Johanneksen toinen kirje
on lyhyydessään
helposti vähäpätöisen tuntuinen.
Mutta se onkin keskimmäisenä
Johanneksen kirjeenä huippukohdassa,
ja myös sanomaltaan kuin huippukivi.
Ja se kertookin huippukivestä
- nimittäin Jeesuksesta.
Me olemme tulleet tuntemaan Hänet,
joka on Totuus.
Tai sitten emme ole.
Ja siitä riippuu ikuisuuskohtalomme.
Johannes (2 Joh 1:1-3) kirjoitti:Vanhin valitulle rouvalle
ja hänen lapsillensa,
joita minä totuudessa rakastan
- enkä ainoastaan minä,
vaan myös kaikki,
jotka ovat tulleet totuuden tuntemaan -
totuuden tähden,
joka meissä pysyy
ja on oleva meidän kanssamme iankaikkisesti.
Armo, laupeus ja rauha Isältä Jumalalta
ja Jeesukselta Kristukselta, Isän Pojalta,
on oleva meidän kanssamme,
totuudessa ja rakkaudessa.
Jos olemme tulleet siihen suhteeseen,
jossa me tunnemme Jeesuksen eli Totuuden,
niin Hän pysyy meissä
ja on oleva kanssamme iankaikkisesti.
Johannes (2 Joh 1:4-6) kirjoitti:Minua on suuresti ilahuttanut,
että olen lastesi joukossa havainnut olevan niitä,
jotka totuudessa vaeltavat
sen käskyn mukaan,
jonka me olemme saaneet Isältä.
Ja nyt, rouva, minulla on sinulle pyyntö,
ei niinkuin kirjoittaisin sinulle uuden käskyn,
vaan minä kirjoitan sen,
joka meillä alusta asti on ollut:
että meidän tulee rakastaa toinen toistamme.
Ja tämä on rakkaus,
että me vaellamme hänen käskyjensä mukaan.
Tämä on käsky, että teidän,
niinkuin olette alusta kuulleet, tulee siinä vaeltaa.
Siis meidän tulee rakastaa toinen toistamme.
Siinä täytyy kaikki käskyt.
Ja Rakkaus saa aikaan tekoja,
joista tulee myös palkka.
Mutta kaikenlaista muuta touhotusta
voi tulla Rakkauden tilalle.
Johannes (2 Joh 1:7-8) kirjoitti:Sillä monta villitsijää on lähtenyt maailmaan,
jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristukseksi,
joka oli lihaan tuleva;
tämä tämmöinen on villitsijä ja antikristus.
Ottakaa vaari itsestänne, ettette menetä sitä,
minkä me olemme työllämme aikaansaaneet,
vaan että saatte täyden palkan.
Ja voi olla niinkin,
että olemmekin tulleet tekemisiin
vain tuon hössötyksen kanssa,
emmekä ollenkaan Jeesuksen kanssa.
Johannes (2 Joh 1:7-8) kirjoitti:Kuka ikinä menee edemmäksi
eikä pysy Kristuksen opissa,
hänellä ei ole Jumalaa;
joka siinä opissa pysyy,
hänellä on sekä Isä että Poika.
Kristuksen oppi on oppi Kristuksesta.
Ei mikään hössötys vaan Jeesus.
Paavali kirjoitti Korinttolaisille,
että oli päättänyt olla heidän luonaan
tuntematta mitään muuta
kuin Jeesuksen Kristuksen
ja Hänet ristiinnaulittuna.
Joku menee edemmäksi
eikä pysy tässä,
vaan julistaa, että ei se vielä riitä.
Täytyy sitä ja täytyy tätä.
Johannes (2 Joh 1:7-8) kirjoitti:Jos joku tulee teidän luoksenne
eikä tuo mukanaan tätä oppia,
niin älkää ottako häntä huoneeseenne
älkääkä sanoko häntä tervetulleeksi;
sillä joka sanoo hänet tervetulleeksi,
joutuu osalliseksi hänen pahoihin tekoihinsa.
Tämä oppi Kristuksesta
on siis kaiken perusta.
Johanneksella olisi ollut paljonkin kirjoittamista,
mutta tämä oli asia,
joka ei voinut odottaa hänen mahdollista vierailuaan,
vaan hänen täytyi tämä perushuippujuttu
kirjoittaa paperille ja lähettää heti.
Johannes (2 Joh 1:12-13) kirjoitti:Minulla olisi paljon kirjoittamista teille,
mutta en tahdo tehdä sitä paperilla ja musteella;
vaan toivon pääseväni teidän tykönne
ja saavani puhutella teitä suullisesti,
että meidän ilomme olisi täydellinen.
Valitun sisaresi lapset lähettävät sinulle tervehdyksen.
