Olemme käyneet läpi Raamatun
kaksi ensimmäistä jaetta.
ALUSSA Jumala loi
taivaat ja kaikki niiden joukot.
Kirkkain Kerubi,
täynnä viisautta
ja täydellinen kauneudessa,
sopusuhtaisuuden sinetti,
enkelikunnan keskellä
kolmannessa taivaassa
Jumalan Paratiisissa
käyskentelevä Valtias,
Aamuruskon poika,
ei tyytynyt osaansa.
Hän halusi Korkeimman vertaiseksi,
istuutua Jumalan rinnalle,
istuimelle,
joka kuuluu
Jumalan ainosyntyiselle Pojalle.
Sen seurauksena
hän menetti kirkkautensa,
ja hänestä tuli pimeyden ruhtinas.
Hänet heitettiin joukkoinensa
maan päälle.
Maa,
jonka Jumala oli tehnyt asuttavaksi,
oli sekarorron ja hävityksen vallassa.
PIMEYS oli syvyyden päällä.
Mutta Jumalan Henki
liikkui/leijaili/lepatti
vellovien vesimassojen
ja
kaiken kaaoksen yllä.Jumalan Henki siis
hallitsi tilanteen täydellisesti,
eikä suinkaan ollut
tuon sekasorron pyörteiden vietävänä.
Jumala oli tekevä uutta.
Kolmantena päivänä
se puhkesi taimelle.
Ja kuusi päivää myöhemmin
kaikki oli sangen hyvää.
Maa oli syntynyt uudesti.
Tämä ihme alkoi siten,
että ensimmäisenä päivänä
Valkeus tuli pimeyden keskelle.
Mooses (Gen 1:3) kirjoitti:
Ja Jumala sanoi:
Tulkoon Valkeus.
Ja Valkeus tuli.
Tuo ensimmäisenä päivänä
esiin tullut Valkeus
ei ollut aurinko eikä kuu
eikä mikään tällainen.
Niiden kanssa Jumala teki töitä
vasta neljäntenä päivänä.
Tämä Valkeus on se sama Persoona,
johon olemme tutustuneet
jo hyvin tarkoin Raamatun
ensimmäisen Sanan myötä,
joka tarkoittaa
Alkua/Esikoista.
Kaikki oli luotu Hänessä
ja Hänen kauttaan ja Häneen.
Nyt tuo ihanuus oli särkynyt.
Mutta Hän oli tekeva kaiken uudeksi
kuuden päivän aikana.
Johannes kuvaa
evankeliuminsa Päähenkilöä
ensin Sanaksi,
mutta kohta myös Valkeudeksi.
Alussa oli Sana,
ja Sana oli Jumalan tykönä,
ja Sana oli Jumala.
Hän oli alussa Jumalan tykönä.
Mutta kohta Johannes jatkaa
puhuen Valkeudesta.
Totinen Valkeus,
joka valistaa jokaisen ihmisen,
oli tulossa maailmaan.
Maailmassa Hän oli,
ja maailma
on Hänen kauttaan saanut syntynsä,
ja maailma
ei Häntä tuntenut ...
Ja Sana tuli lihaksi
ja asui meidän keskellämme,
ja me katselimme
Hänen kirkkauttansa,
senkaltaista kirkkautta,
kuin ainokaisella Pojalla on Isältä
Tämän Valkeuden tieltä
Pimeys joutui väistymään
ensimmäisen kerran
jo 4000 vuotta aiemmin.
Läheisin suhde
Luojan ja luodun välillä
oli katkennut kun tuolloin
Aamuruskon eli Jumalan Pojan
lähin palvelija
Aamuruskon poika eli Lucifer
oli langennut ylpeyteen
ja ryhtynyt kapinaan siten
kuin olemme Raamatusta
aiemmin lukeneet.
Raamatun neljännessä jakeessa
tuo ero tuli konkreettiseksi.
Mooses (Gen 1:4) kirjoitti:
Ja Jumala näki,
että Valkeus oli hyvä;
ja Jumala erotti
Valkeuden pimeydestä.
Asetelma oli tästä lähin
Valkeus vastaan pimeys.
Ja näillä oli niin suuri ero
kuin on yöllä ja päivällä.
Mooses (Gen 1:5) kirjoitti:
Ja Jumala kutsui valkeuden päiväksi,
ja pimeyden hän kutsui yöksi.
Rauhan Rakkauden ja Sopusoinnun
ihanuus taivaassa ja maan päällä,
johon tutustuimme
Raamatun ensimmäisen jakeen myötä,
oli nyt historiaa.
Luciferin kapina
ja sen hirvittävät seuraukset,
joihin tutustuimme
Raamatun toisen jakeen myötä,
ovat nyt näkyvää todellisuutta,
lukuunottamatta sitä,
että Jumalan Valkeus
eli itse Jumalan Poika oli
tullut saneeraamaan
hävityksen kokeneen maan ja
taivaatkin sen ympärillä.
Mooses (Gen 1:5) kirjoitti:
Ja tuli ehtoo,
ja tuli aamu,
ensimmäinen päivä.
Ensimmäisen päivän loppuhetki
oli ihan erilainen kuin sen aamu.
Valkeus oli tullut
ja syrjäyttänyt pimeyden.
Ensimmäinen päivä päättyi
valtaisan Valkeuden täyttämänä.
Ja mitä tuo Valkeus
sitten saikaan aikaan.
Ensimmäisenä päivänä
Valkeus oli syrjäyttänyt pimeyden.
Toisena päivänä syrjäytettiin
maan hukuttaneet vedet.
Taivaanvahvuus 
