Olemme edenneet huippupisteeseen
Roomalaiskirjeen ensimmäisen osion
Jumalan Evankeliumi keskimmäisen osion
Synti ja Sovitus keskimmäiseen osaan
Jumalan Vanhurskaus Tiedämme jo, että
Jumala on Totinen
ja jokainen ihminen on valhettelija;
me olemme väärämielisiä
ja Jumala on oikeamielinen;
me olemme epäuskoisia
ja Jumala on uskollinen.
Kaikki niin juutalaiset
kuin kreikkalaiset ovat
- jumalattomia
- tuomittavia
- lainrikkojia
Mutta Jumalan uskollisuuden tähden
meille on tarjolla Jumalan vanhurskaus.
Mutta nyt Jumalan vanhurskaus,
josta laki ja profeetat todistavat,
on ilmoitettu ilman lakia,
se Jumalan vanhurskaus,
joka uskon kautta
Jeesukseen Kristukseen
tulee kaikkiin ja kaikille,
jotka uskovat;
sillä ei ole yhtään erotusta.
Sillä kaikki ovat syntiä tehneet
ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
ja saavat lahjaksi vanhurskauden
hänen armostaan
sen lunastuksen kautta,
joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
jonka Jumala on asettanut
armoistuimeksi
uskon kautta
hänen vereensä,
osoittaaksensa vanhurskauttaan,
koska hän oli jättänyt rankaisematta
ennen tehdyt synnit
jumalallisessa kärsivällisyydessään,
osoittaaksensa vanhurskauttaan
nykyajassa,
sitä,
että hän itse on vanhurskas
ja vanhurskauttaa sen,
jolla on usko Jeesukseen.
Meille on siis avattu
Uskon ovi.
Me voimme käydä
tuosta ovesta sisälle.
Tai sitten
jäädä sen ulkopuolelle.
Jos käymme tuosta ovesta sisälle,
niin tulemme tilaan,
jossa meitä ympäröi
tuon oven takana asuva Usko.
Ja tuon oven sisäpuolella
täytymme itsekin
jokaisella hengenvedolla tuosta
Jeesuksen Uskosta.
Siis me tulemme osallisiksi
Jeesuksen Uskosta ja Vanhurskaudesta.
Me vain astuimme sisään
avatusta Ovesta.
Ja näin ihmisen pahin heikkous
eli ylpeys on eliminoitu.
Missä siis on kerskaaminen?
Se on suljettu pois.
Jotta ymmärtäisimme,
kuinka totaalisesti
kerskaamisen mahdollisuus
on raivattu pois tieltä,
täytyy palata vielä
edeltävään jakeeseen,
jonka kaksi viimeistä sanaa
eivät olleet Raamattulainauksessani
ihan kohdallaan.
Alkutekstin mukaan tuo jae
kuitenkin päättyy ilmaisuun:
Vanhoissa käännöksissä tuon
jakeen sanoma on tavoitettu.
UT 1548
iotca ienyet olit Jumalan kerssimisen ala/
Ette hen telle aijalla osottais/
sen Wanhurskaudhen
ioca henen edhesens kelpa Senpäle/
ette henen ainoan pite Wanhurskan oleman/
ia sen Wanhurskauttaman/
ioca Jesusen Uskosta on.
KR 1642
Jotca tähän saacka jäänet olit
Jumalan kärsimisen ala/
että hän tällä ajalla taridzis/
sen wanhurscauden/
joca hänen edesäns kelpa/
että hän ainoa wanhurscas olis
ja sen wanhurcaxi tekis/
joca Jesuxen uscosta on.
Biblia 1776
Joita Jumala kärsinyt on,
osoittaaksensa vanhurskauttansa tällä ajalla:
että hän itse vanhurskas olis
ja sen vanhurskaaksi tekis,
joka Jesuksen uskosta on.
Aapeli Saarisalo
osoittaakseen vanhurskautensa nykyajassa,
niin että Hän itse on vanhurskas
ja vanhurskauttaa sen,
joka on Jeesuksen uskoa.
Asia täsmentyy sitten
seuraavassa jakeessa,
jonka alkuosa jo vilahtikin.
Missä siis on kerskaaminen?
Se on suljettu pois.
Minkä lain kautta?
Tekojenko lain?
Ei,
vaan uskon lain kautta.
Laki tarkoittaa
Jumalan säätämystä.
Usko on Jumalan järjestys
eli Jumalan laki.
Ja siihen meidän tulee
alistua ja nöyrtyä.
Mutta uskokaan ei ole ansio.
Meillä ei ole mitään,
millä voisimme kerskata.
Me emme voi tehdä mitään tekoa,
joka oikeuttaisi meidän pelastukseen,
vaan aivan päinvastoin.
Kun Jumalan hyvyys
vetää puoleensa,
niin me vain
lakkaamme vastustamasta.
Päästämme irti.
Ja silloin Jumalan vetovoima
imaisee meidät uskon ovesta sisälle
Jumalan läsnäoloon.
Emme siis voi ylpeillä edes sillä,
että meillä oli usko.
Sekään ei ole
meidän aikaansaannoksemme.
Se oli Jumalan teko.
Johannes on tallentanut
Jeesuksen omat sanat:
Se on Jumalan teko,
että te uskotte häneen,
jonka Jumala on lähettänyt
Jatketaan Paavalin opetuksella
Jumalan Vanhurskaudesta
Jeesuken Uskosta.
Niin päätämme siis,
että ihminen vanhurskautetaan
uskon kautta,
ilman lain tekoja.
Juutalaiset kuitenkin ajattelivat
jotenkin siihen tapaan,
että Jumala on vain heidän Jumalansa,
ja he ovat vanhurskaita,
kun täyttävät Mooseksen lain.
Ja näinhän Paavalikin oli ajatellut,
ja päässytkin hyvin pitkälle
lain vanhurskaudessa
ollen siihen nähden nuhteeton.
Mutta nyt hän oli kohdannut
Jeesuksen,
ja paljon korkeamman
ja täydellisen lain
eli Jumalan järjestyksen,
joka on tarjolla jokaiselle ihmiselle.
Ja Paavali oli asetettu
pakanain apostoliksi.
Vai onko Jumala
yksistään juutalaisten Jumala?
Eikö pakanainkin?
On pakanainkin,
Mutta sitten Paavali tekee
kuitenkin pienen eron
juutalaisen ja pakanan välillä.
Paavali käyttää
eri prepositiota sanalle usko
ympärileikattujen
ja toisaalta
ympärileikkaamattomien
kohdalla.
ek pisteos = uskosta
dia tes pisteos = uskon kautta
koskapa Jumala on yksi,
joka vanhurskauttaa
ympärileikatut
uskosta
ja
ympärileikkaamattomat
uskon kautta.
Otetaan sama kirjaimellisesti
käännettynä:
jos kerran yksi Jumala,
joka vanhurskauttaa
ympärileikkauksen
uskosta
ja
esinahan
kautta uskon.
Ja sitten Paavali päättää
katkelman kysymykseen:
Teemmekö siis lain mitättömäksi
uskon kautta?
Pois se!
Vaan me vahvistamme lain.
Siis usko vahvistaa lain.
Ei suinkaan kumoa sitä.
Mutta miksi ympärileikatut
vanhurskautetaan uskosta
ja
ympärileikkaamattomat
uskon kautta?
Vastauksen siemen löytyy
saman luvun alusta.
Mitä etuuksia on siis
juutalaisilla,
tai mitä hyötyä
ympärileikkauksesta?
Paljonkin, kaikin tavoin;
ennen kaikkea se,
että heille on uskottu,
mitä Jumala on puhunut.
Myöhemmin Roomalaiskirjeessä
Paavali aloittaa kolme lukua pitkän
selvityksen Israelin asemasta näin:
Minä sanon totuuden Kristuksessa,
en valhettele
- sen todistaa minulle
omatuntoni Pyhässä Hengessä -
että minulla on suuri murhe
ja ainainen kipu sydämessäni.
Sillä minä soisin itse olevani
kirottu pois Kristuksesta
veljieni hyväksi,
jotka ovat minun sukulaisiani
lihan puolesta,
ovat israelilaisia:
heidän on
lapseus
ja kirkkaus
ja liitot
ja lain antaminen
ja jumalanpalvelus
ja lupaukset;
heidän ovat isät,
ja heistä on Kristus lihan puolesta,
hän, joka on yli kaiken,
Jumala,
ylistetty iankaikkisesti, amen!
Siis heidän on
lapseudesta alkaen kaikki
nuo yhdeksän asiaa,
joista keskimmäisenä
eli huippukohdassa on
lain antaminen.
Ja tuon lain vahvistaa usko.
Ja itse asiassa heidät
varjeltiin lain alla
uskoa varten,
kuten Paavali kijoittaa Galatalaisille.
Mutta ennenkuin usko tuli,
vartioitiin meitä lain alle suljettuina
uskoa varten,
joka oli vastedes ilmestyvä.
Ja sitten tuo
usko ilmestyi ympärileikatuille.
Mutta Israel jäi kiinni lakiin,
joka oli vartioinut heitä
uskon ilmestymistä varten.
Eli laki oli ympärileikannut heidät,
mutta Jumalan vanhurskaus,
joka tulee lahjana,
kun käymme uskon ovesta sisälle,
ei heitä tavoittanut.
Israel oli saanut kaiken
uskoa varten.
Ja kun
usko tuli,
he eivät ottaneet sitä vastaan.
Kysymys on tietenkin
Jeesuksen tulemisesta.
Ja kun he eivät ottaneet
Jeesusta vastaan,
niin he eivät saaneet
myöskään Jeesuksen uskoa.
Jeesus eli Jumalan Sana
sii tuli taivaasta Isän tyköä
maan päälle
ja asettui lihaan
ja asusti Israelin kansan
eli omiensa keskellä
kuten Johannes toteaa
evankeliuminsa johdannossa.
Kirkastettu Jeesus
meni takaisin Isän luo,
mutta Sana
eli suuri ilosanoma
eli Evankeliumi
jäi maan päälle.
Jumalan Sanan eli Jeesuksen
kautta usko tavoittaa nyt ihmiset.
Jos Jumala ei olisi
kyennyt varjelemaan kansaansa
uskon ilmestymistä varten,
ei meille pakanoillekaan
olisi tarjolla mitään ilosanomaa.
Mutta nyt pakanoillekin
on avattu uskon ovi,
jonka kautta pääsemme sisälle
Jumalan Valtakuntaan.
Ja tästä Luukas on tallentanut
Paavalin ja Barnabaan raportin siitä,
kuinka ..
Jumala oli ollut heidän kanssansa
ja tehnyt suuria
ja kuinka hän oli
avannut pakanoille uskon oven.
Ja seuraavaksi onkin sitten
Roomaiskirjeessä eli
Jumalan Evankeliumissa vuorossa
... Usko ...
ja aloitamme laskeutumisen
vuoren huipulta, jolla nyt olemme
Jeesuksen Vanhurskauden ja Uskon
täyttäminä.
Ja Paavali on johdattava
meidät taas Genesiksen alkulähteille
Uskon Isän Aabrahamin helmaan.
Room 3:21-31
Room 3:1-2
Room 9:1-5
Ap.t 14:27
Gal 3:23
Joh 6:29
Joh 1:14
Usko 
