Uuden Testamentin
alkuteksti on kreikkaa.
Vanha Testamentti on hepreaa
ja pieneltä osin arameaa.
Uuden Testamentin osalta
tutkimme tietenkin erityisesti
sen alkutekstiä.
Mutta toisaalta
kun Jeesus mitä ilmeisimmin
puhui arameaa,
niin meitä tietenkin kiinnostaa
myös aramean tekstit,
joiden suomennoksista
tuolla ylempänä jo annoinkin linkin.
Heprealainen käännös UT:sta
on tietenkin myös hyvin mielenkiintoinen,
koska VT on lähinnä hepreaa.
Ja niin me esimerkiksi
löydämme aivan mielenkiintoista
yhtäläisyyttä
Raamatun ensimmäisistä riveistä
Genesiksessä
ja
Johanneksen evankeliumin alkuriveistä
kun luemme heprealaista Raamattua.
Kumpikin alkaa sanalla:
בְּרֵאשִׁית Tuo Sana tarkoittaa paitsi
Alkua
myös
Esikoista.
Siis koko Raamattu
kuin myös Johanneksen evankeliumi
alkaa viittauksella
Jumalan Poikaan.
Poika on Raamatun päähenkilö
alusta loppuun saakka.
Hän on Alku ja Loppu.
Ja Häneen me olemme liitetyt
ollen yhtä Hänen kanssaan
ja jo siirretyt kuolemasta
ikuiseen elämään.
Elämme siis Jeesuksessa
olevan uskon voimasta.
Paafali (2 Tim 3:15) kirjoitti:
ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet
pyhät kirjoitukset,
jotka voivat tehdä sinut viisaaksi,
niin että pelastut uskon kautta,
joka on Kristuksessa Jeesuksessa.
Siis emme pelastu oman uskomme kautta,
vaan sen uskon kautta,
joka on Jeesuksessa Kristuksessa
meille tarjolla.
Hän on Pelastus.
Siis sana Jeesus tarkoittaa Pelastusta.
יֵשׁוּעַ Ja tässä Pelastajassa olevan uskon kautta
me pelastumme.
Johannes aloitti evankeliuminsa
ilmoittamalla meille,
että Jeesus on Sana.
Alussa oli Sana.
Tai voitaisiin myös ajatella niin,
että
Esikoisessa oli Sana.
Ja tämän Sanan kautta
kaikki on syntynyt.
Ja sen kautta myös me
olemme uudesti syntyneet Hengestä.
Ja tästä Sanan leivästä me elämme
ja vahvistumme ja tulemme jopa viisaiksi.
Jeesus sanoo itseään Viisaudeksi
Sananlaskujen kirjan luvussa kahdeksan.
Ja kaikki tämä käy ilmi
nyt lainaamassasi tekstikatkelmassa.
Paafali (2 Tim 3:15-17) kirjoitti:
ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet
pyhät kirjoitukset,
jotka voivat tehdä sinut viisaaksi,
niin että pelastut uskon kautta,
joka on Kristuksessa Jeesuksessa.
Jokainen kirjoitus,
joka on syntynyt
Jumalan Hengen vaikutuksesta,
on myös hyödyllinen
opetukseksi,
nuhteeksi,
ojennukseksi,
kasvatukseksi
vanhurskaudessa,
että Jumalan ihminen
olisi täydellinen,
kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.
Kun me Jumalan ihmiset
olemme Sanan äärellä,
niin olemme valmiit
kaikkiin hyviin tekoihin.
En tiedä tavoitinko sitä,
mitä halusit tuoda esiin,
mutta varmaan jatkat tästä
tuoden esiin sen,
mitä sydämelläsi erityisesti on.
25.08.2024 08:34
Minun täytyy jatkaa vastaustani,
vaikka olemmekin osiossa:
Lyhyesti
Ehkä tämän loppuosan koskien
Jeesuksessa olevaa Pelastusta
voisi erottaa omaksi keskusteluksi.
ALUSSA Jumala loi taivaat
ja kaikki niiden joukot.
Kirkkain Kerubi,
täynnä viisautta
ja täydellinen kauneudessa,
sopusuhtaisuuden sinetti,
enkelikunnan keskellä
kolmannessa taivaassa
Jumalan Paratiisissa
käyskentelevä Valtias,
Aamuruskon Poika,
ei tyytynyt osaansa.
Hän halusi Korkeimman vertaiseksi,
istuutua Jumalan rinnalle, istuimelle,
joka kuuluu Jumalan ainosyntyiselle Pojalle.
Sen seurauksena hän menetti kirkkautensa,
ja hänestä tuli pimeyden ruhtinas.
Hänet heitettiin joukkoinensa maan päälle.
Maa,
jonka Jumala oli tehnyt asuttavaksi,
oli sekarorron ja hävityksen vallassa.
PIMEYS oli syvyyden päällä.
Mutta Jumalan Henki liikkui vetten päällä.
Ja kuusi päivää myöhemmin
kaikki oli jälleen hyvä.
Sangen hyvä.
Kuuden päivän työmaapäiväkirja
päättyy kirjaukseen
lopputarkastuksesta.
Mooses (Gen 1:31) kirjoitti:
Ja Jumala katsoi kaikkea,
mitä hän tehnyt oli,
ja katso, se oli sangen hyvää.
Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu,
kuudes päivä.
Tuo kuudes päivä päättyi
ihmisen luomiseen mieheksi ja naiseksi.
Tuon peruskertomuksen jälkeen
seuraa ensimmäinen jatkokertomus.
Se kertaa ja tarkentaa näin:
Mooses (Gen 2:21-23) kirjoitti:
Niin Herra Jumala vaivutti ihmisen
raskaaseen uneen,
ja kun hän nukkui,
otti hän yhden hänen kylkiluistaan
ja täytti sen paikan lihalla.
Ja Herra Jumala rakensi vaimon
siitä kylkiluusta,
jonka hän oli ottanut miehestä,
ja toi hänet miehen luo.
Ja mies sanoi:
"Tämä on nyt luu
minun luistani
ja liha
minun lihastani;
hän kutsuttakoon miehettäreksi,
sillä hän on miehestä otettu".
Tämän tallennuksen jälkeen
Mooses on kirjoittanut kuin
huomautuksen:
Mooses (Gen 2:24) kirjoitti:
Sentähden
mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä
ja liittyköön vaimoonsa,
ja he tulevat yhdeksi lihaksi.
Tämän ihmeellisen huomautuksen
valtaisan merkityksen
Paavali avaa meille näin:
Paavali (Ef 5:31-32) kirjoitti:
"Sentähden
mies luopukoon
isästänsä ja äidistänsä
ja liittyköön vaimoonsa,
ja ne kaksi tulevat
yhdeksi lihaksi."
Tämä salaisuus on suuri;
minä tarkoitan
Kristusta ja seurakuntaa.
Kaiken kaikkiaan
jo Raamatun peruskertomus sisältää
ensimmäisestä Sanasta alkaen
ihmeellisen salaisuuden siitä,
miksi Jumala loi taivaat ja maan.
Ja Raamattu kertoo muualla
paljonkin siitä,
miten ja miksi
Jumala loi taivaat,
ja keskelle ääretöntä avaruutta
pikkuruisen planeetan,
joka on jo paljon kokenut.
Se kantaa tänäänkin päällään
eläviä olentoja,
joita me ihmislapset
ihmettelemme ja tutkimme.
Ne elävät täyttä elämää
alusta loppuunsa saakka
ilman epäilystä elämän tarkoituksesta.
Mutta me pienet ihmislapset
kyselemme kaivaten vastauksia:
Mikä juttu tämä oikein on?
Raamatun ensimmäinen Sana
on paljon enemmän
kuin ajan alkupiste.
Se tulee sanajuuresta
Sillä ilmaistaan
ensimmäinen ja korkein,
mikä hallitsee kaikkea muuta
siihen liittyvää.
Niin kuin Sinun pääsi
hallitsee ruumistasi,
tai kansakunnan pää kansaa
ylempänä kaikkea muuta
kuin vuoren huippu,
korkeudessa ja ylhäisyydessä
kuin tähti.
Tällaisesta asemasta
Raamattu käyttää ilmaisua
reshit = alku / esikoinen
Jumala käyttää tuota sanaa kuvatessaan
Behemotin mahtavuutta,
jolle mikään eläin
ei vedä vertaa,
ja sanoo:
Job (40:14) kirjoitti:
Se on Jumalan töiden esikoinen
Raamattu alkaa ilmaisulla
bəreshit = alussa / esikoisessa
Raamatun ensimmäisen lauseen
voisi kääntää esimerkiksi näin:
kalamosMooses (Gen 1:1) kirjoitti:
Esikoisen kautta
loi Jumala taivaat ja maan.
Uuden Testamentin puolella
meille sanotaankin:
Paavali (Kol 1:16-17) kirjoitti:
Kaikki on luotu Hänen kauttansa
ja Häneen,
ja Hän on ennen kaikkia,
ja Hänessä pysyy
kaikki voimassa
Ja edelleen:
Johannes (1:1-3) kirjoitti:
Alussa oli Sana
…
Jumala
…
Jumalan tykönä.
Kaikki on saanut syntynsä Hänen kauttaan,
ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään,
mikä syntynyt on.
Hän esittäytyy meille
paitsi kaiken hallitsevana Alkuna,
myös Aamenen Jumalana.
Johannes (Ilm 3:14) kirjoitti:
Näin sanoo Amen,
se uskollinen ja totinen todistaja,
Jumalan luomakunnan alku
Hän on Jumala,
joka käyttää itsestään nimeä
MINÄ OLEN
Johannes (Ilm 22:13) kirjoitti:
Minä olen
A ja O,
ensimmäinen ja viimeinen,
alku ja loppu.
Raamatun ensimmäinen ja viimeinen sana
tarkoittavat Häntä.
Ja kaikki noiden sanojen välissä kertoo
Hänestä ja Hänen Rakkaudestaan,
jonka objekti Sinä olet.
Sinut on luotu Hänen kauttaan
ja Häneen,
ja ikuiseen yhteyteen
Hänen kanssaan.
Tämä suuri salaisuus paljastettiin
jo Raamatun peruskertomuksessa
kuudennen päivän kohdalla.
Ja se sai huikean lisäinfon
Raamatun
ensimmäisessä jatkokertomuksessa,
jossa kerrottiin
Jumalan suorittamasta
kirurgisesta operaatiosta,
jossa Ensimmäisen Aadamin kyljestä
muodostui yhteensopiva
puolisko Aadamille,
jonka ei ollut hyvä olla yksin.
Mutta jo Raamatun
ensimmäinen Sana
paljastaa meille
aivan käsittämättömän tarkasti
Viimeisen Aadamin salaisuuden
ja sen taivaisiin asti ulottuvan
Rakkauden määrän,
joka on
Jumalan ainokaisella Pojalla
Sinua ja minua kohtaan.
Ja nyt vielä Sana
tästä Pelastuksesta Jeesuksessa,
johon Paavali tuossa
lainaamassasi Timoteuskirjeen
kohdassa viittaa.
Ihmeellisiä salaisuuksia liittyy
esimerkiksi siihen,
että Aadamin suuri Rakkaus
syntyi hänen kylkisiivustaan.
Samoin on Viimeisen Aadamin
eli Jeesuksen Kristuksen kohdalla.
Me olemme
Hänen suuri Rakkautensa.
Me olemme
Hänen Morsiusjoukkonsa.
Ja tämän mahdollistaa se,
että ristillä
Elämän ja Sovituksen puulla
Hänen kylkensä puhkaistiin,
ja siitä puhkesi heti kaksoisvirta
Elämän Vesi ja Sovituksen Veri.
Tämän kaksoivirran alla
me olemme puhtaita ja viattomia
Hänen Vanhurskaudestaan
osallisia
ja kelvollisia
Hänen Morsiamekseen
ollen yhtä
Hänen kanssaan.
Jopa niin,
että uskommekaan ei
ole meidän uskoamme,
vaan Hänessä olevaa uskoa,
joka virtaa meihin.
Niinkuin Eeva oli yhtä Aadamin kanssa
eli samaa lihaa ja luuta,
samoin me olemme osallisia
Jeesuksessa olevasta
Elämästä ja Vanhurskaudesta.
Olemme samaa Henkeä ja Kirkkautta.
Raamatun ensimmäinen Sana
Alussa
tulee sanajuuresta
rosh.
Hepreaa luetaan
oikealta vasemmalle.
רֹאשׁ = Pää
Raamatun ensimmäinen Sana on
bəreshit
בראשית = Alussa / Esikoisessa
Sen kaksi ensimmäistä kirjainta
arameasta käännettynä
tarkoittaa Poikaa.
Siis jo Raamatun ensimmäinen Sana
tai vain sen
kaksi ensimmäistä kirjainta
osoittavat,
että Kirjoitusten ydin
on Sanoma Pojasta.
בר = Poika
Ja kun on Poika,
niin täytyy tietenkin olla myös Isä.
Siis meille ilmoitetaan tavallaan
Pojan kautta heti alkuunsa
kahden ensimmäisen kirjaimen välityksellä,
että on ISÄ ja POIKA.
Mutta …
Tuo sama kirjainyhdistelmä
Raamatun kaksi ensimmäistä kirjainta
hepreasta suomeksi tarkoittaa Jyvää.
בר = Jyvä
Ja nyt vilkaisu Kirjoitusten loppupuolelle.
Tuo Poika itse sanoo:
Johannes (12:23-24) kirjoitti:
Hetki on tullut,
että Ihmisen Poika kirkastetaan.
Totisesti, totisesti minä sanon teille:
jos ei nisun jyvä putoa maahan
ja kuole, niin se jää yksin;
mutta jos se kuolee,
niin se tuottaa paljon hedelmää.
Näin Jeesus sai omakseen
Rakkautensa kohteen.
Ja kun Nisunjyvä oli kuollut
ja nukkui ristillä,
puhkaisi keihäs Hänen kylkensä.
Siis Viimeinen Aadam sai itselleen
Rakkautensa kohteen
sen esikuvan mukaisesti,
joka kerrotaan
Raamatun peruskertomuksessa,
kuinka Ensimmäinen Aadam
sai itselleen Vaimon.
Ja mitä sitten Poika
tekee Morsiamelleen.
Ylkä eli Sulhanen
vie Rakkaansa Isän Kotiin.
Tämänkin asian,
Pojan Matkan Isän kotoa
Morsiamen kotitaloon
ja sitten takaisin Isän Kotiin,
löydämme myös kätkettynä
Raamatun Ensimmäiseen Sanaan,
joka totisesti on kirjain kirjaimelta
niinkuin koko Raamattu
Jumalan Sanaa.
Ja kun sitä luemme,
niin se voi tehdä meidät viisaaksi.
Me tulemme tuntemaan
Jumalan Sanan
eli Jeesuksen Krituksen
eli Jumalan Rakkauden.