Tuo ydin tuossa Annun
Raamattulainauksessa
on tietenkin Jeesuksen käsky.
Markus (8:15) kirjoitti:
Ja hän käski heitä sanoen:
"Varokaa ja kavahtakaa
fariseusten hapatusta ja Herodeksen hapatusta".
Jeesus ei tässä esitä pyyntöä eikä toivomusta,
vaan antaa käskyn.
Niin vakavasta asiasta on kysymys.
Paljon vakavammasta kuin se,
kuinka monta kalaa on evääksi.
Hapatus tarkoittaa pahuutta.
Jos se pääsee taikinaan,
niin kohta kaikki happanee.
Fariseusten kohdalla tuo pahuus
sai usein nimeksi ulkokultaisuus.
Omavanhurskaus on tahrainen vaate.
Herodeksen kohdalla hapatusta oli
kaikki se, mitä maailma tarjoaa.
Uudestisyntyneellä uskovalla
ei tietenkään pitäisi olla ongelmia
näiden asioiden kanssa.
Ja ei olisikaan,
jos Jaakobia lainaten
kieli pysyisi kurissa.
Jaakob (1:26-27) kirjoitti:
Jos joku luulee olevansa jumalanpalvelija,
mutta ei hillitse kieltään,
vaan pettää sydämensä,
niin hänen jumalanpalveluksensa on turha.
Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus
Jumalan ja Isän silmissä
on käydä katsomassa orpoja ja leskiä
heidän ahdistuksessaan
ja varjella itsensä niin,
ettei maailma saastuta.
Puhdas Jumalan Sana syötynä
on paras ravintolisä
mikä eheyttää ja tervehdyttää
meidän mielemme ja sitä
kautta ruumiimmekin
ja vaikuttaa tervehdyttävästi
lähimmäisiimmekin.
Sellaista taikinaa meidän pitäisi olla
ja sellaista tarjota.
Mutta voi millaista sanaa
kielemme päästääkään suustamme.
Jaakob 3:3-11) kirjoitti:
Sillä monessa kohden
me kaikki hairahdumme.
Jos joku ei hairahdu puheessa,
niin hän on täydellinen mies
ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa.
Kun panemme suitset hevosten suuhun,
että ne meitä tottelisivat,
niin voimme ohjata niiden koko ruumiin.
Katso, laivatkin,
vaikka ovat niin suuria
ja tuimain tuulten kuljetettavia,
ohjataan varsin pienellä peräsimellä,
minne perämiehen mieli tekee.
Samoin myös kieli on pieni jäsen
ja voi kuitenkin kerskata suurista asioista.
Katso, kuinka pieni tuli,
ja kuinka suuren metsän se sytyttää!
Myös kieli on tuli,
on vääryyden maailma;
kieli on se meidän jäsenistämme,
joka tahraa koko ruumiin,
sytyttää tuleen elämän pyörän,
itse syttyen helvetistä.
Sillä kaiken luonnon,
sekä petojen että lintujen,
sekä matelijain että merieläinten luonnon,
voi ihmisluonto kesyttää ja onkin kesyttänyt;
mutta kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää;
se on levoton ja paha,
täynnä kuolettavaa myrkkyä.
Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää,
ja sillä me kiroamme ihmisiä,
Jumalan kaltaisiksi luotuja;
samasta suusta lähtee kiitos ja kirous.
Näin ei saa olla, veljeni.
Uhkuuko lähde samasta silmästä
makeaa ja karvasta vettä?
