Mooseksen lain tarkoitus
oli varjella Jumalan kansa Israel,
niin ettei se tuhoudu pahojen tekojensa tähden.
Kain ei saanut kuoleman tuomiota,
vaikka tappoi veljensä.
Sillä Aadamista Moosekseen asti
ei ollut samanlaista käskysanaa
kuin oli Aadamilla
ja sitten Israelin kansalla.
Nyt esillä oleva tekstikatkelma
Israelilla annetuista säädöksistä alkaa näin:
Mooses (Ex 21:12) kirjoitti:Joka lyö ihmistä,
niin että tämä kuolee,
se rangaistakoon kuolemalla.
Sitten heti perään on lievennys,
että jos kysymyksessä ei ollut murha
vaan kuoleman tuottamus,
eli teko ei ollut tahallinen,
niin teon tekijälle oli turvapaikka.
Mooses (Ex 21:13) kirjoitti:Mutta jos hän ei ole tehnyt sitä murha-aikeessa,
vaan Jumala on sallinut sen vahingon tapahtua
hänen kätensä kautta,
niin minä määrään sinulle paikan,
johon hän voi paeta.
Siis laki vaikka sen täytyi olla ankara,
jotta se kansa,
josta Pelastaja oli syntyvä,
ei tuhoutuisi pahoihin tekoihinsa.
näyttäisi kyllä olevan hyvä ja pyhä
ja myöskin vanhurskas eli oikeudenmukainen.
Seuraavaksi tulee erittäin tiukka lain säädös.
Mooses (Ex 21:15) kirjoitti:Joka lyö isäänsä tai äitiänsä,
se rangaistakoon kuolemalla.
Jos ajattelemme niin,
että esille nostamais kohta
on epäoikeudenmukainen,
niin se merkitsee sitä,
että vaadimme ehdoitta tuomiota murhasta,
isännälle, joka on lyönyt orjaansa
niin kovin, että tämä kuolee.
Eli tulkitsemme tilanteen sellaiseksi,
kuin ensin lainaamassani jakeessa kuvataan
eli murhaksi.
Mutta luultavasti se ei ollut sellainen.
Kuka nyt arvokkaan palvelijansa haluaisi tappaa.
Mitä ilmeisimmin,
isäntä on vain rangaissut orjaansa jostakin
liian kovakouraisesti.
Ja niin tämä esille ottamasi kohta
on itse asiassa ankarampi kuin
viestini alussa lainaamani
katkelman ensimmäiset kaksi jaetta
(Ex 21:12-13) määrittelevät
oikeudenmukaiseksi.
Siis isäntä on rangaistava kuolemalla
vaikka ei olisikaan tarkoituksella
tappanut orjaansa,
vaan lyönyt ehkä kiivastuksessa niin kovaa,
että orja kuolee välittömästi.
Mutta jos orja kuolee vasta myöhemmin,
niin päivän tai parin kuluttua
on jo täysin selvä,
että ei isäntä häntä tahallaan tappanut.
Ja silloin astuu voimaan
jälkimmäinen säädös
noista kahdesta:
Mooses (Ex 21:12-13) kirjoitti:Joka lyö ihmistä,
niin että tämä kuolee,
se rangaistakoon kuolemalla.
Mutta jos hän ei ole tehnyt sitä murha-aikeessa,
vaan Jumala on sallinut sen vahingon tapahtua
hänen kätensä kautta
Nyt meidän on vielä katsottava
suurennnuslasilla
esille ottamaasi kohtaa.
Tarkkaan ottaen siinä puhutaan
kostosta eikä rangaistuksesta.
Mooses (Ex 21:20) kirjoitti:Jos joku lyö orjaansa tai orjatartaan sauvalla,
niin että tämä kuolee hänen käsiinsä,
niin hänelle kostettakoon.
Siis isännälle kostetaan murha,
vaikka hän ei ehkä olisikaan
tahallaan tappanut orjaansa.
Eli loppujen lopuksi
orjan isäntää tämä laki
kohtelee ankarammin
kuin tuo peruskäsky.
Eli tämä säädös
on orjan tuvaksi
ei vähättelyksi.
Siinä on jo isähtää kohtaan
hiukan suuntaa siihen ankaruuteen,
jota lainasin koskien
äitiään tai isäänsä lyövää.
Siis ei isäntä
ei koskaan saa rangaista
orjaansa niin,
että tämä vahingossakaan kuolisi siihen.
Jos orja kuitenkin kuolee
vasta myöhemmin,
niin on jo täysin selvää,
että ei isäntä aikonut tappaa tätä.
Se oli vahinko.
Ja silloin isäntääkään ei
pidä tuomita murhasta.
Hän saa kuitenkin rangaistuksensa
siinä, että menettää orjansa,
joka siirtyy Aabrahamin helmaan.
Katsotaan vielä suurennuslasilla
tuotä jatkojaetta.
Siinä ei sanota,
että isäntää ei rangaistaisi.
Siis isäntä saa joka tapauksessa rangaistuksensa.
Jopa kovemman kuin normaalitilanteessa.
Siinä sanotaan siis,
että isännälle ei kosteta murhaa,
jos se ei sellainen ollut.
Ja tämä oli jo perussäädös.
Eli tarkemmin käännettynä
lainaamasi kohta menisi näin:
Mooses (Ex 21:20-21)") kirjoitti:Jos joku lyö orjaansa tai orjatartaan sauvalla,
niin että tämä kuolee hänen käsiinsä,
niin hänelle kostettakoon.
Mutta jos se elää päivän tai kaksi,
niin älköön lyöjälle kostettako,
sillä se on hänen omaa rahaansa.
Siis kyllä tuo lakipykälä
on hiuksen hieno ja
hakee tarkkaa oikeudenmukaisuutta
erityisesti orjaa kohtaan
kuin myös isäntää kohtaan,
joskin isäntä voi joutua
koston ei tapon kohteeksi,
vaikka ei olisikaan tahallisesti
orjaansa tappanut.