Kun avaamme Raamatun,
niin meillä on esimmäiseksi
edessämme Alkujen Kirja
Genesis. Ensimmäinen asia,
joka Raamatussa kerrotaan,
on taivaiden ja maan luominen:
Mooses (Gen 1:1) kirjoitti:
Alussa loi Jumala
taivaat ja maan.
Profeetta Jesajan kirja
on kuin läpileikkaus
koko Raamatun ilmoituksesta.
Siinä on yhtä monta lukua
kuin on Raamatussa kirjoja.
Jesajan kirjan
loppuluvuissa kerrotaan,
että Jumala tulee luomaan
uudet taivaat ja uuden maan.
minä luon
uudet taivaat ja uuden maan
Nykyiset taivaat ja maan
Jumala loi alussa.
Uudet taivaat ja uuden maan
Jumala luo lopussa.
Asia vahvistuu Pietarin kautta
myös Uuden testamentin
profeetallisessa Sanassa.
Mutta hänen lupauksensa mukaan
me odotamme
uusia taivaita ja uutta maata,
joissa vanhurskaus asuu.
Ja sitten
Raamatun viimeisessä kirjassa
aivan Ilmestyskirjan loppuriveillä
Johannes kertoo nähneensä,
että nykyiset
eli alussa luodut
taivaat ja maa katoavat
ennenkuin luodaan
uudet taivaat ja uusi maa.
Ja minä näin
uuden taivaan ja uuden maan;
sillä ensimmäinen taivas
ja ensimmäinen maa
ovat kadonneet,
eikä merta enää ole.
Johannes jatkaa kuvausta
taivaista ja maasta,
jotka Jumala luo,
ja tarkentaa lopuksi
Uuteen Jerusalemiin.
Eikä mitään kirousta ole enää oleva.
Ja Jumalan ja Karitsan
valtaistuin on siellä oleva,
ja hänen palvelijansa
palvelevat häntä
ja näkevät hänen kasvonsa,
ja hänen nimensä on heidän otsissansa.
Eikä yötä ole enää oleva,
eivätkä he tarvitse lampun valoa
eikä auringon valoa,
sillä Herra Jumala on valaiseva heitä,
ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti.
Siis pimeys ja yö
eivät kuulu Jumalan luomistekoihin.
Ne eivät kuuluneet
myöskään
alussa luotuihin taivaisiin
ja maahan.
Niinkuin ei mikään
muukaan kirous.
Kirjaimellisesti kääntäen
Raamatun toinen jae
puhuukin hävityksen jälkeisestä
sekasorrosta ja kaaoksesta
jota peitti tuon katastrofin jälkeen
syvät vedet ja pimeys.
Mutta kaiken yllä
liikkui Jumalan Henki.
Siis mitä oikein oli
tapahtunut.
Ensimmäinen asia,
joka Raamatussa kerrottiin,
oli taivaiden ja maan luominen:
Alussa loi Jumala
taivaan ja maan.
Sana Jumala
on tuossa monikkomuotoinen
ja tarkoittaa
Valtiaiden perhettä,
johon kuuluu
Isä ja Poika ja Pyhä Henki.
Taivaassa on sen lisäksi
muita olentoja
– esimerkiksi enkeleitä.
Raamattu kertoo muualla
että nuo enkelit
olivat valtavan innoissaan
ja suorastaan riemuitsivat,
kun Jumala
heidän silmiensä edessä loi Maan.
Maa oli niin ihana paikka
eläimineen ja kasveineen.
Kaikki olennot taivaassa
rakastivat toisiaan.
Niin myös maan päällä.
Eläimet eivät syöneet toisiaan.
Mahtavin eläin maan päällä
oli nimeltään behemot.
Se oli valtavan suuri eläin.
Oikein sellainen jätti.
Sekin söi silti vain ruohoa.
Taivaassa olevista
luoduista olennoista
kaikin tavoin mahtavin oli
eräs korkea-arvoinen enkeli,
joita sanotaan kerubeiksi.
Koko enkelikunnan
kaikkein kaunein ja ihanin kerubi
oli saanut nimekseen
Aamuruskon poika.
Tätä Aamuruskon poikaa
jotkut ihmiset
nimittävät Luciferiksi
eli Valon kantajaksi.
Tämä kaikkein kirkkain
enkeliolento ylpistyi
ihanuudestaan ja kauneudestaan.
Raamattu kertoo,
että Hän halusi tehdä itsestään
Jumalan vertaisen.
Hän halusi korottaa istuimensa
Jumalan istuimen viereen.
Ja niin taivaassa alkoi sota.
Lucifer ja sen enkelit sotivat
muita Jumalan enkeleitä vastaan,
joiden johtajana oli
enkeliruhtinas Mikael.
Lucifer ja sen enkelit
hävisivät tuon sodan.
Heidät heitettiin taivaasta
Maan päälle.
Tämän seurauksena
kaikki Jumalan luoma ihanuus
maan päällä tuhoutui.
Raamatun toinen jae
kertoo tuhon jälkeisestä
sekasorrosta ja kaaoksesta.
Mooses (Gen 1:2) kirjoitti:
Ja maa oli autio ja tyhjä,
ja pimeys oli syvyyden päällä,
ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.
Jumala ei siis kuitenkaan
jättänyt Maata tuohon
sekasortoiseen tilaan
pimeyden valtaan.
Pyhä Henki eli Jumalan Henki
kirjaimellisesti kääntäen
leijui tai lepatti kuin lintu
kaiken yläpuolella.
Ja sitten kajahti Jumalan ääni.
Mooses (Gen 1:3) kirjoitti:
Ja Jumala sanoi:
"Tulkoon valkeus".
Ja valkeus tuli.
Tuona päivänä
Jumala ei luonut mitään
eikä tehnyt eli muovannut mitään.
Jumala vain kutsui Valkeuden
pimeyden, sekasorron ja kaaoksen
keskelle.
Tämä Valkeus on sama
Totinen Valkeus,
josta Johannes puhui
evankeliuminsa alussa
kertoen kuinka
maailma oli jo alunperin
saanut syntynsä Hänen kauttaan.
Ja nyt Hän toteutti
sen saneeraamisen
kuuden päivän aikana,
jonka jälkeen
maa oli kuin uudestisyntynyt.
Se oli jälleen
kuin Jumalan puutarha.
Jumala ei pelkästään
muokannut olemassa olevaa,
vaan loi myös ihan uutta
- nykyiset elävät olennot.
Tuon uudistetun maan
Valtiaaksi Jumala asetti ihmisen.
Raamatun peruskertomuksen
loppuhuipennus on siis
ihmisen luominen.
Ja hyvin suuri salaisuus
kätkeytyy tuohon ilmoitukseen:
Ja Jumala loi ihmisen
omaksi kuvaksensa,
Jumalan kuvaksi hän hänet loi;
mieheksi ja naiseksi
hän loi heidät.
Raamatun peruskertomuksessa
siis viimeinen luotu olento
eli kaiken huippu on
Nainen.
Siis ihastuttavin
ja rakastettavin olento
päällä maan.
Siitä myöhemmin.
Mutta siis ...
Jumala käyskenteli
Paratiisissa eli Puutarhassa
ja keskusteli Maan valtiaaksi
asetetun ihmisen kanssa.
Silloin Jumala kertoi
ensimmäiselle ihmiselle
Aadamille syntyjä syviä.
Ja Aadam kertoi niistä edelleen
jälkeläisilleen.
Lopulta Mooses sai
Egyptin hovissa
kuulla kaiken äidiltään
ja tallensi
huippukoulutuksen saaneena
sen kirjalliseen muotoon.
Näin syntyi keskustelumme
aihe Genesis eli Alkujen kirja.
Myöhemmin Mooses
kirjoitti neljä muuta kirjaa,
mutta ei enää Egyptin hovissa.
Ja vastaavasti muut profeetat
ovat kirjoittaneet
Pyhän Hengen johtamina sen,
minkä ovat Jumalalta saaneet.
Ja niin meillä on yksi
yhtenäinen 66-osainen kirjasarja,
joka on kirjain kirjaimelta
Jumalan Sanaa.
Ja sen pääjuoni on
alusta loppuun saakka
pimeyden ja Valkeuden välinen taistelu,
joka alkoi
Raamatun ensimmäisen
ja toisen jakeen välissä
tapahtuneesta katastrofista.
Ja sen Jumala selvitti
Poikansa kautta,
jonka kautta oli
maailman alunperin luonutkin.
Mutta tosiasia oli,
että nyt oli olemassa pimeys
ja sen ruhtinas,
joka aiemmin oli ollut
kaikkein kirkkain ja ihastuttavin
luotu olento.
Ja niin
Jumalan Pojan eli Aamuruskon
ja Jumalan Pojan
lähimmän palvelijan
Aamuruskon pojan
välille tuli syvä juopa.
Läheisin yhteys
Luojan ja luodun välillä
oli nyt yhtä vastakkainen
kuin on yö ja päivä,
kuin on pimeys ja Valkeus.
Mooses (Gen 1:4-5) kirjoitti:
Ja Jumala näki,
että valkeus oli hyvä;
ja Jumala erotti
valkeuden pimeydestä.
Ja Jumala kutsui valkeuden päiväksi,
ja pimeyden hän kutsui yöksi.
Ja tuli ehtoo,
ja tuli aamu,
ensimmäinen päivä.
Takana on
- ihana ikuisuus
Raamatun ensimmäisessä jakeessa,
- hirveä draama
siirryttäessä
Raamatun toiseen jakeeseen
- uusi alku
ja sen ensimmäinen päivä
Valkeuden syrjäyttäessä pimeyden.
Katsotaan tarkemmin
Sana Sanalta,
mitä sanotaan tässä viestissä
moneen kertaan lainatussa
Raamatun ensimmäisessä lauseessa.
Alussa ... 
