Raamattu on Jumalan omasivu

Pohdin tässä päätteen ääressä, että onko viisasta ja rakentavaa ylipäätänsä kertoa omista enkelikokemuksista (tarkoitan tässä siis omia enkelikokemuksiani). Sellaiset kertomukset voidaan tulkita kerskailuksi ja sitä ne voivat ollakin. Kerron tässä kuitenkin yhden tapauksen, johon voi liittyä enkelin antamaa apua, vaikka en enkeliä nähnyt.

Asuin vielä synnyinmaatilallamme Karjalohjalla; oli kevättalvi 2013 tai 2014. Minulle oli varattu lääkärin vastaanotto Karjalohjan terveyskeskuksessa kello 10.00. Autoräyskälläni tuo tuttu matka (7 km suuntaansa, pääosin kapeaa kylätietä) taittui noin 15:sta minuutissa. Olin varannut matkaan reilut 20 minuuttia, mutta en ollut osannut huomioida yöllä satanutta jäätävää tihkua. Tuulilasin, oven sivulasin ja peruutuspeilien puhdistamiseen kului useita kalliita minuutteja, sillä alijäähtynyt vesi oli kuin liimautunut timantinkovaksi kalvoksi lasien pinnoille ja pian huomasin, että myös kotitiemme oli kauttaaltaan peilijäässä. Tilalta lähdettäessä tie nousee jyrkästi Koppelonpellon notkosta kohti Koppelimäen huippua muodostaen 200 metrin mittaisen s-muotoisen mutkan. Otin mäkeen vauhtia minkä uskalsin, mutta jäin mäen huipulta noin 50 metrin päähän ja auto lähti luisumaan takaisin alas ja sitten ensimmäisessä mutkassa lumipenkkaan läpi metsään. Lumivalli painoi kuljettajan puoleista auton ovea niin, etten saanut sitä auki. Aikaa vastaanotolle oli vajaa 15 minuuttia.

Tuossa tilanteessa rukoilin Jumalaa: "Auta minua Herra!" Ajattelin, että jos saisin nastarenkaita sudittamalla kulutettua jään ja lumen pois pyörien alta niin pääsisin ehkä takaisin tielle ja peruttamaan pihalle uutta vauhtia mäkeen ottaakseni. Silloin kävi niin, että renkaat tarttuivat peilijäähän kuin tie olisi ollut sulaa maata ja auto nousi hitaasti mutta varmasti mäen päälle pyörien sutimatta. Se oli aivan käsittämätöntä. Tuntui kuin joku olisi työntänyt autoni, ensin pois lumihangesta ja sitten noin 50 metriä jyrkkää mäkeä ylös. Jatkoin matkaa pysähtymättä ja ilmoittauduin vastaanotolle 10:02. Myöhästyin siis pari minuuttia, mutta lääkäri oli itse viitisen minuuttia aikataulusta jäljessä eli ehdin ajoissa.

Palatessani kotiinpäin soitin naapurille ja pyysin hiekoittamaan mäen. Jäin Koppelimäen päälle odottamaan traktoria. Mäen liukkaudesta kertoo se, että traktori luisui jarrut pohjassa jäistä mäkeä alas, vaikka sen takapyöriin oli asetettu jääketjut. Mäen liukkaus ja jääpinnan kovuus yllätti traktorikuskinkin.

Tätä tapausta jälkikäteen pohtiessani olen ajatellut, että olisikohan enkeli voinut tulla avukseni matkalla. Minulle joka tapauksessa matkasta muodostui ihme. Ymmärsin silloin ja myöhemmin vielä selkeämmin, että luonnon lait rikkoutuivat hetkeksi siellä Koppelonpellon ja Koppelimäen huipun välisellä tiellä.

Kerro meille Kalamos, miten enkeli on sinua auttanut? Odotan mielenkiinnolla.

Annora-täti

Voisiko tuo,
että me tulemme tuomitsemaan enkeleitä,
liittyä jotenkin siihen,
kun paholaisella ja sen enkeleillä on
tavallaan riita-asia Jumalan kanssa
sen tähden, mitä taivaassa tapahtui.

Jostain syystä Jumala ei tuominnut paholaista ja sen enkeleitä heti,
vaan karkoitti ne pois taivaasta pimeyden kuiluihin,
jossa ne odottavat vieläkin tuomiota.

Pietari (2 Piet 2:4) kirjoitti:Sillä ei Jumala säästänyt enkeleitä,
jotka syntiä tekivät,
vaan syöksi heidät syvyyteen,
pimeyden kuiluihin,
ja hylkäsi heidät tuomiota varten säilytettäviksi.

Ihminen on alusta asti ollut jotenkin vaa'ankielen asemassa.
Jumala sanoi yhtä ja käärme toista.
Ja kohta Eeva
- ja sitten Aadamkin, jota oli kielletty syömästä
hyvän- ja pahantiedon puusta - söi myös siitä.
Näytti siltä, että paholainen oli voittanut pelin.
Mutta Jumala teki siirron, joka olikin jo shakki ja matti.

Paholainen on jo hävinnyt pelin.
Sen jokainen siirto vie tilannetta
vain lähemmäksi lopullista häviötä.

Johannes (Ilm 12:12) kirjoitti:Voi maata ja merta,
sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa,
koska hän tietää,
että hänellä on vähän aikaa!

Voi Annora-täti!

Tuntuu niin pahalta,
kun aloin kirjoittamaan noista pahoista enkeleistä.
Vaikka Sinä annoit meille niin ihanan opetuksen siitä,
kuin meillä jokaiselle pienimmistä alkaen on annettu hyvä enkeli.

Minä kirjoitinkin jo kerran tänne siitä,
kuinka enkelit kerran auttoivat minua.
Mutta kirjoitin liian pitkän jutun,
ja pyyhin sen sitten pois.
Mutta kerjoitan siitä uudelleen myöhemmin
- ja lyhyemmin.


Hyvää yötä

Kuinka enkeli tulee auttamaan?

Kuten täällä on jo usein mainittu, niin enkelit ovat viestintuojia ja palvelijoita. En oikeastaan ole löytänyt sellaista kohtaa raamatusta, jossa enkeli veisi viestin ihmiseltä Jumalalle - ei, se on aina toisinpäin.
Uskon, että enkeli seuraa koko ajan uudestisyntyneen ihmisen eloa. On tilanteita, jossa uudestisyntynyt ihminen toivoo apua johonkin käytännön elämän tilanteeseen. Yleensä olemme tottuneet ihmisten kanssa toimimaan siten, että pulmatilanteessa "kilautetaan kaverille kännykällä".
Enkelien kanssa on toisin. Me emme ihmisinä ota enkeleihin suoraan yhteyttä, vaan tässäkin meillä on välimies Jeesus Kristus. Voimme pyytää rukouksen kautta enkeliä auttamaan meitä rukoilemalla Isää Jeesuksen nimessä pyytäen lähettämään enkelin auttamaan.

Matteuksen evankeliumi:
26:53 Vai luuletko, etten voisi rukoilla Isääni, niin että hän lähettäisi heti minulle enemmän kuin kaksitoista legionaa enkeleitä?

KR 1933/-38
Matt. 13:49 Näin on käyvä maailman lopussa; enkelit lähtevät ja erottavat pahat vanhurskaista.

Luukkaan evankeliumi:
12:8 Mutta minä sanon teille: jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, myös Ihmisen Poika tunnustaa Jumalan enkelien edessä.
12:9 Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, se kielletään Jumalan enkelien edessä.

Koska uudestisyntyneet ihmiset ovat esitellyt - tunnustetut enkelien edessä, niin enkelit tietävät, ketkä ihmisistä ovat pahoja ja ketkä taas ovat vanhurskaita.

1.Korinttolaiskirje:
6:3 Ettekö tiedä, että me tulemme tuomitsemaan enkeleitä, emmekö sitten maallisia asioita?

Jeesus Kristus on aikanaan tulevaisuudessa tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, mutta enkelit ovat palvelusväkeä, ihmisiä alempana - ehkä se siitä on peräisin ilmaus, jotta "tulemme tuomitsemaan enkeleitä". Tarkennus: enkeleitä on sekä hyviä että pahoja, näiden pahojen enkelien tuomitsemisesta lienee puhe.

Tuo samainen kohta
Raamatun alkulehdeltä minunkin mieleeni on tullut,
kun tätä enkeliasiaa olen ajatellut.

Ihminen on Jumalan kuva,
eläin on vähän kuin ihmisen kuva.
Jumala on meidän Valtiaamme,
ja vastaavasti ihminen on eläinkunnan valtiaaksi asetettu.

Enkeleitä on monenlaisia.
Enkeleistä kaikkein korkea-arvoisin,
koko enkelikunnan hallitsija,
oli erityisesti Jumalan palveluksessa,
ja hänestä Raamattu sanoo:
sinä olit jumal'olento
Taas jotain yhdennäköisyyttä sen kanssa,
jota on asetettu palvelemaan.

Valitettavasti tuo kerubi ei tyytynyt siihen,
että oli vain melkein kuin jumala,
vaan hän päätti tehdä itsensä Jumalan vertaiseksi
ja istuutua Jumalan istuimelle.
Ja tämä enkeli aloitti kapinan Jumalaa vastaan.
Tänä päivänä tuo kerubi tunnetaan paholaisena.

Mutta vastaavasti kuin tuo enkeli oli
monella tapaa kuin Jumala, jota sai palvella,
voi olla, että kalamoksen enkeli
on jollain tavalla vähän samalla formaatilla tehty
kuin kalamos.

Raamattu muuten sanoo,
että me ihmiset tulemme tuomitsemaan enkeleitä?

Samannäköisyys.

Vanha sananlasku sanoo, että vakka kantensa valitsee.

Voi se olla niin, että ihminen ja hänen koiransa muistuttavat toisiaan. Toivottavasti kuitenkin vain koira on se, joka haukkuu ja murisee.

Joihinkin sanomalehtiin voi antaa hääkuvansa julkaistavaksi vaikkapa sen vuoksi, että pariskunta on ollut naimisissa 50 tai 60 vuotta. Kun katselee heidän hääkuvaansa, niin morsian ja sulhanen ovat usein vähän toistensa näköisiä siinä nuoruuden hääkuvassaan. Sattumaako - vai kestääkö samoja ulkonäöllisiä piirteitä omaavien liitto pitempään.

Ja sitten tämä:

1.Mooseksen kirja:
1:26 Ja Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat."
1:27 Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.

Hei Jukka-setä!

Kiva kun tulit pyhäkouluun.
Täällä on ollut vielä kovin vähän ihmisiä.
Tämä on ihan uusi pyhäkoulu.
Annora-täti kyseli foorumin palauteosiossa,
että voisiko täällä olla pyhäkoulu.
Voi olla, että joku on aiemminkin sitä kysynyt,
mutta nyt tällä kertaa minä heti innostuin.
Ja Annora-täti oli valtavan toimellinen.
Pyhäkoulu lähti vauhtiin kuin formula-auto.

Minä olen oppinut täällä pyhäkoulussa jo niin paljon,
että luulen,
että pian minäkin voisin yrittää laittaa jonkin opetuksen.
En ole kyllä ihan varma,
onko minulla armoitusta pyhäkoulun opettajaksi.
Olen kyllä joskus luennoinut isoille ihmisille.
Kerran kuulijoiden joukossa oli ministerikin.
Mutta pyhäkoulun oppilaat ovat niin arvokkaita Jeesukselle,
että sen arvokkaampia ei enää ole.

Annora-tädillä on ihmeellinen armoitus opettaa pyhäkoulussa.
Jos Sinulla Jukka-setä on sellainen,
niin Sinäkin voisit avata opetuksen täällä.

Tämä Annora-tädin opetus enkeleistä
on hurjan mielenkiintoinen.
Minullakin on enkeli.
Jollain tavalla se palvelee minua.

En tiedä, onko se minun näköiseni tai kuuloiseni,
mutta tuollainen ajatus tuli mieleeni,
kun tuossa kertomassani tapauksessa
palvelija sanoi, että portin takana on Pietari,
ja sisällä olevat sanoivat, että se on Pietarin enkeli.

Olen monta kertaa nähnyt kuvia,
joissa on joku ihminen
ja sitten tämän ihmisen
uskollisista uskollisin palvelija eli koira.
Ja kummasti tässä ihmisessä ja koirassa
on aina jotain samaa näköä noissa
vertailevissa kuvasarjoissa.

Totta. Palvelija Rode tunnisti Pietarin äänestä. Muut sisällä olijat päättelivät oven takana olevan Pietarin enkelin. Vähän aikaisemmin Pietari oli nähnyt enkelin ja kuullut enkelin puhuvan hänelle, mutta hän luuli näkevänsä unta. Näin erehtyväisiä olemme suuntaan jos toiseenkin.

PS. Tuo palvelijan nimi Rode merkitsee suomeksi muistaakseni ruusua.

Onko minun enkelini minun näköiseni?

Todella mielenkiintoinen ja mukava kysymys Kalamos.

Enkelinäyt tuntuivat olleen raamatun kertomuksissa melko yleisiä niin vanhan kuin uudenkin testamentin kirjoituksissa.

Useimmiten enkelistä kerrotaan viestintuojana, jolla on ihmissilmin nähtävä hahmo ja ihmiskorvin kuultava puheääni. Oletettavasti myös esiintymistapa oli erittäin kunnioitusta ja pelkoa herättävä.


Kysymykseesi vastausta etsiessä täytynee myös ottaa huomioon ihmisten ajatusmaailma n. 2000 vuotta sitten. Ihmiset olivat melko taikauskoisia.
Matt. 14:26 Kun opetuslapset näkivät hänen kävelevän järven päällä, peljästyivät he ja sanoivat: "Se on aave", ja huusivat pelosta.

Saattaa olla niin, että vähäarvoisen palvelijan toteamus ovelle saapuneesta henkilöstä haluttiin kuitata vähän pilkallisesti. Huom! palvelija Rode kuuli Pietarin äänen, mutta sitä ei mielestäni kerrota, jotta oliko siinä eteistilassa jokin kurkistusreikä, jos Rode olisi voinut myös nähdä tulijan.

Apostolien teot:
12:13 Ja kun Pietari kolkutti eteisen ovea, tuli siihen palvelijatar, nimeltä Rode, kuulostamaan;
12:14 ja tunnettuaan Pietarin äänen hän ilossansa ei avannut eteistä, vaan juoksi sisään ja kertoi Pietarin seisovan portin takana.
12:15 He sanoivat hänelle: "Sinä hourit." Mutta hän vakuutti puheensa todeksi. Niin he sanoivat: "Se on hänen enkelinsä."

Tällä pohdinnalla en valitettavasti löytänyt perusteita sille, että enkelimme muistuttaisivat meitä fyysisen ulkonäkömme mukaan.

Haluan kertoa tähän loppukevennykseksi tositarinan, lapsuusmuistoni veden päällä kävelemisestä.
Kaikkihan me täällä kylmässä Pohjolassa olemme kävelleet veden päällä - talvella jäällä.
Mutta minun luultiin tekevän sitä keskikesällä. Olin nimittäin jo alle kymmenvuotiaana kovasti nikkaroiva, vaikka tyttö olenkin. Rakensin parista puun rungon pätkästä ja muutamasta laudasta itselleni lautan. Siitä tuli sen verran painava, että se jäi juuri ja juuri pinnan alle, kun se kantoi minua pienellä järvellä. Minulla oli mela, jolla meloin. Sitten olin melko keskellä järveä (uimataitoinen olin, ei hätää) ja nousin seisomaan lautallani ja laitoin melan jalkojeni juureen. Rannalla huomasin kävelevän kaksi miestä. Tyyni ilma kantoi korviini heidän puheensa: "Mikäs tuo nyt on". Toinen arveli, jotta olisikohan sillä uimapatja. Miehet tuijottivat minua pitkään. Tiesin, että uimapatjan päällä ei voi seistä, se kippaa. En kuitenkaan paljastanut heille veden pinnan alla olevaa salaisuuttani.