Jumalaa ei kukaan koskaan ole nänhyt.
Ei edes Israelin kansa nähnyt Häntä,
siinäkään hetkessä,
kun lakiliitto solmittiin.
Mooses (Deut 4:11-14) kirjoitti:
Ja te astuitte esille
ja jäitte seisomaan vuoren juurelle,
ja vuori paloi tulena,
joka loimusi
sisimpään taivaaseen asti
pimeyden ja synkkien pilvien keskellä.
Ja Herra puhui teille tulen keskeltä.
Sanat te kuulitte,
mutta ette nähneet hänen muotoansa,
kuulitte vain äänen.
Ja hän ilmoitti teille liittonsa,
jonka hän käski teidän pitää,
nimittäin ne kymmenen käskysanaa;
ja hän kirjoitti ne kahteen kivitauluun.
Ja minun
Herra silloin käski opettaa teille
käskyt ja säädökset,
että te seuraisitte niitä siinä maassa,
jota te menette ottamaan omaksenne.
Israelin kansa näki paljon ja pelkäsi,
mutta se ei nähnyt Jumalan muotoa.
Mooses (Deut 4:15) kirjoitti:
Ottakaa siis itsestänne tarkka vaari
- sillä te ette sinä päivänä,
jona Herra puhui teille
tulen keskeltä Hoorebilla,
nähneet hänestä minkäänkaltaista muotoa -
Tarkasteltavassa katkelmassa
todellakin varoitetaan
epäjumalanpalveluksesta.
Ihmistä tietenkin houkuttaisi
tehdä Jumalan kuva.
Mutta Jumala on sellaisen jo tehnyt,
kun teki ihmisen.
Mutta me emme saa tehdä
ihmisen tai minkään muunkaan
elävän olennon kuvaa
siinä tarkoituksessa,
että se olisi kuva jumalasta.
Mooses (Deut 4:16-18) kirjoitti:
ettette menettele kelvottomasti
ettekä tee itsellenne jumalankuvaa,
ette minkään muotoista patsasta,
ette miehen
tai naisen kuvaa,
ette maan päällä liikkuvan
nelijalkaisen eläimen kuvaa,
ette taivaan alla lentävän
siivekkään linnun kuvaa,
ette maassa
matelevaisen kuvaa
ettekä vesissä maan alla
olevan kalan kuvaa
Isäni maalasi tauluja.
Ja harrasti valokuvausta.
Erityisesti hän halusi kuvata äitiäni.
Siihen aikaan jokaisen kuvan ottaminen
oli valtava prosessi.
Ja suuri prosessi oli tietenkin
myös jokaisen taulun maalaaminen.
Ja kerran isä maalasi äidistä muotokuvan.
On selvää, etteivät nuo äitini
eli naisen kuvat kuulu tuohon sarjaan,
josta Mooses varoittaa Israelin kansaa.
No tietenkin minä myös
olin valokuvauksen kohde.
Ja joskus isä itsekin.
Ottipa sellaisenkin kuvan
peilin edessä,
jossa levykamera seisoo jalustallaan
ja isä sen takana,
ja pitää käsissään
langan päässä olevaa laukaisijaa.
Ja kuva on tietenkin tallentunut
juuri sillä hetkellä,
kun hän painaa laukaisinta.
On selvää,
ettemme tee syntiä,
kun tallennamme
ihmisen tai eläimen kuvan.
Mutta yhtä selvää on,
niin Israelin kansaa
kuin myös pakanoista koskien,
että minkä tahansa kuvatuksen
palvominen jumalana on syntiä.
Ja näinhän kävi itse asiassa
Israelin kansan kohdalla
myös sen kuvan kanssa,
jonka Jumala itse oli määrännyt
Mooseksen tekemään.
Israelin kansa alkoi ajan kanssa
palvomaan tuota pronssikäärmettä
jumalana nimellä
Nehustan (=pronssi)
Ja kun Hiskia sitten poisti epäjumalan
Israelin keskuudesta,
niin tämä kuvatus meni mukana.
Hän poisti uhrikukkulat,
murskasi patsaat,
hakkasi maahan asera-karsikon
ja löi palasiksi vaskikäärmeen,
jonka Mooses oli tehnyt;
sillä niihin aikoihin asti
israelilaiset olivat
polttaneet uhreja sille;
sitä kutsuttiin nimellä Nehustan.
Kathryn Kuhlman koki
eräässä vaiheessa pahoja ongelmia
toiminnassaan.
Jokin häiritsi Jumalan työtä.
Ja sitten eräänä päivänä
hän ymmärsi,
että heidän toimistossaan
oli yksi kuvatus,
ilmeisesti hyvin arvokas patsas,
jonka joku oli hyvässä tarkoituksessa
halunnut lahjoittaa jossain yhteydessä.
Kun Kathryn sen tajusi,
hän määräsi sen heti poistettavaksi
ja olisiko ollut vielä niin,
että murskattavaksi.
Ja kun tuo kuvatus oli eliminoitu,
niin tuo häiriötekijä oli myös poistunut.
Ja Jumalan työ saattoi jatkua
entisellä voimallaan.
Nyt sitten tulee mieleen
kirkoissa olevat kuvat
Jeesuksesta ristiinnaulittuna.
Jotkut vanhat puupatsaat
ovat vaikuttavia.
Näkisin niin,
ettei näissä ole mitään pahaa.
Ei meillä Suomessa näitä palvota.
Mutta ne vievät ajatuksen kyllä
siihen tärkeimpään tosiasiaan,
että mikä pelasti meidät
synnin myrkyltä.
Kerran eräässä häätilaisuudessa,
joka pidettiin vapaakirkon tiloissa,
eräs mies kysyi minulta,
että miksi tuossa tuolla seinällä
on vain risti eikä Jeesusta.
Ja ilmeisesti hän epäili jotain sellaista,
mistä nyt keskustelemme.
En kuitenkaan silloin vielä osannut
sen tarkemmin vastata,
vaan totesin vain,
että se johtuu siitä,
että Jeesus ei enää ole ristillä
eikä kuollut vaan on ylösnoussut.
Avauksen katkelman
viimeinen jae vaati
hiukan enemmän tavaamista.
Mitä siinä oikein sanotaan.
Mooses (Deut 4:19) kirjoitti:
ja ettet,
kun nostat silmäsi taivasta kohti
ja katselet aurinkoa ja kuuta ja tähtiä,
kaikkea taivaan joukkoa,
anna vietellä itseäsi
kumartamaan ja palvelemaan niitä,
sillä Herra, sinun Jumalasi,
on jakanut ne
kaikille muille kansoille
koko taivaan alla.
Alkuosa on selvä.
Emme saa palvella taivaankappaleita
emmekä taivaan joukkoja.
Mutta tietenkin saamme
kuvata taivaan muotoja,
auringonlaskua jne.
Minä katselen useinkin
vaimoni kanssa
keittiön ikkunasta
valtavaa näytelmää,
kun illan pimeydessä
aurinko on jo laskeutunut
muille maille meren taa,
mutta valtava pune täyttää
vielä taivaan laidasta laitaan.
Tuo suora live-lähetys
kestää vain jonkin aikaa,
ja sitten tulee pimeys.
Tuossa aiheesta on varmasti
paljon taideteoksia.
Mutta mitä tuon viimeisen
rivin lopussa oikein sanotaan.
which has given as a heritage
Yahweh your God
to all the peoples
under whole the heaven
Yksi sana jäi kääntämättä.
Jos senkin kääntäisi,
niin nuo loppusanat olisivat:
jotka on annettu perintöosaksi
Herran, teidän Jumalanne,
– Alfa ja Omega
– Ensimmäinen ja Viimeinen
– Alku ja Loppu
kaikille kansoille koko taivaan alla.
Tuon sama ilmaisu,
jota ei siis yleensä käännetä,
löytyy Raamatun
ensimmäisen lauseen keskeltä
eli huippukohdasta.
Alussa loi Jumala
– Alfa ja Omega
– Ensimmäinen ja Viimeinen
– Alku ja Loppu
taivaat ja maan.
Partikkeli
אֵ֥ת
muodostuu heprean aakkosten
ensimmäisestä ja viimeisestä kirjaimesta.
Kerran Jumala luo
uudet taivaat ja uuden maan.
Ja me perimme tuon kaiken.
Mutta emme tietenkään palvo
nykyisiä tai tuleviakaan
taivaita ja maata.
Epäjumalaa tarkoittava
heprean sana
tarkoittaa mitättömyyttä.
Epäjumala on ei mikään.
Se on vain kuvatus.
Taideteos, jota meidän
ei sovi tietenkään tehdä
eikä sellaista palvoa.
Sillä vaikka se ei ole mitään
muuta kuin kuvatus,
niin sen palvominen voi yhdistää
meidät pahan voimiin.
Kreikasssa epäjumalaa
sanotaan kuvapylvääksi tai -pilariksi.
Näitä emme siis palvo.
Mutta me itse olemme Jumalan kuvia.
Ja kerran meidät tehdään
pylvääksi Jumalamme temppeliin.
Ymmärrän niin,
että me edustamme
lopunajan seurakuntaa.
Älä säikähdä,
en tarkoita Laodikeaa.
Tarkoitan veljesrakkauden
eli Filadelfian seurakuntaa.
Me palvelemme toisiamme.
Rakastaen.
Ja kaiken mitä teemme,
teemme Jeesuksen vähimmille
veljille ja sisarille,
teemme loppujen lopuksi Jeesukselle.
Ja siksi hän lupaa meille näin:
Koska sinä olet ottanut
minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin,
niin minä myös otan sinusta vaarin
ja pelastan sinut koetuksen hetkestä,
joka on tuleva yli koko maanpiirin
koettelemaan niitä,
jotka maan päällä asuvat.
Minä tulen pian;
pidä, mitä sinulla on,
ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi.
Joka voittaa,
sen minä teen pylvääksi
Jumalani temppeliin,
eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos,
ja minä kirjoitan häneen
Jumalani nimen
ja Jumalani kaupungin nimen,
sen uuden Jerusalemin,
joka laskeutuu alas taivaasta
minun Jumalani tyköä,
ja oman uuden nimeni.
Ajattele.
Jeesus tekee meistä taideteoksein,
johon kaivertaa kaikki nuo nimet.
Lähetetty: 18.12.2025 08:18