Kirjoittaja Natanael » 11.01.2019 20:45
Jotta emme syyllistyisi lihalliseen käännyttämistyöhön, niin Jeesus vahvistaa vertauskuvallisen ilmaisun koirista ja sioista ilmaisemalla asian suoremmin sekä Matteuksen, että Luukkaan evankeliumeissa. Vahvassa paatumuksen tilassa olevien ihmisten käännyttämisyritykset ovat turhaa työtä.
”Ja missä teitä ei oteta vastaan eikä teidän sanojanne kuulla, lähtekää pois siitä talosta tai siitä kaupungista ja pudistakaa tomu jaloistanne.”
(Matt. 10:14)
Olen kuullut useita kertoja jonkun nuoren, innokkaan, käännyttäjän sanovan, että aina kannattaa käännyttää, sillä Raamatun mukaan Jumalan Sana ei tyhjänä palaja. Sanoja haluaa uskoa, että hänen todistuksensa, jos ei juuri nyt, niin joskus tulevaisuudessa tuottaisi pelastuksen hedelmän. Väite perustuu Jumalan Sanan väärin ymmärtämiseen. Takana on Jesajan kirjassa oleva seuraava kohta – lihavointi kirjoittajan:
Jesaja (Jesaja 55:9-11) kirjoitti:”Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne. Sillä niin kuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän, niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.”
On huomattava, että puhuja on itse Jumala: Jumalan Sana, Jumalan suusta. Meidän todistuksemme sanat saattavat olla hapuilevia ja hyvästä yrityksestä huolimatta, valitettavan usein myös Raamatun totuuden vastaisia. Kaikki evankelioiminen ei ole hyvää ja oikeaa evankelioimista, väärähenkinen ja Sanan totuuden vastainen puhuminen voi tehdä jopa vahinkoa. Vain Jumalan Sanassa on voimaa. Vain se Sana, minkä Jumala itse lähettää antaa siunauksellista menestystä.
Meidän ei tarvitse iskeä päätämme seinään eikä tuskastua, sillä pelastus ei ole meidän vallassamme.
Paavali (Room.9:16,18) kirjoitti:”Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen. Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo.”
Todistaessamme Herrastamme ja Vapahtajastamme meidän on jätettävä sadon kasvu Jumalan käsiin. On nöyryyttävää huomata, että tulokset ovat useimmiten hyvin laihoja. Suuri osa Sanan kylvöstä menee hukkaan – kylväjävertaus puhuu monista sellaisista tilanteista, otan tähän esille vain yhden.
”Ja hänen kylväessään putosivat muutamat siemenet tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät ne.” 
(Matt.13:4)
Osan kylvetystä Sanasta vie sielun vihollinen, osa luopuu elämisen murheiden tullessa ja joidenkin usko tukahtuu tämän maailman huoliin ja rikkauksien viettelemyksiin. Sana ei ole herättänyt ihmisen omaatuntoa vaan tuottanut lopulta vain paatumuksen, kovettumisen. Tarkoitus on, että siemen kantaa satoa, mutta niin ei aina tapahdu evankelioidessamme.
Ihminen voi olla kuin Jeesuksen aikainen ”koira”, joka hyökkää kimppuumme pettyneenä uskovan todistuksen turhana pitämiin jorinoihin. Väärin toimiessamme saatamme helpommin joutua kohteeksi.
”Koira” ei voi kunnioittaa mitään pyhää. Meitä kohtaan hyökkäävillä ja henkisesti meitä raatelevilla ”koiraihmisillä” on negatiivinen vaikutus uskonelämäämme. Ole varovainen, missä yhteyksissä heität helmiä muille äläkä missään tapauksessa jää pitkäksi aikaa raadeltavaksi. Monilla netin kristillisiksi kutsutuilla keskustelupalstoilla monet pyrkivät vain kinastelemaan ja väittelemään sekä väheksymään totuutta. Moni aito uskova on väsynyt ja poistunut keskusteluista ahdistuneena oltuaan kauan törkeiden viestien kohteena.
Raamattu antaa hyvän esimerkin siitä, milloin meidän tulee puhua uskostamme – ja silloinkin puheen täytyy olla sävyisää ja sanat on lausuttava aralla tunnolla.
”vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämissänne ja olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla”
(1.Piet.3:15)
On tärkeää säilyttää sävyisä mieli, jotta emme syyllistyisi kiivaaseen väittelyyn emmekä varsinkaan syyttelyyn uskosta osattoman kanssa. Kukaan ei pelastu väittelemällä. Filippus vastasi viisaasti kaimalleni Natanaelille tarttumatta lainkaan Natanelin Nasaretia koskevaan väitteeseen. Hän yksinkertaisesti halusi, että Natanael kohtaisi henkilökohtaisesti Jeesuksen ja vakuuttuisi Hänen rakkaudestaan ja armostaan. Tässä on hyvä opetus.
”Natanael sanoi hänelle: "Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?" Filippus sanoi hänelle: "Tule ja katso." 
(Joh.1:46)
Jos rakkaus puuttuu, puheemme ovat turhia. Jos et tunne edes oikein myötätuntoakaan toista kohtaan, niin ajattele, että Jeesus rakastaa häntä. Aina voi huokaista Jumalan puoleen, että Hänen rakkautensa vaikuttaisi tilanteessa meidän asenteeseemme ja sanomisiimme.
”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.” 
(1.Kor.13:1)
Jotta emme antaisi pyhää koirille, emmekä heittäisi helmiä sioille, voisimme koettaa soveltaa vaikkapa seuraavia keinoja. 1. Ymmärrä kohdehenkilösi ja kohdista puheesi juuri heille ymmärrettävällä tavalla Kuuntele tarkkaavasti ja ole aidossa vuorovaikutuksessa lähimmäisesi kanssa, sillä kohtaat tuntevan ihmisen, etkä mitään käännyttämiskohdetta. 2. Rukoile Pyhän Hengen johdatusta – milloin on aika puhua, milloin olla hiljaa ja milloin kysyä lähimmäisesi voinnista ja elämästä, 3. Anna rakkauden olla korkein motiivisi, tiedosta, että Jeesus rakastaa sitä henkilöä, jonka olet kohdannut. Rakasta sinäkin lähimmäistäsi – ihmiset kyllä aistivat aitouden ja robottimainen, kylmä sanojen heittely on jotain, jota kukaan ei kaipaa.
Jeesus ja Paavali puhuivat eri tavalla eritaustaisille ihmisille. Osaammeko me olla osa kuulijan ja kohtaamamme ihmisen maailmaa? Rukoile, milloin tulee pitää suu kiinni ja milloin tulee puhua.
Älä kiistele moraalista, älä esittele seurakuntasi sääntöjä – tarkoitus on johdattaa ihmisiä Jeesuksen luokse eikä seurakuntaasi. Keskity siis Jeesukseen ja kohdeihmiseen. Jos mainitset muita asioita, niin palaa aina todistuksessasi tärkeimpään: Jeesukseen.
Paavali (2.Kor.5:13-14) kirjoitti:”Sillä jos me olemme olleet suunniltamme, niin olemme olleet Jumalan tähden; jos taas maltamme mielemme, teemme sen teidän tähtenne. Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet.”
Usein tunnemme voimattomuutta ja epävarmuutta, miten meidän tulisi puhua. Sydämessämme on noina hetkinä aito huokaus: ”En osaa tehdä tätä, sinä Jeesus voit, tarvitsen Pyhää Henkeäsi.”
Älä väheksy itseäsi, älä vertaa itseäsi niihin, joiden olet kuullut tehneen suuria ihmetekoja tai niihin, jotka ovat puhuneet runsaista rukousvastauksistaan. Pyhä Henki antaa meille voiman nimenomaan juuri todistamista varten. Todistajina riittää, että kerromme, kuinka Jeesus itse kunkin meistä pelasti, siinä on tarpeeksi. Kun kerromme Herrastamme, meidän ei tarvitse miettiä mitään hienoja Raamatun jakeita, saamme levollisesti kertoa kokemamme sellaiselle ihmiselle, joka on valmis kuuntelemaan. Jos Herran Pyhä Henki joskus murtaa ”koirien ja sikojen” mielen vastaanottavaiseksi, niin vasta sitten voi olla heidän etsikkoaikansa heidän seisoessaan ahtaan portin edessä, jonka takaa kaita polku johdattaa Taivaan kotiin. Se on se hetki, jolloin Sanaa ei poljeta maahan eikä meitä purra vihaisesti.
Luukas (Apt.1:18) kirjoitti:”vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka."
Jotta emme syyllistyisi lihalliseen käännyttämistyöhön, niin Jeesus vahvistaa vertauskuvallisen ilmaisun koirista ja sioista ilmaisemalla asian suoremmin sekä Matteuksen, että Luukkaan evankeliumeissa. Vahvassa paatumuksen tilassa olevien ihmisten käännyttämisyritykset ovat turhaa työtä.
:bible3: [i]”Ja missä teitä ei oteta vastaan eikä teidän sanojanne kuulla, lähtekää pois siitä talosta tai siitä kaupungista ja pudistakaa tomu jaloistanne.” :bible3: [/i](Matt. 10:14)
Olen kuullut useita kertoja jonkun nuoren, innokkaan, käännyttäjän sanovan, että aina kannattaa käännyttää, sillä Raamatun mukaan Jumalan Sana ei tyhjänä palaja. Sanoja haluaa uskoa, että hänen todistuksensa, jos ei juuri nyt, niin joskus tulevaisuudessa tuottaisi pelastuksen hedelmän. Väite perustuu Jumalan Sanan väärin ymmärtämiseen. Takana on Jesajan kirjassa oleva seuraava kohta – lihavointi kirjoittajan:
:bible: [quote="Jesaja (Jesaja 55:9-11)"][color=#804000]”Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat [b]minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.[/b] Sillä niin kuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän, niin on myös[b] minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja,[/b] vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja [b]saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin[/b].”[/color][/quote]
On huomattava, että puhuja on itse Jumala: Jumalan Sana, Jumalan suusta. Meidän todistuksemme sanat saattavat olla hapuilevia ja hyvästä yrityksestä huolimatta, valitettavan usein myös Raamatun totuuden vastaisia. Kaikki evankelioiminen ei ole hyvää ja oikeaa evankelioimista, väärähenkinen ja Sanan totuuden vastainen puhuminen voi tehdä jopa vahinkoa. Vain Jumalan Sanassa on voimaa. Vain se Sana, minkä Jumala itse lähettää antaa siunauksellista menestystä.
Meidän ei tarvitse iskeä päätämme seinään eikä tuskastua, sillä pelastus ei ole meidän vallassamme.
:bible: [quote="Paavali (Room.9:16,18)"]”Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen. Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo.”[/quote]
Todistaessamme Herrastamme ja Vapahtajastamme meidän on jätettävä sadon kasvu Jumalan käsiin. On nöyryyttävää huomata, että tulokset ovat useimmiten hyvin laihoja. Suuri osa Sanan kylvöstä menee hukkaan – kylväjävertaus puhuu monista sellaisista tilanteista, otan tähän esille vain yhden.
:bible3: [i]”Ja hänen kylväessään putosivat muutamat siemenet tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät ne.”[/i] :bible3: (Matt.13:4)
Osan kylvetystä Sanasta vie sielun vihollinen, osa luopuu elämisen murheiden tullessa ja joidenkin usko tukahtuu tämän maailman huoliin ja rikkauksien viettelemyksiin. Sana ei ole herättänyt ihmisen omaatuntoa vaan tuottanut lopulta vain paatumuksen, kovettumisen. Tarkoitus on, että siemen kantaa satoa, mutta niin ei aina tapahdu evankelioidessamme.
Ihminen voi olla kuin Jeesuksen aikainen ”koira”, joka hyökkää kimppuumme pettyneenä uskovan todistuksen turhana pitämiin jorinoihin. Väärin toimiessamme saatamme helpommin joutua kohteeksi.
”Koira” ei voi kunnioittaa mitään pyhää. Meitä kohtaan hyökkäävillä ja henkisesti meitä raatelevilla ”koiraihmisillä” on negatiivinen vaikutus uskonelämäämme. Ole varovainen, missä yhteyksissä heität helmiä muille äläkä missään tapauksessa jää pitkäksi aikaa raadeltavaksi. Monilla netin kristillisiksi kutsutuilla keskustelupalstoilla monet pyrkivät vain kinastelemaan ja väittelemään sekä väheksymään totuutta. Moni aito uskova on väsynyt ja poistunut keskusteluista ahdistuneena oltuaan kauan törkeiden viestien kohteena.
Raamattu antaa hyvän esimerkin siitä, milloin meidän tulee puhua uskostamme – ja silloinkin puheen täytyy olla sävyisää ja sanat on lausuttava aralla tunnolla.
:bible3: [i]”vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämissänne ja olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla” :bible3: [/i](1.Piet.3:15)
On tärkeää säilyttää sävyisä mieli, jotta emme syyllistyisi kiivaaseen väittelyyn emmekä varsinkaan syyttelyyn uskosta osattoman kanssa. Kukaan ei pelastu väittelemällä. Filippus vastasi viisaasti kaimalleni Natanaelille tarttumatta lainkaan Natanelin Nasaretia koskevaan väitteeseen. Hän yksinkertaisesti halusi, että Natanael kohtaisi henkilökohtaisesti Jeesuksen ja vakuuttuisi Hänen rakkaudestaan ja armostaan. Tässä on hyvä opetus.
:bible3: [i]”Natanael sanoi hänelle: "Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?" Filippus sanoi hänelle: "Tule ja katso."[/i] :bible3: (Joh.1:46)
Jos rakkaus puuttuu, puheemme ovat turhia. Jos et tunne edes oikein myötätuntoakaan toista kohtaan, niin ajattele, että Jeesus rakastaa häntä. Aina voi huokaista Jumalan puoleen, että Hänen rakkautensa vaikuttaisi tilanteessa meidän asenteeseemme ja sanomisiimme.
:bible3: [i]”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.”[/i] :bible3: (1.Kor.13:1)
Jotta emme antaisi pyhää koirille, emmekä heittäisi helmiä sioille, voisimme koettaa soveltaa vaikkapa seuraavia keinoja. 1. Ymmärrä kohdehenkilösi ja kohdista puheesi juuri heille ymmärrettävällä tavalla Kuuntele tarkkaavasti ja ole aidossa vuorovaikutuksessa lähimmäisesi kanssa, sillä kohtaat tuntevan ihmisen, etkä mitään käännyttämiskohdetta. 2. Rukoile Pyhän Hengen johdatusta – milloin on aika puhua, milloin olla hiljaa ja milloin kysyä lähimmäisesi voinnista ja elämästä, 3. Anna rakkauden olla korkein motiivisi, tiedosta, että Jeesus rakastaa sitä henkilöä, jonka olet kohdannut. Rakasta sinäkin lähimmäistäsi – ihmiset kyllä aistivat aitouden ja robottimainen, kylmä sanojen heittely on jotain, jota kukaan ei kaipaa.
Jeesus ja Paavali puhuivat eri tavalla eritaustaisille ihmisille. Osaammeko me olla osa kuulijan ja kohtaamamme ihmisen maailmaa? Rukoile, milloin tulee pitää suu kiinni ja milloin tulee puhua.
Älä kiistele moraalista, älä esittele seurakuntasi sääntöjä – tarkoitus on johdattaa ihmisiä Jeesuksen luokse eikä seurakuntaasi. Keskity siis Jeesukseen ja kohdeihmiseen. Jos mainitset muita asioita, niin palaa aina todistuksessasi tärkeimpään: Jeesukseen.
:bible: [quote="Paavali (2.Kor.5:13-14)"]”Sillä jos me olemme olleet suunniltamme, niin olemme olleet Jumalan tähden; jos taas maltamme mielemme, teemme sen teidän tähtenne. Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet.”[/quote]
Usein tunnemme voimattomuutta ja epävarmuutta, miten meidän tulisi puhua. Sydämessämme on noina hetkinä aito huokaus: ”En osaa tehdä tätä, sinä Jeesus voit, tarvitsen Pyhää Henkeäsi.”
Älä väheksy itseäsi, älä vertaa itseäsi niihin, joiden olet kuullut tehneen suuria ihmetekoja tai niihin, jotka ovat puhuneet runsaista rukousvastauksistaan. Pyhä Henki antaa meille voiman nimenomaan juuri todistamista varten. Todistajina riittää, että kerromme, kuinka Jeesus itse kunkin meistä pelasti, siinä on tarpeeksi. Kun kerromme Herrastamme, meidän ei tarvitse miettiä mitään hienoja Raamatun jakeita, saamme levollisesti kertoa kokemamme sellaiselle ihmiselle, joka on valmis kuuntelemaan. Jos Herran Pyhä Henki joskus murtaa ”koirien ja sikojen” mielen vastaanottavaiseksi, niin vasta sitten voi olla heidän etsikkoaikansa heidän seisoessaan ahtaan portin edessä, jonka takaa kaita polku johdattaa Taivaan kotiin. Se on se hetki, jolloin Sanaa ei poljeta maahan eikä meitä purra vihaisesti.
:bible: [quote="Luukas (Apt.1:18)"]”vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka."[/quote]