Kirjoittaja kalamos » 21.03.2020 08:10
Alkuviikolla täytyi käydä
apteekintapaisessa lääkekaapissa
ja postissa ja kaupassa.
Astuin lääkekaappia pitävään putiikkiin.
Kun näin myyjän takahuoneesta lähestyvän,
huusin jo kaukaa, mitä tarvitsen,
jotta ei tulisi lähikontaktia.
Hän ei kuullut hyvin
ja syöksyi minun lähelleni
aivan ison nenäni alle.
Minä olin aivan tyrmistynyt.
Sain juuri ja juuri sanottua,
mitä siis halusin ostaa.
Kun hän lopulta löysi
tuotteen lääkekaapista,
hän oli jo sulkemassa sen,
kun huusin seuraavan lääkkeen nimen.
Ei hän taaskaan kuullut.
Huusi, että minun täytyy tulla lähelle.
Ja minun täytyi,
hän kun oli täysin ulkona
paitsi koronatilanteesta
myös lääkekaapin sisällöstä.
Tuskin ymmärsi,
miksi maksoin etänä,
vaikka normaalisti en niin tee.
Seuraavaksi suuntasin kauppaan.
Havaitsin kaksi rennosti
käyttäytyvää poikalasta.
No ei ihan pieniä, kun autoa ajoivat.
Hienon auton iskä olikin
kullanmurulle ostanut
- ajattelin.
Selvästi koulusta vapautettuja
ajan kuluttajia,
jotka olivat
tulleet ehkä mökkeilemään
tai ihan vaan aikaa kuluttamaan.
Menivät kauppaan molemmat.
Sitten tulivat kaupasta.
Jokin karkki kädessä.
Siis ei mitään tosiasiaa ollut.
Kaupassa oli isosta omenasta
puraistu tuoreesti valtava pala.
Tavallisessa lihahyllyssä
ei ollut mitään.
Jauhelihaa olisin ostanut.
Mutta otin sitten pippurikanan,
jota en normaalisti ottaisi.
Yksi kana jäi vielä hyllylle.
WC-paperia löytyi
kaksi pienen pientä pakkausta,
ja nekin jotain huippukallista.
Työnsin kortin lukijaan,
ja laitin hanskat käteen,
kun näppäilin tunnusluvun.
Kävin vielä postipalveluita
tarjoavassa putiikissa.
Siellä kaikki sujui hienosta.
Se oli auki
nyt koronatilanteen takia
vain vähän aikaa päivästä.
Kaikki pysyivät etäällä toisistaan.
Sain tilaamani lääkepaketin
ja sitä ei tarvinnut
nyt poikkeustilanteessa kuitata.
Postin pitäjä sai
täydet kymmenen pistettä.
Hän olikin jo elämän kokenut ihminen.
Yli 70-vuotias.
Alkuviikolla täytyi käydä
apteekintapaisessa lääkekaapissa
ja postissa ja kaupassa.
Astuin lääkekaappia pitävään putiikkiin.
Kun näin myyjän takahuoneesta lähestyvän,
huusin jo kaukaa, mitä tarvitsen,
jotta ei tulisi lähikontaktia.
Hän ei kuullut hyvin
ja syöksyi minun lähelleni
aivan ison nenäni alle.
Minä olin aivan tyrmistynyt.
Sain juuri ja juuri sanottua,
mitä siis halusin ostaa.
Kun hän lopulta löysi
tuotteen lääkekaapista,
hän oli jo sulkemassa sen,
kun huusin seuraavan lääkkeen nimen.
Ei hän taaskaan kuullut.
Huusi, että minun täytyy tulla lähelle.
Ja minun täytyi,
hän kun oli täysin ulkona
paitsi koronatilanteesta
myös lääkekaapin sisällöstä.
Tuskin ymmärsi,
miksi maksoin etänä,
vaikka normaalisti en niin tee.
Seuraavaksi suuntasin kauppaan.
Havaitsin kaksi rennosti
käyttäytyvää poikalasta.
No ei ihan pieniä, kun autoa ajoivat.
Hienon auton iskä olikin
kullanmurulle ostanut
- ajattelin.
Selvästi koulusta vapautettuja
ajan kuluttajia,
jotka olivat
tulleet ehkä mökkeilemään
tai ihan vaan aikaa kuluttamaan.
Menivät kauppaan molemmat.
Sitten tulivat kaupasta.
Jokin karkki kädessä.
Siis ei mitään tosiasiaa ollut.
Kaupassa oli isosta omenasta
puraistu tuoreesti valtava pala.
Tavallisessa lihahyllyssä
ei ollut mitään.
Jauhelihaa olisin ostanut.
Mutta otin sitten pippurikanan,
jota en normaalisti ottaisi.
Yksi kana jäi vielä hyllylle.
WC-paperia löytyi
kaksi pienen pientä pakkausta,
ja nekin jotain huippukallista.
Työnsin kortin lukijaan,
ja laitin hanskat käteen,
kun näppäilin tunnusluvun.
Kävin vielä postipalveluita
tarjoavassa putiikissa.
Siellä kaikki sujui hienosta.
Se oli auki
nyt koronatilanteen takia
vain vähän aikaa päivästä.
Kaikki pysyivät etäällä toisistaan.
Sain tilaamani lääkepaketin
ja sitä ei tarvinnut
nyt poikkeustilanteessa kuitata.
Postin pitäjä sai
täydet kymmenen pistettä.
Hän olikin jo elämän kokenut ihminen.
Yli 70-vuotias.