Kirjoittaja kalamos » 04.04.2023 19:27
Minä ymmärrän niinpäin,
että jos Suomi ei olisi
liittoutunut Hitlerin kanssa,
niin Suomi olisi pelastunut
niiltä menetyksiltä,
mitkä sitä nyt kohtasivat.
Olen tämän päivän tapahtumia
ihmetellessäni muistellut aikaa
noin puoli vuosisata taaksepäin.
Olin opiskeluni päättänyt
ja lykkäyksen hakeminen
asepalvelukseen ei enää ollut mahdollista.
Tutkin asiaa tarkoin Raamatusta
ja tulin siihen tulokseen kuin
Kirjoittajakin edellä toteaa,
että on täysin mahdoton ajatus,
että uskovien kuuluisi tappaa
- jopa toisiaan
eli omaa perheväkeään.
Näin myös siinä seurakunnassa,
jossa olin uskoon tullut,
yleensä toimittiin.
Aniharva suoritti aseellisen palveluksen.
Toiset aseettoman, toiset siviilipalvelun.
Raamattututkimukseni jälkeen
minun oli hyvin helppo kirjoittaa
vaadittu selvitys vakaumuksestani.
Miksi en voi suorittaa
asepalvelusta
enkä edes aseetonta palvelusta.
Siviilipalvelun voin.
Mutta tuohon aikaan
vakaumus tutkittiin siis tarkoin.
Varasin ajan sotilaspiirin esikunnasta
ja sitten koitti se päivä,
kun minun oli marsittava ovesta
sisään ja astuttava majurin eteen.
Alkoi tiukka keskustelu.
Hän luki ensin kirjallisen selvitykseni.
Se oli niin hyvä,
että hän joutui turvautumaan
siihen tosiasiaan,
että nämä perusteet
eivät päde sota-aikana.
Silloin on eri lait.
Yhdessä vaiheessa keskustelu
kääntyi hiukan päälaelleen.
Hän alkoi tehdä minulle
kysymyksiä Raamatun pohjalta.
Ja minähän vastasin.
Sain selvittää muun muassa,
miksi Jeesus teki veden viiniksi.
Olin kyllä hyvin hermostunut,
ja revin siinä ankarassa tutkistelussa
kynsinahkani verille.
Lopulta majuri pitkän
tutkistelun jälkeen sanoi,
että hän kirjoittaa paperit,
ja kyllä tämä menee näillä läpi.
Pääsen siviilipalvelukseen.
Näin kuinka hän kirjoitti papereihin:
"Selvä helluntailainen".
Tänään olen
päivän tapahtumia ihmetellesäni
muistellut tuota päivää.
Mitä jos olisin sanonut,
että kyllä minä voisin
allekirjoittaa paperit,
joiden myötä
Suomi liitetään
maailman mahtavimpaan
sotilasliittoon.
Minä ymmärrän niinpäin,
että jos Suomi ei olisi
liittoutunut Hitlerin kanssa,
niin Suomi olisi pelastunut
niiltä menetyksiltä,
mitkä sitä nyt kohtasivat.
Olen tämän päivän tapahtumia
ihmetellessäni muistellut aikaa
noin puoli vuosisata taaksepäin.
Olin opiskeluni päättänyt
ja lykkäyksen hakeminen
asepalvelukseen ei enää ollut mahdollista.
Tutkin asiaa tarkoin Raamatusta
ja tulin siihen tulokseen kuin
Kirjoittajakin edellä toteaa,
että on täysin mahdoton ajatus,
että uskovien kuuluisi tappaa
- jopa toisiaan
eli omaa perheväkeään.
Näin myös siinä seurakunnassa,
jossa olin uskoon tullut,
yleensä toimittiin.
Aniharva suoritti aseellisen palveluksen.
Toiset aseettoman, toiset siviilipalvelun.
Raamattututkimukseni jälkeen
minun oli hyvin helppo kirjoittaa
vaadittu selvitys vakaumuksestani.
Miksi en voi suorittaa
asepalvelusta
enkä edes aseetonta palvelusta.
Siviilipalvelun voin.
Mutta tuohon aikaan
vakaumus tutkittiin siis tarkoin.
Varasin ajan sotilaspiirin esikunnasta
ja sitten koitti se päivä,
kun minun oli marsittava ovesta
sisään ja astuttava majurin eteen.
Alkoi tiukka keskustelu.
Hän luki ensin kirjallisen selvitykseni.
Se oli niin hyvä,
että hän joutui turvautumaan
siihen tosiasiaan,
että nämä perusteet
eivät päde sota-aikana.
Silloin on eri lait.
Yhdessä vaiheessa keskustelu
kääntyi hiukan päälaelleen.
Hän alkoi tehdä minulle
kysymyksiä Raamatun pohjalta.
Ja minähän vastasin.
Sain selvittää muun muassa,
miksi Jeesus teki veden viiniksi.
Olin kyllä hyvin hermostunut,
ja revin siinä ankarassa tutkistelussa
kynsinahkani verille.
Lopulta majuri pitkän
tutkistelun jälkeen sanoi,
että hän kirjoittaa paperit,
ja kyllä tämä menee näillä läpi.
Pääsen siviilipalvelukseen.
Näin kuinka hän kirjoitti papereihin:
"Selvä helluntailainen".
Tänään olen
päivän tapahtumia ihmetellesäni
muistellut tuota päivää.
Mitä jos olisin sanonut,
että kyllä minä voisin
allekirjoittaa paperit,
joiden myötä
Suomi liitetään
maailman mahtavimpaan
sotilasliittoon.