Kirjoittaja Jumalanlintunen » 17.11.2018 22:21
Emil kirjoitti:
En ole koskaan pelännyt haavoittuvani. Minua on kiusattu ala-asteelta lähtien erilaisuuteni vuoksi, koska olen aina jollain tavalla erottuva joukosta ihan erilaisena kuin muut ja sitä erilaisuutta eivät hyväksy. En ole ulkonäöllisesti erilainen kuin ehkä punainen parta, mutta sen punaisen parran takia minua ei ole koskaan kiusattu. Kiusaaminen on jatkunut seläntakana puhumisena ja yksin jättämisenä työelämässä. Armeijassakin syrjittiin vahvojen mielipiteideni takia ja kuulusteltiin pimrässä tuvassa. Kerran purkivat rautaisen petini osiksi tuvassa ja katsoivat reaktiotani ivallisesti. Eräs uhkasi tappaakin minut armeijassa. Eräs kerran siviilissä n.20v. myöhemmin.
Anteeksi. En tiedä miksi en tätä aiemmin huomannut viesteissä.
Minuakin on kiusattu. Pahin ehkä yksittäinen kiusaamisasia aiheena liittyi silmiin, että niille naurettiin ja pilkattiin...uskoin että niin on asia... se tuotti vaikeuksia katsoa ihmisiä silmiin,...mutta on minua joskus pelottanut mennä kouluun nuorempanakin, en muista silloin minkään tarkan aiheen, olleen niin paljoa itsetuntoa heikentävä... tai en tiedä tunteeko pelkoa kun, se on vain kivi ja jokin on turra, sille kun ei voi antaa valtaa, niin sen turruttaa... ei halua tuntea sitä jotain... ja elää kuin kone, joka suorittaa tehtäviä päivästä toiseen...
No, ne on menneitä.
Tosin.
Tunnen tällä hetkellä suurta voimattomuutta.. minulla on ristiriita... jos näen, että on ihmisiä, jotka kohtelevat toisia epäoikeudenmukaisesti, välinpitämättömästi ja suorastaan törkeästi... ja en voi ymmärtää vieläkään miten se voi olla mahdollista... tottakai se mahdollisuus voi löytyä kaikista ihmisistä, mutta on tilanteita, jotka sotivat kaikkia hyvän maun mukaisia periaatteita vastaan... ja sitten miettii... mitä ihmettä, miksi ihmiset käyttäytyvät niin?
Kiusaaminen varmasti on jotain sellaista, että mennään niin syvälle toisen ihmisen henkisen ja fyysisen rajojen rikkomiseen... että se on täysin päinvastaista kuin opetus, kohtele niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan... tai rakasta lähimmäistä kuin itseäsi.... kaikenlainen pahan puhuminen on tietenkin väärin, sitä tosin paljon tapahtuu ihmiselämässä ja lähes "huomaamattakin" tai niin että huomaa ja miettii rajoja, mikä on pahan puhumista ja mikä on mitäkin... mutta joskus joku asia tehdään niin peittelemättömän hävyttömästi... ja ilman minkäänlaista sellaista edes ns. lieventävästi vaikuttavaa tekijää, sille ei löydy mitään muuta syytä kuin se, että ihminen haluaa vain olla ilkeä ihan vain ollakseen ilkeä, ja sehän on henkistä kiusaamista... ja silti ihmiset eivät näe sitä, tai on sitten ihmisiä, jotka katsovat suu auki, miten voi niin hävyttömän karkeasti toimia... ja silti ihminen ei sitä itse näe...
[quote="Emil"]
En ole koskaan pelännyt haavoittuvani. Minua on kiusattu ala-asteelta lähtien erilaisuuteni vuoksi, koska olen aina jollain tavalla erottuva joukosta ihan erilaisena kuin muut ja sitä erilaisuutta eivät hyväksy. En ole ulkonäöllisesti erilainen kuin ehkä punainen parta, mutta sen punaisen parran takia minua ei ole koskaan kiusattu. Kiusaaminen on jatkunut seläntakana puhumisena ja yksin jättämisenä työelämässä. Armeijassakin syrjittiin vahvojen mielipiteideni takia ja kuulusteltiin pimrässä tuvassa. Kerran purkivat rautaisen petini osiksi tuvassa ja katsoivat reaktiotani ivallisesti. Eräs uhkasi tappaakin minut armeijassa. Eräs kerran siviilissä n.20v. myöhemmin.[/quote]
Anteeksi. En tiedä miksi en tätä aiemmin huomannut viesteissä.
Minuakin on kiusattu. Pahin ehkä yksittäinen kiusaamisasia aiheena liittyi silmiin, että niille naurettiin ja pilkattiin...uskoin että niin on asia... se tuotti vaikeuksia katsoa ihmisiä silmiin,...mutta on minua joskus pelottanut mennä kouluun nuorempanakin, en muista silloin minkään tarkan aiheen, olleen niin paljoa itsetuntoa heikentävä... tai en tiedä tunteeko pelkoa kun, se on vain kivi ja jokin on turra, sille kun ei voi antaa valtaa, niin sen turruttaa... ei halua tuntea sitä jotain... ja elää kuin kone, joka suorittaa tehtäviä päivästä toiseen...
No, ne on menneitä.
Tosin.
Tunnen tällä hetkellä suurta voimattomuutta.. minulla on ristiriita... jos näen, että on ihmisiä, jotka kohtelevat toisia epäoikeudenmukaisesti, välinpitämättömästi ja suorastaan törkeästi... ja en voi ymmärtää vieläkään miten se voi olla mahdollista... tottakai se mahdollisuus voi löytyä kaikista ihmisistä, mutta on tilanteita, jotka sotivat kaikkia hyvän maun mukaisia periaatteita vastaan... ja sitten miettii... mitä ihmettä, miksi ihmiset käyttäytyvät niin?
Kiusaaminen varmasti on jotain sellaista, että mennään niin syvälle toisen ihmisen henkisen ja fyysisen rajojen rikkomiseen... että se on täysin päinvastaista kuin opetus, kohtele niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan... tai rakasta lähimmäistä kuin itseäsi.... kaikenlainen pahan puhuminen on tietenkin väärin, sitä tosin paljon tapahtuu ihmiselämässä ja lähes "huomaamattakin" tai niin että huomaa ja miettii rajoja, mikä on pahan puhumista ja mikä on mitäkin... mutta joskus joku asia tehdään niin peittelemättömän hävyttömästi... ja ilman minkäänlaista sellaista edes ns. lieventävästi vaikuttavaa tekijää, sille ei löydy mitään muuta syytä kuin se, että ihminen haluaa vain olla ilkeä ihan vain ollakseen ilkeä, ja sehän on henkistä kiusaamista... ja silti ihmiset eivät näe sitä, tai on sitten ihmisiä, jotka katsovat suu auki, miten voi niin hävyttömän karkeasti toimia... ja silti ihminen ei sitä itse näe...
