luemme,
että Jumala sanoi,
ja tapahtui niin,
ja sitten Herra Jumala teki sen,
niin ei tietenkään ole
kysymys siitä,
että Jumala puhui itsekseen.

Vaan Isä sanoi, ja Poika teki.
Näin kaikki syntyi Pojan kautta.

Näin Isä on alusta asti
Rakastanut Poikaa
ja antanut kaiken Hänen käteensä.

Kaikki on luotu
Hänen kauttaan ja Häneen
ja Häntä varten.

Ja näin tuntuu luonnolliselta,
että myös seuraava jae
puhuu tästä Jumalan Rakkaudesta
eli Pojasta
profeetta Jesajan kautta.

Kokoontukaa
kaikki ja kuulkaa

- kuka niistä muista
on ilmoittanut tämän:

että hän,
jota Herra rakastaa,
tekee hänen tahtonsa
Baabelia vastaan,
on hänen käsivartenaan
kaldealaisia vastaan.

Jesajalla on haaste
saada Israel uskomaan.

Hän Jumalan profeettana
julistaa ainutlaatuista sanomaa,
jota on vaikea uskoa.

Eli tässä kohden on myös
Jesajan oma sana
jakeen alussa,
mutta itse sanoma
koskee taas
ensisijaisesti
Jumalan Rakastamaa Poikaa,
joka jälleen on tekevä
Jumalan Sanan mukaan.
ja Jumalan käsivartena
vapauttava Israelin vankeudesta.

Mutta toki siinä voidaan
puhua myös Kyyroksesta.

Samoin seuraavassa jakeessa.

Minä, minä olen puhunut,
minä olen hänet kutsunut,
olen hänet tuonut,
ja hän on menestynyt teillänsä.

Mutta kokoava jae
ei voi puhua Kyyroksesta.

Lähestykää minua,
kuulkaa tämä:

Alkujaankaan
minä en ole puhunut salassa;
kun nämä tapahtuivat,
olin minä jo siellä.

Ja nyt Herra, Herra
on lähettänyt minut
ynnä oman Henkensä.

Tässä voidaan ehkä taas
ymmärtää
Jesajan kutsuvan
kansaa lähelleen kuulemaan
Pyhän Hengen antamaa sanomaa,
joka Israelin tarvitsee ottaa vastaan.

Mutta Jeesus on se kallio,
joka seurasi Israelin kansaa
alusta asti luvattuun maahan.

Ja niin nytkin Israelin
palauttaminen omaan maahansa
oli Jeesuksen käsissä.

Toivottavasti en hapuilullani
pilannut aivan mahtavaa avausta.

[jsj]

Samoin seuraavassa jakeessa.

Minä, minä olen puhunut,
minä olen hänet kutsunut,
olen hänet tuonut,
ja hän on menestynyt teillänsä.

Tuosta menestymisestä tulee mieleen toinen Jesajan uskomaton profetia:

Katso, minun palvelijani menestyy,
hän on nouseva, kohoava ja sangen korkea oleva.
Niinkuin monet kauhistuivat häntä
- sillä niin runneltu,
ei enää ihmisenkaltainen,
oli hänen muotonsa,
hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten hahmo -
niin hän on saattava ihmetyksiin monet kansat,
hänen tähtensä kuninkaat sulkevat suunsa.
Sillä mitä heille ei ikinä ole kerrottu,
sen he saavat nähdä,
mitä he eivät ole kuulleet,
sen he saavat havaita.

Kukahan voisi olla sellainen, joka on runneltu niin pahasti, että ei näytä enää edes ihmiseltä, mutta joka kuitenkin saa kansat ihmetyksiin ja kuninkaat sulkemaan suunsa? :)

Tässä voidaan ehkä taas
ymmärtää
Jesajan kutsuvan
kansaa lähelleen kuulemaan
Pyhän Hengen antamaa sanomaa,
joka Israelin tarvitsee ottaa vastaan.

Se on ainoa keino väistää tuon jakeen säiteilemää kolminaisuutta, että yrittää laittaa puhujaksi yhtäkkiä tuossa kohtaa Jesajan itsensä. Mutta täysin keinotekoinen, ikään kuin pakotettu, sellainen vaihto on mielestäni; teksti itse ei sellaista puhujan vaihtoa ehdota.

[kalamos]

Jumalan kolminaisuus tulee
esille pitkin koko Raamattua
alkaen Raamatun kolmesta
ensimmäisestä jakeesta,
jotka pitävät sisällään
valtavan paljon informaatiota
kolminaisesta Jumalasta.

Mutta nyt olet herättänyt keskustelun
nimenomaan Jesajan tekstikatkelmasta,
joka huipentuu tähän jakeeseen,
jota selvennän nyt huomioimalla
alkutekstissä olevan tetragrammin
יְהוִ֛ה JHVH.

Lähestykää minua,
kuulkaa tämä:

Alkujaankaan
minä en ole puhunut salassa;
kun nämä tapahtuivat,
olin minä jo siellä.

Ja nyt Herra, JHVH
on lähettänyt minut
ynnä oman Henkensä.

Tämä jae tuo selvästi esiin
Jumalan kolminaisuuden
siinäkin tapauksessa,
että sen alkulause
tulkittaisiin Jesajan omaksi puheeksi
niinkuin monet tekevät.

Sillä kuten selvitin,
heti jakeen alkulauseen jälkeen
puhujana on joka tapauksessa
Jumalan Poika,
joka on ollut kaikessa läsnä
alusta alkaen.

Ja sitten tämä suuri Minä sanoo,
että Herra JHVH on nyt
lähettänyt hänet ynnä Henkensä.

Ja sitten tulee itse sanoma.

Näin sanoo JHVH,
sinun lunastajasi,
Israelin Pyhä:

Minä olen JHVH,
sinun Jumalasi,
joka opetan sinulle,
mikä on hyödyllistä,
johdatan sinua tiellä,
jota kuljet.

Ja kohta tulee jo kolmannen kerran
viesti siitä,
että israelilaisten tulee
kuulla ja levittää tätä sanomaa
ja ennen kaikkea
ottaa tämä sanoma vastaan.

Lähtekää Baabelista,
paetkaa Kaldeasta,
ilmoittakaa riemuhuudoin,
kuuluttakaa tämä,
viekää tieto siitä maan ääriin asti,
sanokaa:

JHVH on lunastanut
palvelijansa Jaakobin.

Ja tämän jälkeen tulee taas
viittaus siihen,
että tuo suuri Minä
oli ollut heidän kanssaan
koko ajan alusta alkaen.

Eivät he janoa kärsineet,
kun hän kuljetti heitä autioilla seuduilla.
Veden hän sai vuotamaan heille kalliosta;
hän halkaisi kallion,
ja vedet virtasivat.

Ja kuten aiemmin kirjoitinkin,
niin Poika oli se Kallio,
joka heitä seurasi.

Tämän Pojan kautta
he joivat Henkeä.

Israel vaelsi vapautuksensa
hetkestä alkaen
ollen upotettuja
Pyhän Hengen pilveen,
joka heitä seurasi.

Mutta kaikki on Jumalasta.

Mutta kaikki on Jumalasta,
joka on sovittanut meidät
itsensä kanssa
Kristuksen kautta
ja antanut meille sovituksen viran.

Sillä Jumala oli Kristuksessa
ja sovitti maailman itsensä kanssa
eikä lukenut heille
heidän rikkomuksiaan,
ja hän uskoi meille sovituksen sanan.

Kristuksen puolesta me siis
olemme lähettiläinä,
ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme.

Me pyydämme Kristuksen puolesta:
antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.

Sen, joka ei synnistä tiennyt,
hän meidän tähtemme
teki synniksi,
että me hänessä tulisimme
Jumalan vanhurskaudeksi.

Tämä sanoma meidän on kuultava.
Ja en pidä mahdottomana,
että Jesaja kutsuisi ihmisiä koolle
tuossa luvussa jakeissa 14 ja 16
ja kehottaen israelilaisia itseään
julistamaan edelleen tuota
vapautuksen sanomaa jakeessa 20.

Ja kuitenkin on totta,
että vaikka me julistamme,
niin me emme ole mitään.

Ei Jesajakaan.

Eivät ihmiset tulleet kuulemaan
Jesajan puhetta vaan Jumalan puhetta.

Kalamoksen aivoittelut
eivät ketään kiinnosta.

Jos jotakuta
jollain foorumilla kiinnostaa,
niin vetäydyn pois.

Ja aina joskus käykin niin,
että huomaan,
että nyt on kalamos liikkeellä
ja ruokokynä heiluu
oman käsivarteni voimalla
eikä Tuuli sitä huojuta.

SIlloin lopetan.
Ja pyyhin tekstini pois.

Ja luultavasti minun ei olisi
pitänyt eilen illalla enää yrittää
väsyneenä pikavastausta Sinulle.

Mutta avauksesi oli niin loistava,
että halusin siihen mahdollisimman
nopeasti jotain vastata.

Eli oli kuinka tahansa
noiden kutsuhuutojen kanssa,
niin ei Jesaja omiansa huhuile.

Koko lainaamasi katkelma
on alusta loppuun saakka
otettavissa vastaan
Jumalan selkeänä
kokonaisena ilmoituksena,
joka tuo esiin myös
kolminaisen Jumalan
eli Valtiaiden roolit.

Pääosassa on Poika,
jonka kautta Jumala
on luonut maailmat
ja sovittanut meidät.

Katso,
minun palvelijani menestyy,
hän on nouseva,
kohoava ja sangen korkea oleva.

Niinkuin monet kauhistuivat häntä
- sillä niin runneltu,
ei enää ihmisenkaltainen,
oli hänen muotonsa,
hänen hahmonsa ei ollut
ihmislasten hahmo -
niin hän on saattava ihmetyksiin
monet kansat,
hänen tähtensä kuninkaat sulkevat suunsa.

Sillä mitä heille ei ikinä ole kerrottu,
sen he saavat nähdä,
mitä he eivät ole kuulleet,
sen he saavat havaita.

Tuossa lainaamassasi katkelmassa
puhutaan tietenkin Jeesuksesta.

Mutta en pidä mahdottomana,
että keskustelumme aiheena olevassa
katkelmassa puhuttaisiin
myös Kyyroksesta.

Ja näin on tänäkin päivänä.
Meidän on julistettava
Sovituksen Sana.

Jeesus Vapahtajana
teki pelastusteon Golgatalla,
mutta ilosanoman julistaminen
jäi meille ihmislapsille.

Me olemme taistelussa.
Ja vieläpä osallisia
Kristuksen kärsimyksistä
Hänen Ruumiinsa jäseninä.

Jesaja patistaa
israelilaisia kuuluttamaan
hyvää sanomaa.

Mutta loppuratkaisun tekijä
oli Kyyros.

Mutta Kooreksen,
Persian kuninkaan,
ensimmäisenä hallitusvuotena

herätti Herra,
että täyttyisi Herran sana,
jonka hän oli puhunut
Jeremian suun kautta,
Kooreksen, Persian kuninkaan,
hengen,

niin että tämä
koko valtakunnassansa kuulutti
ja myös käskykirjassa julistutti näin:

"Näin sanoo Koores,
Persian kuningas:

Kaikki maan valtakunnat
on Herra, taivaan Jumala,
antanut minulle,

ja hän on käskenyt
minun rakentaa
itsellensä temppelin Jerusalemiin,
joka on Juudassa.

Kuka vain teidän joukossanne
on hänen kansaansa,
sen kanssa olkoon Herra,
hänen Jumalansa,
ja hän menköön sinne."

Samoin me rakennamme
Jumalan temppeliä
ollen itsekin eläviä kiviä siinä.

Eli näen hyvinkin mahdollisena,
että avauksen aiheena olevassa
katkelmassa on viittaus myös
Kyyrokseen.

Ja Kyyroshan on omalla tavallaan
myös Jeesuksen esikuva,
joka lupasi pystyttää
maahan hajotetun temppelin
kolmessa päivässä.

Ja tämä on tietenkin viittaus
Jeesuksen ruumiin ylösnousemiseen.

Mutta siihen kätkeytyy myös
ennustus kolmesta millenniumista,
jonka jälkeen kaikki on valmista.

Siihen asti me
Hänen Ruumiinsa jäseninä
olemme kaikessa rakentamisessa mukana.

En kuitenkaan osaa vastata
lainaamaasi Jesajan tekstiä
koskevaan loppukysymykseen
kansojen ihmetyksestä
ja kuninkaiden suun sulkemisesta.

Joten autathan.

[jsj]

En kuitenkaan osaa vastata
lainaamaasi Jesajan tekstiä
koskevaan loppukysymykseen
kansojen ihmetyksestä
ja kuninkaiden suun sulkemisesta.

Joten autathan.

Luulen, että kyseessä on se Jumalan poika, joka pätsissä kävellessään sai kuningas Nebukadnessarinkin nöyrtymään.

[kalamos]

Jakeen alku on käännetty
hiukan toisin esimerkiksi tässä:

STLK 2017

niin hän on
vihmova monet kansat

ja hänen tähtensä
kuninkaat sulkevat suunsa.

Sillä mitä heille ei ole
koskaan kerrottu,
sen he saavat nähdä,
mitä he eivät ole kuulleet,
sen he saavat tajuta.

Samoin Uuras Saarnivaaran käännöksessä.

Jumalan Kansan Raamattu

Hän on
vihmova monia kansoja.

Hänen tähtensä kuninkaat sulkevat suunsa.

Mitä heille ei ole koskaan kerrottu,
sen he saavat nähdä,
mitä he eivät ole kuulleet,
sen he saavat havaita.

Sama sana esiintyy
lukuisia kertoja
toisessa ja kolmannessa
Mooseksen kirjassa
ja kertoo aina pirskottamisesta
ja erityisesti veren pirskottamisesta.

Ja nyt asiayhteys edelliseen
jakeeseen tulisikin luonnolliseksi.

STLK

Niin kuin monet kauhistuivat häntä
– sillä niin runneltu,
ei enää ihmisen kaltainen,
oli hänen muotonsa,
hänen hahmonsa
ei ollut ihmislasten hahmo –

niin hän on vihmova monet kansat

Englannin kielisissä käännöksissä
tuo on usein muodossa:

so shall he sprinkle many nations