Raamattu on Jumalan omasivu

Tämä pyhäkoulukeskustelu
pomppasi puolin vahingossa ruutuun
ja alkoi puhutella.

Tänä päivänä
vieläkin ajankohtaisempi
keskustselun aihe
kuin kolme vuotta sitten.

Minusta tuntuu,
että tämä maailma tarvitsisi
juuri tällaista
Pyhäkoulua

Tämän kysyn ilman taka-ajatuksia, vähän vaan surullista mieltä tuntien.


Onko ne sanotut pahat sanat keino saada huomiota itselleen tai keino saada sisäistä tyydytystä mielensä sopukoihin?

Jos näin on, niin olisiko mahdollista kanavoida se oma paha olonsa jotenkin muulla tavalla ulos?

Voisiko sellaisesta saada hyvää mieltä, että sanoisi jollekin toiselle ihmiselle jotain rakentavaa, jotain kaunista. Sitten saisi nähdä toiselle tulleen hyvän mielen ja siitä voisi itsekin iloita, kun on voinut olla avuksi -ihan ilman rahaa tai vaivaa.


Tällä foorumilla olemme kalamoksen vieraina - kalamos tarjoaa meille tällaisen keskustelualustan.
Käyttäydymmekö live elämässäkin siten, että menemme vierailulle jonkun ihmisen luokse ja alamme sitten kiukutella? Tuskin.

Tuo atministeri-setä oli eilen kovin hermostunut,
kun tälle foorumille oli yritetty laittaa viesti,
jossa jollain tavalla uhattiin toisten ihmisten elämää.

No netistä ilkeä viesti on teknisesti helppo poistaa.

Mutta miten poistaa itse ilkeys
ja estää pahuus tosielämässä?

Iso aamen tähän!

Annora-täti

Minun mieleeni tuli Raamatusta sellainen kohta,
jonka mukaan
... mitenkähän se meni ...
kun laittomuus pääsee valtaan,
niin Rakkaus kylmenee.

Ehkä nykyään pidetään jotenkin kuin itsestään selvänä,
että saa sanoa pahasti.
Ja netissä se käy niin helposti ja vaivattomasti.
Ja koko maailma näkee kuinka taas osattiin sivaltaa.

Miksi ihmiset ovat nettipalstoilla toisilleen kovin ilkeitä, kovin usein? Ilkeitä ihmisille, joita eivät edes tunne vaiko juuri sen takia, että kun ei tunne henkilökohtaisesti jotakuta, niin voi antaa palaa ihan omaksi riemukseen. Mutta miksi? Onko se oma olo niin paha, että toisen tahallisesta piikittelystä tai lyttäämisestä saa itselleen hetkeksi voiton ja riemun tunteen sisimpäänsä?

Entä onko tämä vain netti-ilmiö vai ovatko ihmiset tällä tavoin ilkeitä toisilleen myös live-elämässä: työpaikoilla, kaupan kassajonossa, joukkoliikennevälineissä, naapureilleen.....?

Ja lopuksi tämä. Onko se niin tai tuntuuko siltä, että elämässä ei kerta kaikkiaan pärjää ellei koko ajan raivaa itselleen tietä kuvaannollisesti kyynärpäillään tökkien väkijoukossa. Pitääkö koko ajan saada tuntea olevansa parempi kuin toiset?